58.5

Paino on noussu eikä laske enää.
Olen väsynyt.
R:llä on jäätävä kasa ongelmia.
Rakastan opiskelemaani ainetta.
Olen pettynyt ihmisiin.
antaa toisten puutarhan kuolla ja oman kukkii.

56.9

Taaspa on viikko mennyt ja paino samassa tutussa. Noh eiköhän se tästä lähde.

Opiskelut on siis nyt alkaneet ja siitä tämä päivityshiljaisuuskin johtuu. On tosi mielenkiintoinen tuo ala kyllä ja odotan innolla ensi viikkoa jolloin kurssit alkavat kunnolla! Olen myös huomannut laihdutuksen kannalta jotain äärimmäisen positiivista! Olen joka päivä syönyt jossakin opiskelijaruokalassa ja ruoka on ollut paitsi huokeaa ja herkullista myös melko terveellistä ja täyttävää! Jaksan pitkälle iltaan sillä yhdellä todella hyvällä aterialla ja päivittäiset ruuasta tulleet kalorit ovat aivan todella romahtaneet samalla kun kylläisyysprosentti ja tyytyväisyys on noussut! Toivon että tällä olisi myös positiivinen vaikutus laihtumiseen. En kerta kaikkiaan enää keksi miten saisin karistettua nämä viimeiset kolme viheliäistä paunaa lanteiltani ja masusta! Vinkkejä kehiin kaverit! Vielä yksi positiivinen asia yliopistossa on se, että aion alkaa harrastamaan yliopistoliikuntaa! 20 euroa on koko vuodelta ja sillä saa monia lajeja harrastaa ilmaiseksi, itse ajattelin ainakin kokeilla spinningiä ja bodypumpia :) Illalla olisi uusien opiskelijoiden kaljat mutta en taida mennä kun on niin hyvin nyt menny tämän ruokailun kanssa ja kun huomenna kuitenkin ajattelin mennä S;än luo hieman maistelemaan ruokaa ja alkoholia.

Sain korvauspyynnön mieheltä jonka seinää päin ajoin, 800e nice! Eipä muuta kun makselemaan sitten ylioppilasrahoista :)) <3

56.9

Hoh, paino hiponut 57kg nyt jo kolme päivää. Ja tänään sitten repsahdinkin ahmiskelemaan :( Ostin hieman pähkinöitä (au naturell, terveellistä rasvaa hyvä minä!) tyydyttyneitä rasvoja pursuavan croissant- valmistaikinapurkin (niiiin hyvää) ja hieman irtokarkkeja. Tekisi mieli spitata nuo karkit edes niin päivä olisi vielä pelastettavissa.. En tiedä mikä tähän repsahdukseen johti, olen syönyt riittävästi (1300-1500 kcal päivässä) ja jopa suhteellisen tasapainoisesti mutta silti vaan tuli semmonen BED-olo ja teki mieli kaapata kaupan karkkiosasto kanssani kotiin. Noh ei se aina ole niin helppoa. Tästä noustaan taas ja huomenna on uusi päivä.

Siitä talosta johon törmäsin ei ole toistaiseksi kuulunut mitään, eilen odotin soittoa - turhaan. Varmaan tänään ottavat yhteyttä ja sovitaan noista korvauksista, en sitten tiedä että jääkö tilille mitään tämän episodin jälkeen. Nimittäin ensi viikolla pitäisi tatuointi käydä värityttämässä kun ei tämmösen keskeneräisen kanssa oo niin kiva tepastella ja sitten tämä kaaracrashskenaario tulee tilitettäväksi. Auto ilmeisesti kärsi pienesti kuitenkin eli ehkä pitää puskuri vaihtaa huoh. Raportoin.

Eilen tein todellisen löydön! Vein roskia R;än pakotettua ja kas kummaa joku mielenvikainen oli halunnut päästä hienosta tummasta puusta valmistetusta pöydästään eroon ja oli dumpannut sen roskisten viereen, juoksin oitis takaisin ja hain R;än kantoavuksi ja vihdoin meillä on oikea keittiönpöytä! Ollaan muutenkin saatu vähän sisustettua tätä paikkaa :) Ostin kirpparilta uuden ihanan pörheän, viininpunaisen maton ja sokokselta avaintaulun (vihdoin!).

JA! Meille tulee ehkä kissanpentu <3 Olen pahoillani jos kerroin jo edellisessä postauksessa. Kun sillä mun yläastekaverilla on niitä pentuja niin ehkä ostetaan yks niistä! Ah se olisi niin hauskaa vihdoin saada joku karvainen kaveri jonka kanssa voi olla vuorovaikutuksessa hieman enemmän kuin tuon kilpikonnan.. Aion opettaa sille paljon temppuja ja siitä tulee siistein kissa ikinä. R on vaan huolissaan siitä että kissasta tulee paljon menoja, mutta enpä sanoisi niinkään enemmän iloa kuitenkin! Ja R;kin on kamala kissahullu (minä enempi koirien perään) joten luulisi suostuvan. Otin jo selvää että taloyhtiössäkään ei tehdä mitään ilman laadun tarkastuksia, joten ketään ei saa tietää että meillä pieni maukusti elelee.

56.5

Huhuh, nyt ei enää muuta kun naurata toi talokolari, oon onneksi onnistunut kääntämään katseen positiivisempiin asioihin. Ainoa että niin hervottomasti hävettää kyllä sen auton puolesta, kun ei ollut oma. Mutta talon omistajien kanssa oli helppo keskustella ja arvion saan tosiaan loppuviikosta ja kun se on alta pois voin unohtaa koko jutun - niin paitsi sen auton. Huoh. Mutta eiköhän tämäkin aikanaan helpota. R;n pikkuveli veteli oman kaverinsa auton ryttyyn, peruuttamalla puuta päin ja sai siihen 500 euroa kulutettua. Joten eiköhän perhe M;llä riitä ymmärrystä :D Muutenkin kyllä parhaat appivanhemmat mitä voisin ikimaailmassa kuvitella. Kun vietiin autoa sinne ja tulen itkien ulos pyytämään anteeksi tuli heidän äitinsä heti halaamaan minua ja lohduttamaan ja samoin isä taputti olalle ja vakuutteli ettei siinä mitään. Onneksi ei sentään ole millään tavalla arvokas auto.

Tänään edessä kirpparikierros sen samaisen yläastekaverin S;än ja hänen poikaystävänsä kanssa joista kirjoittelin. Tilillä tosin on surkeat 30e mutta eiköhän sieltä jotain kuitenkin löydy :) Ja periaatteessa pärjäisin loppuviikon hyvin rahattakin, onhan mulla kaapit kuivaruokaa täynnä ja jääkaappikin ihan hyvässä lihassa.

Juttelin eilen myös sen irlantilaisen R;än kanssa jonka luona vierailin kesän alussa, ja hän tulee vastavisiitille syyskuun toisella viikolla ! Tosi hauskaa vaihtelua ja tulee varmaan hauskat pari päivää :) On niin eläväinen kaveri hän.

Muttamutta, blogin ytimeen eli laihdutukseen. Samassa suossa tarvotaan kuin ennenkin, pudottaminen on todella hidasta kun kerta olen normaalipainossa. Mutta taistella täytyy jaksaa, sitten se on tehty eikä ikinä enää! Tavoitehan on 50-53 kg riippuen ulkonäöstäni. En halua olla mallilaiha vaan sellainen laih ja naisellinen. Lihaksiahan minulla ei ole joten joudun ottamaan vähän alhaisemman painotavoitteen kuin muut pituiseni laihduttajat jotka taas harrastavat aktiivisesti lihaskuntoa mitä en voi sietää.

Olisi kiva saada jotain palautetta blogista, oletteko tyytyväisiä nykyiseen tyyliin ? Tylsityttääkö kun kerron tavallisesta joka päiväisestä elämästäni ? Pitäisikö olla enempi laihduttamisesta vai mitä ? Aktivoitukaa ystävät !

56.8

Ajoin eilen illalla kolarin.

Taloa päin.

Ykkösvaihteella.

Poikaystäväni perheen autolla.

Talosta irtosi muutama lauta ja ränni.

Itkin, itkin ja itkin.

Auto naarmuilla ja pieni klommo.

Korvausvaatimuksia odotellaan talon omistajalta viikon lopulla.

! VITTU !

56.5

Täällä menee oikein kivasti. Käytiin eilen R;än kanssa vanhan yläastekaverin ja hänen avokkinsa luona ja oli tosi mukava ilta! Heillä on neljä kissaa ja nyt oli kasa pentujakin putkahtanut maailmaan kuukausi sitten. Kyllä siinä tälläisen eläinrakkaan sydämestä tipahti kyynel ja huomasin kääntäväni katseeni R;ään ja anomaan "voidaaksme ottaa kissa". R on itse todellinen kissafani, joten ei kai muutoin sitä vastusta paitsi että hän pelkää että siitä koituu vaan lisää menoja samalla kun tulot laskee talven tullen ja töiden vähetessä. Mutta enköhän saa hänet pehmitettyä, ongelmana on tietysti myös se että elämme antilemmikki-talossa jossa ei saisi lemmikkejä olla laisinkaan, mutta kyllä meillä täällä on yksi salakuljetettu kilpikonna joten eiköhän kisulikin perheeseen mahtuisi huomaamattomasti :D Ystävälläni S;llä oli niin uskomattoman kaunis ja ihana koti! Nyt tekee kovasti mieli sisustaa ja tehdä jotain tälle meidän "opiskelijoitaollaanjaotettiinmitäsaatiin" -kämpälle. Olisi kiva ostaa ainakin parit uudet verhot, matto ja pikku koristetilpehööriä! Jospa aloittaisin huomenna avaintaulusta !

Olen syönyt tosi vähän R;än ollessa kotona kun en ole jaksanut itselleni alkaa vääntämään ruokaa kun se on syönyt jossain kotona tai kaverinsa kanssa niin minä olen sitten tyytynyt leipään. Mutta eipä tuo mitään, pianpa taas palaan normaaliin rytmiin ja tasoittuu.

Meidän hullu huutava esimies lähti toiseen firmaan. Ja kyllä on outo olo. Meillä oli oikea viha-rakkaussuhde sen vanhan mummon kanssa. Välillä se tuli mulle avautumaan joka asiasta ja kertoi lukuisia hullun hauskoja tarinoita ja juttuja joille sai aina nauraa. Seuraavana hetkenä se taas karjui ja huusi pää punaisena kuinka olemme maailman surkeimmat siivojat ja meistä ei ole mihinkään, tuhansilla kirosanoilla höystettynä. Uusi esimiehemme vaikuttaa hieman omituiselta, vanha esimies kutsui häntä kääpiösnautseriksi ! Se kertonee kaiken.. Huomenna nähdään miten hommat lähtee käyntiin ilman rakasta vankilamummoamme.

56.8

Tatuointi ei tullutkaan vielä valmiiksi, siinä on niin paljon yksityiskohtia että piti varata seuraava istunto väritykselle. Tällä hetkellä pidän tästä todella paljon, toivon vaan että värit tuosta vielä kirkastuvat (parilla beatelellä siis hiukan väriä päällä). Ei se oikeastaan sattunut kovinkaan paljon, lopussa alko kirveltää kun iho oli jo ihan hakattu ja nyt tuntuu kuin ois iso tosikipeä mustelma. Äiti ei tosiaan tiiä tästä, enkä tiedä miten voisin edes kertoa :D! Kävin tänään ostamassa yllätykseksi R;lle parisängyn! Ollaan tosi pitkään tarvittu semmosta kun kohta vuosi nukuttu 110cm leveässä sängyssä. Harmi vaan että niillä ei siellä ollu niitä joten vasta ensi viikolla saan sen kotio. Tänäänkin vihreä ruokasuora edessä, mutta huomasin juuri että olen jo syönyt suuuurimman osan kaloreista! Loppupäivä siis kärvistellään.

56.5

Ihanaa, ihanaa paino on niin alhaallaa :) Peilistä katseli tänään oikein kaunis sivuprofiili, näytän jo melko pieneltä ! Ainoa vain että nuo jenkkikset eivät ole vieläkään sulaneet joten edestä katsottuna olen melko leveä. Leveys ei toki minua haittaa, mielestäni leveät lanteet ovat kauniit mutta haluaisin vielä tuoda enempi sitä vyötäröäni esille ja kehoa hieman virtaviivaisemmaksi :P Lähden vartin päästä tatuoitavaksi, huu jänskättää ! Sieltä sitten suoraan töihin, laitoin äsken evääksi ison rasiallisen feta-oliivi-salaattia jonne tuikkasin sekaan vielä 50g pastaa ja lusikallisen öljyä, pitäisi pitää nälkä loitolla. Tämä on historiallinen kolmas päivä jo jolloin saan Kiloklubin pallerot vihreäksi, koko tämän urakkani aikana en ole siinä kertaakaan onnistunut ja nyt yhtäkkiä vaan jotain poksahti päässä ja tämä on kolmas vihreä suorani. Ai että olen iloinen :)

56.4

Hii, tervetuloa uusi lukija <3

Elikkäs aamuaamulla paino oli 56.7 verran, siitä ruikkaria täytteineen naamariin, lasi vettä ja eikun pyörällä tallille. Sieltä tullessani ihan mielenkiinnosta katsoin painon ja tuon verran se näytti. Olen kyllä tosi iloinen että sain aamuni alkaa 56 kilon puolella! Tavoitehan oli että kun
tatuoitavaksi menen painan 56, jotain. Minua jännittää aika hurjasti se tatuointi, ei niinkään että jos se sattuu vaan se että siinä se sitten nököttelee loppuelämäni. Ei edes jännännyt ennen kuin se R alkoi riitelemään että miksi miksi miksi otan tuollaisen ja että hänestä se on ihan ruma ja blaa :( ihan tylsä poika. Mä pidän oman pääni.

Olen muuten pikkiriikkisen huolissani R;stä kun se on hävinnyt radiohiljaisuuteen. Olen yrittänyt lähettää miljardi viestiä ja soittanut mutta sillä on koko ajan vaan puhelin pois päältä. Laturi sillä on mukana ja sunnuntaina lähti täyden akun kera. Kumpa sille vaan ei olisi sattunut mitään, tai heittänyt puhelintaan mihinkään jorpakkoon se tästä vielä puuttuis. Oli R;än perhekin jo hieman huolissaan, pistivät viestiä mulle josko olisin siitä jotain kuullut mutta ei niin ei.

Tänään syöty tosi terveellisesti! Tulee tosiaan taas se 1430 kaloria suurinpiirtein täyteen ja kiloklubin pallot loistavat vihreinä. Tällä hetkellä nautin mansikka-banaani-pirtelöstä jonka itse äsken tuossa sheikkasin, namnam! Enkä ostanut karkkiakaan vaikka hiukan teki mieli, sen sijaan nappasin ison vesimelonin palasen kainaloon. Hyvä mieli!


Ps. kumpa se irlantilainen tulis meseen hehe...

Muuten terveellinen päivä menee nyt pilalle, hain kaupasta karkkia jonka aion chewspitata. Olen tänään syönyt 1400 terveellistä kaloria kiloklubin mukaan, siis täydellinen päivä ilman tätä illan syntitekoa. En kuitenkaan tunne syyllisyyttä, sillä on minullakin oikeus herkutella enkä ole aikoihin tätä harrastanut, enkä edes tee sitä saadakseni mässätä tonneittain vaan syljen pois ihan normimäärän (200g) karkkia joka muutoin pilaisi hyvän päivän. Antakaa anteeksi. Mutta ymmärtäkää samalla ettei tämä ole minulle minkään sortin pakkomielle jota harjoitan päivittäin.

Kävin meditoimassa keskuksella ja siellä oli ihanaa. Yksi ihana J oli siellä, hän on juuri eronnut vaimostaan ja hänellä on poika. Minun ja V;n mielestä hän on vallan ihana ja söpö ja hän pussasi minua tänään suulle kun hyvästelimme! Selvennykseksi, se on verrattain normaali tapa tuolla keskuksella että paljon halaillaan ja suukotellaan, mutta kyllähän se mahassa kutkutti kun suloinen mies suukottaa. Varsinkin kun en ole puoleentoista vuoteen suudellut muita kuin R;ää. Hihii, sai tosi hyvälle tuulelle mut hän :)

Lisäys; ah yks irlantilainen flirttaili mulle mesessä äsken vaikka kuinka paljon, ekaa kertaa niin pitkään aikaan oikein mahasta otti kun se jutteli niin nättejä tämmöselle kotileskille, hui miten kutittaa! Posketkin ihan punaiset ;D

56,4 ! (eilen 56.6)

Ihan ihka aamulla kun töihin lähdin painelemaan siinä puoli kuudelta niin paino näytti 57,1 kun tuli illalla vedettyä yksi light siideri ja ainakin puoli kiloa porkkanoita ja kurkkua dipillä höystettynä. Töissä ehti kuitenkin mukavasti sulaa ja palatessani kotiin näytti paino jo 700 g vähemmän vaikka aamiaiseksi olin syönyt banaanin ja lasin vettä! Kylläpä se nyt lähti vihdoin putoamaan ja vauhdilla! Kumpa huomen aamulla ei enää edes käytäisi siellä 57 kilon kohdilla, pitää olla tarkkana noitten iltasyömisten kanssa kertakaikkisesti.

Suunnittelin että tänään olisin aloittanut kokkailemaan paljon terveellistä ruokaa ja kokeilemaan kiloklubin herkullisia ohjeita, vaan ohoh tilillä vitonen ja unohdin verkkopankin käyttäjätunnuksen :D No huomenna onneksi palkkapäivä.

Tuntuu tosi oudolta olla täällä kotona kun R on reisussa! Vaikka kyllä se yleensä viettääkin päivän aina jossain hommissa ja olen tottunut olemaan päivisin yksin niin on se silti outo tunne mennä yksin nukkumaan ja päättäää ihan itse mitä syödään ja koska ja mihin aikaan nukun jne!

suunnitelmia...

Ajattelin kirjoitella vähän ylös mitä kaikkea tahtoisin tehdä nyt kun minulla tulee olemaan käytännössä rajattomasti aikaa yksinäni kun R lähtee huomenna Helsinkiin. Näytin muuten hänelle kuvan minkä aion tatuoida ja hän suuttui ihan hulluna, että ketä ottaa toisen ihmisen kuvan koristamaan itseään jne jne. Tulin melkein katumapäälle, mutta pitäisikö minun teidän mielestänne vain pitää pääni ja tehdä niin kuin itse haluan ? Kuva kuitenkin merkitsee minulle paljon, ja edustaa monia rakastamiani asioita.

Suunnitelmia;

Maanantaina ainakin menen keskukselle meditoimaan koko päiväksi, ensin kolme tuntia meditointia sitten ruokaa ja katsellaan Olen luentoa netistä, meditoidaan lisää ja sitten taas vielä katsotaan Olen luentoja.

Tiistaina ratsastus, voisin myös ehkä laittaa pizzaa oikein kotona, tai sitten jo huomenna pizzaa..
Keskiviikkona töitä ja ratsastusta, torstaina samoin ja perjantaina töitä. Sitten pitäisi kenties keksiä jotain kivaa viikonlopuksi kun R tulee kotiin, ja miten saan sen leppymään kun huomaa että minulla on neljä moppitukkaa käteeni tatuoituna.. hehhe.


Ruokia mitä tahtoisin pitkästä aikaa tehdä;
-täytettyjä paprikoita
-kotipitsaa
-keitettyjä miniporkkanoita
-nakkisoppaa
-lihapullia ja muusia
-purjoperunakeitto (en vaan omista survinta)

57.1

vaikka eilen söin yli kaloreiden hieman kun tuli mentyä leffaan kaverina 300 gramman karkkipussi -.- idiootti kun olen. Ja tämäkin päivä tuhottu vetelemällä mokkapaloja !

56.8 o/

Hei wippii taas uusi lukija! Minua tosi paljon kummastuttaa että jota kuta kiinnostaisi lukea minun surkitylsästä elämästä, mutta hauskaa että teitä on kertynyt jo noinkin mojova määrä!

Olen todella iloinen matalasta painosta, mutta vasta sitten kun voin luottaa siihen että se ei heti seuraavana aamuna pomppaa 57 puolelle, joten ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tunnen oloni jo paljon pirteämmäksi kuin ennen ja se ilahduttaa, minun piti tosiaan luovuttaa verta tuossa muutama viikko takaperin mutten saanut antibiootti-karenssin takia, mutta tuli kuitenkin ilmi että minulla oli melko alhainen hemoglobiini. Naisten alin hyväksyttävä arvo on 130 ja omani kurotti 135:een, normaalin rajoissa mutta sai minut epäilemään josko alituinen voimattomuuteni johtuisi raudan puutteesta. Kävinpä sitten muutama päivä sitten hakemassa apteekista ruista ranteeseen ja jo parin tabletin jälkeen on parempi olo! Eilenkin jaksoin siivota 3 tuntia! Ennen olisi koko ajatus väsyttänyt kuoliaaksi.

Ensi viikolla menen ottamaan tatuoinnin! Hui hurjuutta! Kävin liikkeessä kyselemässä mitä haluamalleni beatleskuvalle tulisi hintaa, ja arvio oli n. 280 e ja sain ajan jo ensi keskiviikoksi. Jännittää hieman. Äiti ei tosiaan tiedä tästä hankkeesta mitään ja 15 päivä pitäisi mennä yhdessä äipän kummilapsen rippijuhliin heheh en taida voida paljastaa sitä silloin vielä hänelle.. Kuva jonka otan yellow submarinesta, todella värikäs, hyväntuulinen ja iloinen. Siis minua itseään. Kipu ei minua jostain syystä jännitä, vaan se miten R tulee suhtautumaan siihen..

Syömiset menee ihan ok, en kyllä hirveästi jaksa mitään itse laittaa, tänään syönyt olen hesen juustoaterian aamupalaksi. 600 kaloria siis plakkarissa jo, mutta kyllä siihen vielä toinen ateria mahtuu ja hieman leipää ja kunnolla kasviksia. Huoh pitäisi kyllä yrittää tsempata enempi tota terveellisyyttä.

57.0

Wippii, paino oli iloinen yllätys :) Ehkä tulevina viikkoina siirryn pysyvästi 56 kilon puolelle.

Tänään edessä;

-eläinlääkäri konnan kanssa
-tatuoinnin suunnittelua (päässä taas uusia ideoita)
-beatlesin kuuntelemista
-jonkin syömistä kun vaan keksis että mitä jaksais laittaa
-ratsastus (jos pääsen tallille, kun pyörä R;llä)

57.5

Miten tiedänkin kehoni näin hyvin.. huoh :D! MÄÄÄ.

R lähtee viikon päästä kolmeksi viikoksi sinne hesaan töihin, luulen että sinä aikana en jaksa juurikaan syödä mitään kun en vain jaksa tehdä ruokaa itselleni! Uskomatonta. Nuudelit jaksan juuri ja juuri keittää mutta kaikki vaativampi tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä. Olen miettinyt mikä minua oikeastaan vaivaa, jokainen pieni arjen askare on uskomaton ylämäki ja haaste. En jaksa pestä pyykkiä, laittaa likaisia astioita paikalleen saatika laittaa ruokaa, jopa voileivän koostaminen on rasittava teko. Voiko työni muka aiheuttaa tälläisen totaalisen burnoutin ? Tai mistä tässä oikein on kyse.

56.9

Tervetuloa uusi lukija :> J

jippii... kai. Olenhan minä hirmuisen iloinen tuosta laskusta, mutta tiedän että se johtuu tasan siitä kun en ole jaksanut syödä tarpeeksi kipeänä ollessani. Joten taas ehkäpä jo tänään kun syön normisti, hyppää paino huomenissa jo sinne 57,5 ainakin. Masentaa pirusti, olen tehnyt niin kovasti töitä laihtumisen eteen, olen tosissani pysynyt kaloreissa ja harrastanut liikuntaa melkein 6 tuntia viikossa, mikä on itseltäni paljon ja silti tuloksia vain ei näy. Sama pötsi möllöttelee paikoillaan enkä ikinä mahdu tavoitehousuihini joita niin rakastan, olisi vaan suosiolla pitänyt ottaa kokoa 38. Vaan olisiko se ollut tietoinen luovutus ? Luin you got 40 days bitches -blogia, jossa kaksi tyttöä laihdutti kilpaa 40 päivän ajan, ja toinen oli kyennyt normaaliin ruokavalioon siirtyessäänkin pitämään nykypainonsa. Houkutteleva ajatus mutta tiedän mihin ahmimiseen se itselläni johtaisi ja säästöliekki todennäköisesti paukahtaisi päälle niin että kun siirtyisin syömään enempi tulisivat kilot tuplana takaisin ja se on riski jota en voi ottaa. En kertakaikkisesti ymmärrä mikä kehossani on vikana, puolen vuoden aikana olen saanut säälittävät 9 kiloa pois. Plääh.

57.0!!

Ehkä jo huomenna onnellisesti 56 kilon puolelle, superjee!

Yhä täällä kipeillään ja litkitään jätskiä, mutta kyllä terveellisempiin tapoihin taas palataan kun on parempi olo ja tekee ruokaakin mieli. Teetä koitan myös lutkuttaa parhaani mukaan että lähtis kunnolla nesteet liikenteeseen, myös kunnon yöunet pitkästä aikaa helpottivat varmasti laihtumista :) Ehkä sittenkin joskus näytän täydelliseltä mun täydellisissä koon 36 housuissa <3 Koko 36 olis muutenkin mielestäni itselleni sopiva kunhan vaan masun sais litteämmäksi ja noita jenkkiksiä sulatetuksi. En ole koskaan halunnut olla laiha perinteisessä mielessä, vaan sellainen tiukka, mutta naisellinen.

Olen ihan hullun lailla lukenut kaikkia hevosmyynti-ilmoituksia, vaikka tiedän etten pystyisi sellaista koskaan pitämään vielä näillä tuloilla niin on aina hauska haaveilla. Ehkäpä jo parin vuoden päästä minulla on mahdollisuus ensimmäiseen omaan ponskiin!

Mitä lukijat haluaisivat kuulla, itsellä vähän takki tyhjä ?

?

En viitsinyt pilata aamuani käymällä vaa'alla, syötiin meinaan eilen vielä myöhään illalla R;än kanssa kerrosateriat joten vaaka olisi vain masentanut mielen. Olen kipeä. Pää on yhtä mannavelliä ja kurkku karhea, lisäksi hurjat menkkakivut kivistävät masussa. Jouduin myös töihin koska idiootti esimieheni sijainen ei viitsinyt kuunnella kun sanoin etten illaksi kykene kuumeessa takaisin töihin, no pakko oli mennä kun hän ei ollut sinne ketään viitsinyt hankkia eikä itse jaksanut jäädä. Luoja tätä vitutuksen määrää!! Toinen suruaihe on konnamme, pikku kilpikonna-paralla naksuu yhä naama ja pieni vaaleanpunainen alue oli mahakilvessä mikä indikoi usein verenmyrkytystä! Ja nämä pienet veijarit voivat kuolla siihen muutamassa tunnissa. Soitin oitis eläinlääkärille ja tiistaisiksi saatiin aika kun tilanne ei vielä niin paha, mutta jos tapahtuu muutosta niin minä kyllä soitan heti huomenna sinne ja vaadin antibiootit. Jotain hyvää tässä kipeydessä on, nimittäin ei tee mieli syödä! Kuitenkin olen syönyt melkein tonnin.. hhehhe :D Mutta ei ainakaan tee karkkia tai mitään sellaista mieli, jätskiä olen kurkkukipuuni nasuttanut.

Salaa toivon että J tänä viikonloppuna (jos on lomilla) pistäisi minulle viestiä kännissä.

57.2

Ehkäpä parin päivän päästä jo päästäisiin sinne 56 kilon puolelle niin olisin äärionnellinen!

57.7

Äh taasen tuli riideltyä miehen kanssa. Aiheena tänään se, että minä en kykene olemaan oma itseni nykyään enää hänen seurassaan. Jatkuvasti on semmonen tunne että mun mielipiteet rytätään tai mun mielipiteitä halveksutaan ja sivistystä mollataan pimeäksi aukoksi. Tiedän että R ei sillä mitään pahaa tarkoita, häntä vain harmittaa jos puhun jostain mistä en mitään tiedä tai että mieleeni ei muistu edes tärkeimpien historiallisten tapahtumien suuntaviivoja vaikka olen niihin usein paneutunut ja ne minua jopa kiinnostavat! En kertakaikkisesti ymmärrä miksei mikään pysy päässäni, toivon ettei sama käy tuolla yliopistolla. En tiedä jos pääsimme riidassamme yhteisymmärrykseen, mutta eikai tässä vielä avoeron ovia kolkutella.. toivottavasti. Odotan sitä että R menee Helsinkiin elokuuksi töihin ja on vain viikonloput kotona, ehkä silloin saisin vähän kiinni omasta itsestäni ja siitä mitä minä todella haluan ja minkälainen ihminen minä todella olen
Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlaisia itsetuntemus -harjoituksia ja selvittää lisää omia arvoja ja suhdettaan koko maailmaan. Täytyykin heti alkaa tutkiskella !

58.0

Ja niin palasi helle ja paino hyppäsi korkeutta..

Baari oli todellinen pettymys ! Yleensä aina niin hauskaa olen tuossa baarissa päässyt viettämään, mutta tällä kertaa musiikki oli tuntematona eikä mitään hittibiisejä jne. Eipä tehnyt hirveästi sitten mieli tanssia. Baarissa tapahtui myös jotain erittäin hämmentävää, joka pyörii mielessäni koko ajan vieläkin. Tapasin eksäni. Ihmisen joka ajoi minut syömään, haukkui, mursi itsetuntoni, vei neitsyyteni, petti ja runnoi koko minut maahan. Ihmisen jonka takia vieläkin kamppailen joka päivä. Ihminen joka yhä silloin tällöin palaa mieleeni.

J näki mut ensin ja tuli mua kohti "kato moi!" hän sanoi oikein ystävällisesti ja heilautti kättään kutsuakseen mut luokseen. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat ilmeettömiksi, tuijotin mykkänä eteeni alkoholin sävyttämien poskien menettäessä väriään. Nousin ja kävelin hänen luokseen puristaen kylmää lonkeroani ja antauduin keskusteluun kanssaan. Hän kyseli miten minulla menee ja jos vielä seurustelen R;än kanssa, vastavuoroisesti tiedustelin miten hänellä intissä sujuu. Kuunnellessani hänen itsevarman röyhkeää ääntään hapuilin hermostuneesti huulillani lonkeroon kastettua pilliäni, siihen kuitenkaan osumatta ja varmasti antaen vähintäänkin kehitysvammaisen kuvan venkoilevine suineni. Halasimme ja lopulta J sanoi "Hei, mä meen tilaa juotavaa nähään!" ja koski samalla käsivarttani.

Tätä ennen en ollut nähnyt häntä kahteen vuoteen ja yhä hän pystyi saamaan minut täysin radaltani. Puolisen tuntia myöhemmin tarkistin puhelimestani kellonaikaa ja J;ltä olikin tullut viesti; "hei sust on oikeesti tullu aika hyvännäkönen mimmi :) oot laihtunu aikas paljon mun mielest.. Mahtaisko se R lainata suo joskus jos mentäis vaik kahville tms :)" (hän muuten itsekin seurustelee) Tunsin sekalaisten tunteiden kuohahtavan sisälläni "vihdoinkin sain J:n hyväksynnän VIHDOIN!" kuulin itseni hihkuvan sisälläni ja pian humalaiset sormeni näppäilivätkin vastausta takaisin. Pojalle, joka suoritti kansanmurhan minussa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pojalle jonka kanssa minulla ei pitäisi olla mitään tekemistä ikinä. Hetken melkein toivoin että J veisi minut mukanaan kotiin ja panisimme, niin että vain yksinkertaisesti saisin hänen hyväksyntänsä. Edes hiukan kehuja, etten ollutkaan niin perseestä. Kuinka säälittävää, eikö totta ?

Korneinta on se, että J rupesi iskemään minua ensin. Itse en ollut millään muotoa kiinnostunut koko tyypistä, ruma renttu oli tuomioni tavatessamme partioleirillä. Vaan toisin kävi, mies vei ja minä vikisin. Ja vikisen vieläkin. J on aina ollut se joka on uudestaan ja uudestaan ottanut minuun yhteyttä milloin missäkin, viestejä, fbssä jne. Mitä hän haluaa ? Yhä hypyttää minua näin pitkän ajan jälkeen. Miten hän voi kahden ja puolen vuoden jälkeen yhä vaikuttaa minuun tällä tavalla. Huomaan joka päivä toivovani että hän pyytäisi minut sinne kahville. Kävin tänään stalkkaamassa facebookissa tyyppiä, hän oli kuukausi sitten ottanut parisuhdemerkinnän pois tiedoistaan, muttei kuitenkaan ilmoittautunut sinkuksi.

Varmaa on ainakin se, että jos tapaamme niin vedän viikon paaston ennen sitä :D

57.6

Paino laskenut hieman taas, ja nostin kaloreitakin entisestään. Syön nyt reilut 1600 päivässä, ja joka aamu on laskenut paino 100g (paitsi tänään). MUUTEN, niin suuri ilouutinen on minulla ! Sain ostettua shortsit ja housut jotka kummatkin oli kokoa 36!! En ole ikinä mahtunut niin pieneen kokoon! Jaloista hyvin meneekin mutta mahasta jää housujen päälle semmoinen parin kolmen sentin paksuinen makkara, joten tällä hetkellä toimivat tavoitehousuina. Ovat meinaan aivan täydelliset ja haluan todellakin käyttää niitä. Myös ostin ihanat shortsihaalarit kokoa s, ja paidan joka myös oli s. Tuntuu ihan mielettömältä kun ennen kädestä löytyi L tai vähintään M-kokoinen vaate ja pukukopissa oksetti. Tunnen oloni nykyään niin paljon naisellisemmaksi! Haluan jatkuvasti esitellä itseäni, meikata, laittaa kynnet ja pukeutua hienosti. Tänään lähdenkin kaverin kanssa baariin tanssimaan, vaikka huomenna alkaa aamukuudelta työt mutta se ei tänään haittaa. Haluan tanssia itseni pyörryksiin ja nauttia, nauttia !

Tähän mennessä tämä kesä on ollut hieman vaihteleva. On ollut pari huippukohtaa (irlanti ja M mmmh) mutta pitkälti olen vain väsynyt koko ajan, työskentelenhän 6 päivää viikossa ja joka aamu pitää painaa kuudeksi töihin.

Olen innoissani opiskelupaikastani ja odotan innolla yliopiston alkamista. Ajatella, olen jo niin suuri että saan mennä yliopistoon! Ja MINÄ vielä pääsin sinne! Ihanaa!

58.1

Eipä vieläkään huvita kirjoittaa kun ei oikein ole asiaa.

Uskon että helle turvottaa, sillä olen ahkerasti yrittänyt syödä terveellisesti ja jopa tehnyt salaatteja ja napsinut joka välissä hedelmiä. En edes ole CS harrastanut kun on niin valtavan kuuma ettei karkkiakaan (onneksi) tee mieli.

Tapasin muutama päivä sitten ala-asteaikaisen lapsuuden ystäväni joka on laihtunut rajusti, itsekin tunnusti että kolkuttelee anoreksian ovia ja on huolissaan omasta syömisestään. Mutta kuten kaikki syömishäiriöiset, ei kykene yksinkertaisesti tekemään ominpäin mitään asialle, on kuitenkin hakeutumassa psykologin puheille. Hurja oli kyllä muutos, täysin lauta ja suorastaan kävelevä luuranko, ei kuitenkaan vielä missään nimessä sairaalakuntoinen. Täällä tämä helle yhä turvottelee ja jumittaa painoa.

Mutta iloisia uutisia!! Ostin shortsit ja TÄYDELLISEST housut ja kummatkin olivat kokoa 36!!!!!! En ole ikinä ollut niin pieni, ennen oli housut aina 42! Ne täydelliset housut on kyllä melkoisen tiukat, mutta venyvät varmasti käytössä ja ajattelin ne sellaisina tavoitehousuina muutenkin. Syksyn tullen kun yliopistoon marssin toivon jo olevani niihin sopivassa kunnossa :)

58.5

Anteeksi ihmiset että olen ollut poissa keskuudestanne niin kauan, ei vain huvita kirjoittaa kun tuntuu että koko laihdutus kaikissa sen muodoissa menee päin honkia. En ymmärrä miten voin painaa noin paljon vaikka olen syönyt sen max. 1500 kcal päivä ja parina vain hieman enemmän. Yritän luottaa siihen että säästöliekkiä se keho vain purkailee. Syön sitä paitsi kunnon ruokaa ja paljon hedelmiä minkä kuvittelen olevan hyvä. JOPA ruskeaa pastaa helvetti sentään!

Sain pari päivää saikkua pruutattuani vaarallista pesuainetta silmiini, ihan kiva välillä nukkua. Mutta perkele että kirveli! Ozzy bongattu ruississa, hedelmiä syöty paljon siitä plussaa minulle ja vein äsken pyykit pesuun mutta todellisena jääpäänä annoin niiden mennä koko ohjelman läpi pistämättä pesuainetta sekaan !! Sain myös opiskelupaikan uskontotieteen parista ja olen siitä toooodellaa innoissani, nyt alkaa taas syksyllä opintotuki juoksemaan ja elämä helpottuu. Olen myös harkinnut tatuoinnin ottamista, realistista intiaanisulkaa sisäkäsivarteen. Mutta mistäs lukijat haluisivat kuulla :)?

58.8

Mm. melkein kaksi kiloa tuli juhannukselta. Nyt vaan perkeleesti kuituja ja nestettä niin saadaan taas metabolismi jylisemään ja nesteet liikenteeseen. Huomenna lähtö purjehtimaan ja ahdistaa kun en voi mitenkään seurata syömistäni siellä :( Olen innostunut ruuanlaitosta. Yritän tehdä hyvää kaikkea, vaan ei onnistu.

57.1

Itku meinasi päästä kun tuon numeron vaa'alla näin, vaikka tiedän niin hyvin ettei se ole oikeaa lihomista vaan tavallista painonvaihtelua ja heittelyä!!! En haluaisi sellaisen aina antaa pilata päivääni. Taas tuli hanskat tiskiin -olo ja tekisi mieli vaan luovuttaa, mutta kun en halua kun olen niin lähellä tavoitettani ja kaunista, hoikkaa minttua. En todellakaan tavoittele mitään sairaita mittoja tai ihaile anorektisia ihmisiä. Haluan olla kiinteä, hoikka ja hyvinvoivan näköinen. Vaan hyvinvoivan näköiset kyllä usein myös ovat hyvinvoivia ja syövät oikein huohh. Joten opeteltavaa riittää ! Ja nyt sitten juhannus hyppäsi tähän pilaamaan kaikki suunnitelmat, mennään R;än kanssa minun kotiinkotiin kun porukat ovat poissa ja saunotaan ja vietetään aikaa siellä. Muutamia siidereitä haluan joka tapauksessa ottaa joten täytyy turvautua light-versioihin. Ensi tiistaina sitten purjehtimaan viikoksi että aikamoinen postaustauko tiedossa!

Eilen oli aivan ihana ratsastusretki kesämaastossa! Ravailtiin omenatarhassa, houkuteltiin hevosia veteen ja laukattiin pitkiä hiekkaylämäkiä <3

56.9

Ja tervetuloa jälleen uusi lukija ! Teitä onkin kerääntynyt oikein mukavasti, hävettää kirjoittaa niin tylsiä tekstejä kun joudutte niitä mollottamaan.

Kiloklubi on antanut suosituksekseni 1500 kaloria. Se on tuntuu paljolta normaalipainossa laihduttavalle. En ole vielä kertaakaan syönyt sitä täyteen. Tänään kirjattuani suunnittelemani syömiset klubiin näytti päivän kalorikertymä 1400 ja ollakseni rehellinen minua hirvittää syödä niin paljon! Vaikka tiedän kuluttaneeni tänään ainakin 300 kaloria. Ei siitä ole kauaa kun popsin sen verran ihan mielelläni, mutta silloin suositukseni olikin vähän päälle 1600! Nyt tuntuu että jos tuon verran syön niin en todellakaan laihdu. Vaan en saa ajatella niin. Söin aamulla kaksi suklaapatukkaa kun töissä rupesi niin paljon heikottamaan ja hyvä kun jaksoi jalkojaan liikuttaa. Yritän ajatella että se on ihan okei, laihatkin ihmiset nappaavat kiireessä patukan turvakseen, eivät ne nyt joka armas aamu ala jotain myslipatukkaa tryffelipossujen kanssa metsästämään! Ostin toisen patukan R;lle iloksi mutta se pentele ei ollutkaan kotosalla niin tuli "vahingossa" syötyä sekin hehhe.. Mutta empä ainakaan spitannut, vaan otin vastuun syömisestäni ja merkkasin suklaan tunnollisesti kk:hon. Olen myös onnellinen siitä miten kuitujen myötä on alkanut vatsa toimimaan niin paljon paremmin. Haluan parantua !

Seuraavaksi saapu aivan ihana, iloinen ja aina positiivinen ystäväni V käymään. Olen tosi innoissani. Tarkoituksenamme on meditoida 7000 rajattoman valon Buddhan meditaatiota. Sattuiko joku lukemaan Voima-lehdestä jutun timanttibuddhalaisuudesta ? Jossa lama Ole Nydahlia, liikkeen länsimaihin tuojaa, ruodittiin kovin sanoin naisten hyväksikäyttäjäksi osv ja liikettä moitittiin Olen henkilökultiksi. Itselle tuli tosi epämiellyttävä olo artikkelista, täysin päinvastaisia kokemuksia on nimittäin itselläni tästä buddhalaisuuden raajasta.

Illalla menen vielä ratsastamaan ihanalla vuokratammallani. Sain eilen uuden ystävän tallilla ja sovimme maastotreffit täksi illaksi, hänen ruunansa on nimittäin kovin ihastunut vuokrikseeni. Mutta arvonsa tunteva vanha rouva vähät siitä välittää.

56.6 !

Täällä kirjoittelee herkkuhimoa vastaan taisteleva sokerihiiri, tänään Sastan kommentin innoittamana. Olen niin heikko, kaiken tämän jälkeen mikä alkoi niin kauan sitten. Niin usein olen itkenyt peittojen alla miksi miksi juuri minulle kävi näin ? En ollut perfektionisti, minulla ei ollut huono itsetunto, mikä sai minut syömään! Tätä valtavaa kysymyspalloa olen pillerinpyörittäjän lailla työntänyt elämäni ylämäkeä ylös. Minä en aio antaa tämän pilata loppuelämäänikin.

Olen kuitenkin myös onnistunut taistelussa, eilen en spitannut mitään ja ainoa herkkuni oli tuo yksi vaivainen suklaapatukka! Tänään syöty ruisleipää, banaani, omena, mustikoita, vadelmia ja mansikoita. Sydämeni hymyilee kun lukee kauniita terveellisiä sanoja. Nyt syön vielä täysjyväpastaa ja eiliset pakastevihannekset+kanan lounaaksi enkä koske herkkuihin vaan raahaan itseni pakastimelle ja upotan hampaani jäisiin marjoihin. Heti kun aloin syömään kiloklubin mukaisen vihreän rivin (paitsi proteiinia oli liian vähän) humahti paino kertaheitolla alaspäin. Ei ole kummakaan ettei paino tipu kun syö niin huonosti ettei keho uskalla mitään antaa pois.

57.0

Jei uusi lukija <;

Aamulla näytti hurjaa 57.5 iltasyömisten johdosta mutta töitten jälkeen (3h en syö ikinä aamupalaa ennen) oli laskenut. Tuntuu todella hassulta painaa näin vähän kun ei tosiaan ole tämmöisestä painosta mitään muistikuvia. Vaan silti riittää kiloja karistettavana huoh. Nyt olen yrittänyt taas terveellistää ruokavaliotani, nimittäin avokin isä (n. 50v) joutui sairaalaan aivoihin juosseen veritulpan takia ja se sai minut ajattelemaan että jos annan tämän karkinmussutuksen ottaa lisää jalansijaa elämässäni niin se kyllä tukkii kaikki verisuonet ja hyvässä lykyssä iskee kakkostyypin diabetes kaupan päällisiksi (sokerista ja diabeteksesta ei tosin ole tieteellistä näyttöä kovin paljoa).

Tänään siis syöty ruisleipää, pari kuppia marjoja, omena, banaani, täysjyväpastaa pakastevihannesten ja marinoimattoman kanan kera + geishasuklaapatukka hehhe.

Haluan kovasti tatuoinnin, sääli että siihen tuskin on varaa. Haluaisin jonkun pienen muiston tuosta Paul McCartneysta, olen esimerkiksi ajatellut neliapilaa (irlannissa kun olin) ja jotain pientä oivaltavaa lausetta joko hänen tai beatlesin biisistä. Tämä tulisi palkintona laihtumisesta ja aikaisintaan 55 kilon painossa. Se on tällä hetkellä tavoitteenani mutta tällä hetkellä kehoni on yhä niin löysä, pehmeä ja muhkurainen että voi olla että lasken tavoitetta ainakin 53 vielä, saamme nähdä. Odotan jo innolla uudella painoluvulle siirtymistä!

Olisin kiinnostunut kuulemaan teidän lukijoiden mielipiteitä, mitä haluaisitte lukea blogistanne enemmän, mikä teitä kiinnostaa ?

57.0

Juttelin M;än kanssa eilen mesessä ja meillä oli oikein mukavaa ja hauskaa, mutta siihen se sitten jäikin ja suuri ihastukseni alkaa jo kuivua kokoon onnekseni :>

Ajattelin tänään vähän pohtia omaa suhdettani syömiseen Ytte :n raivostuttavan kommentin innoittamana. Hän moitti minua siitä että enkö ymmärrä että spittailu on osa vakavaa henkistä ongelmaa jota vain ylläpidän tällä käytökselläni. Totta helvetissä minä sen tiedän! En ole missään vaiheessa olettanut sen olevan normaalia tai terveellistä. Mutta onko palaaminen BEDiin yhtään sen parempi, onko ? Tiedostan äärimmäisen hyvin että minulla on joku häiriö mielessäni ruuan suhteen, enhän muuten olisi koskaan ryhtynyt bingaajaksi, olen tästä asiasta keskustellut psykologin kanssa, mutta koska tästä ei ollut mitään apua on etsinnässä uusi. Vaan täällä tuppukylässä ei oikein niitä tarjolla ole. En nyt sitten puhu mistään että "kävin siel kerran ja ei auttanu", kävin kyseisen henkilön kanssa juttelemassa vuoden ajan ja hän on toiselta koulutukseltaan myös personal trainer. Todella toivon että parempi siinä hommassa. Naisen neuvot olivat joka kerta erilaisia muunnoksia tästä lauseesta "piirrä kalenteriin vaik hymynaama kun et oo syöny suklaata, vaan kunnon ateriat". Tämänkö hän odottaa parantavan syömishäiriöisen ? Hymiö paperissa ei tuntunut millään tavalla palkitsevalta, ei auttanut mitenkään selvittämään sitä mistä johtuu pakottava kaiken ylittävä tarve tunkea ruokaa naamariin.

Tunnesyömistä, definitivt. Mutta miksi sellaisia määriä ? Miksi jokainen tunne kaipaa ruokaa vahvistukekseen ? Mikä sen laukaisi ? Minua ei palkittu/lahjottu pienenä makealla tai ruualla, en kokenut traumoja eivätkä vanhempani eronneet. Miksi siis 9-vuotiaana varastettuani 10 markkaa marssin suoraan suklaalevyn luokse ? Miksi tämän jälkeen varastin joka keskiviikko koulun kerhon osallistumismaksulippaasta suklaarahat ? Miksi jonkun ajan kuluttua siitä tuli 20 markkaa jotta sain suklaata kaksi kappaletta ? Entä myöhemminen miksi se muuttui kahdeksi fazerin levyksi ja yhdeksi geishalevyksi ? Miksi viisi vuotta tämän jälkeen käänsin kavereideni taskut nurin, murtauduin pikkusiskon säästöpossuun ja keräsin pulloja vain saadakseni rahat kokoon yhteen levyyn. Se oli kuin huumetta. Oli pakko saada lisää. Jos en rahoja löytänyt vedin niin paljon pastaa ja leipää kuin kykenin. Olenko siis vain riippuvainen makeasta ja sokerista, vai onko taustalla jotai mitä en kenties muista koska tungen sen mielestäni ruualla ?

En tiedä. Tässä on paljon avautumista, asioita joita en uskalla kertoa R:lle tai äitille, eipä kai sillä väliä kun tuskin tätä ketään lukee mutta helpottaa kirjoittaa se johonkin.

57.5

Oikein hauska huomata että paino laskee kiltisti alaspäin takaisin lukuihin joista aloitettiin ennen Irlantia ! Nyt kun olen löytänyt Chewspittauksen uudestaan en tahdo syödä mitään. Ja tänään se onnistuukin mainiosti kun lähden kohta töihin ja täällä ei edes ole mitään hyvää syötävää ja töissä sitten istuskelen päivystämässä ja spittailen ja luen. Nerokas huijausmenetelmä kertakaikkisesti! Tahdon joka aamu nousta vaa'alle katsomaan pienenmpää numeroa! TAHDON! Mietin että kävisin vain kerran viikossa vaa'alla, mutta kuten niin moni vaaka-addikti tietää silloin tuntisi itsensä olevan täysin hukassa eikä tietäisi tekeekö mitään oikein (tiedän kyllä asian oikean laidan, psykologinen vaikutus vain on huima).

Olen todella pettynyt teihin lukijanne, kukaan ei vastannut edellisessä postauksessani kuvailemaani sydäntä raastavaan ongelmaani. M pyörii yhä mielessä, varsinkin kun löysin tämän blogin ja juttelimme siellä kommentoinnin välityksellä. Tunnen nyt jo pettäväni R:ää mutten voi sille mitään, tahdon niin hirmusti vain jutella tuon irlantilaisen hulmuharjan kanssa. Ei kai siinä mitään väärää ole, eihän ? Tai siinä että kuvittelee kuinka sen parta kutittelisi suudellessa ? Koitan vain kovasti vakuuttaa itselleni että kaikissa suhteissa arki tulee vastaan ja että välillä kokee ihastumisen tunteita suuntaan jos toiseenkin, kokemuksia ?

Jos joku edes tätä paskaa lukee niin kiltit ryhtykää hieman interaktiivisiksi kanssani.

Tänään nielty; omena, kaksi palaa suklaata

VAIKEUTTA.

ÄÄÄÄÄÄ näin unta kyseisestä wannabesyrjähypystäni, unessa käveltiin pimeässä metsässä (mikä ei kylläkään onneksi ollut pelottava) täysikuun valaistessa ja kas kummaa huulemme kohtasivat ja suudeltiin metsäpolulla ja unessani ajattelin vain "AH VIHDOIN" heti tämän jälkeen alitajuntaani alkoi kaduttaa ja näin painajaista muistuttavan unen jossa R loikkasi veteen eikä noussutkaan pintaan ja hyppäsin itse perään ja ryhdyin haromaan vettä etsien häntä paniikissa. R kuitenkin loikkasi 200 metrin päässä minusta pintaan täysin elossa.

Äh. Outo olo. En ikinä ennen tämän puolen vuoden aikana ole kokenut tarvetta edes vilkaista muita miehiä, kukaan ei ole herättänyt huomiotani mutta nyt yksi suloinen, parrakas irkku saa kaikki pasmat sekaisin. Kellään kokemusta samasta tilanteesta ?

Tänään syöty noin 1000 kaloria (LIIKAAA!!) perunoita, jauhelihaa, mansikoita ja kaakao. Chewspitattu karkkia ja suklaata. Olo on turpea vähästä ruuasta huolimatta. Tuntuu etten ikinä tule saavuttamaan tavoitettani.

edit, ah voin vain kuulla sen laulamassa siellä keikalla ihan mun kyljessä ja kuinka välillä vilkastiin toisiamme ja ylistettiin tuota pientä, upeaa koppakuoriaista lavalla. Nään sen hymyn, ja naurahdukset mun heittäessä ekakertaläppää. Tahdon takaisin!

Samalla kuitenkin haluan tunteeni R:ää kohtaan takaisin. En halua kaivata jotain mitä en saa ja mistä ei seuraisi mitään hyvää, mä asun yhdessä R;än kanssa hitto soikoon! Nyt kun se tulee kotiin mä menen ja panen sitä niin perkeleen intohimoisesti että unohdan kaiken maailman irlannin ihmeet. VITTU. Mutku haluan panna M;ää myös.
AUTTAKAA.

57.6

Pahoittelen pitkää postaustaukoa, olin nimittäin siellä Irlannissa nautiskelemassa Paul McCartneysta. Söin paljon mutta paino ei muuttunut! Onneksi. Tapasin siellä irlantilaisen ystäväni R;än ystävän M;än johon olen nyt todella ihastunut. Mikä tuntuu hyvin oudolta, oltuani kohta puolitoista vuotta yhdessä R;än kanssa. M oli niin mielenkiintoinen, hauska, hyvännäköinen ja kaikin puolin hurmaava. Meillä oli todella hauskaa yhdessä (ainakin omasta mielestäni) ja nojailin konsertissa onnellisesti hänen kylkeensä ("voi täällä on niin ahdasta"). Mitään ei kuitenkaan tapahtunut onneksi/harmiksi. Nyt kuitenkin kaipaan tätä henkilöä kovasti ja eilen oli oikein epätoivoinen olla, kunnes harrastimme harvinaisesti todella hyvää seksiä R;än kanssa. Mutta tänään yllätin itseni taas ikävöimästä M;ää R:än huutaessa minulle joka asiasta täysin ilman rehellistä syytä. ARGH. Ärsyttää kovasti ja koko elämä täällä suomessa tuntuu tällä hetkellä umpikujalta, kun sain maistaa maailmaa.

Laihdutus jatkuu, motivaationa tatuointi jonka saan ottaa aikaisintaan kun 55 kiloa on plakkarissa ja sinne on tällä vauhdilla vielä pitkä matka.

57.6

Hei uusi lukija ja tervetuloa :)!

Täällä nousi omien ja kavereiden lakkiaisten johdosta paino kilolla mutta nyt ollaan taas alaspäin pikkuhiljaa menossa. Tänään tultu pyöräiltyä tunti, oltu töissä ja ratsastettu tunti. Kävin ihanalla maastolenkillä jonka aikana näin kaksi kettua, kauriin ja rusakon. Ravattiin lujaa vähintäänkin mielenkiintoista ex-ravurin ravia ja tutkittiin uusia reittejä, tuli ihana olo :>

Tänään syöty oikeastaan "vain" 65g suklaata ja vähän sipsejä. Chewspittasin yhden hesen kerrosaterian, mutta majoneesi kyllä varmasti tuli vahingossa nielaistua siksipä lasken sen mukaan kaloreihin. Ajattelin vielä kyllä laittaa uusia perunoita ja lihapullia mitkä sitten oikeasti syön.

Illalla pitäisi jaksaa raahautua kaverin kuvattavaksi, yo-kuvat nimittäin vielä uupuvat. Ei yhtikäs yhtään huvittaisi mutta sittenpähän on sekin hoidettu.

Ylihuomenna lähden laivalla Tukholmaan josta sitten lennän Irlantiin, aiai en vieläkään usko matkaa todeksi enkä näin ollen osaa siitä oikein innostukaan :S kai se innostus tulee kun sinne pääsee !

57.2

Uusi lukija, tervetuloa <: CS on purrut ilmeisesti heti, nimittäin oitis kun myönsin itselleni luvan syödä mitä tahansa sydämeni kyllyydestä niin paljon kuin haluan kunhan vain syljen sen pois niin suurimmat himot ovat kadonneet! Tänä aamuna chewspittasin 195g karkkia kun normaalisti olisin ostanut ainakin 400+g. Tuo syljetty sokeri kyllä haisee pahalle, vähän oksennukselle mutta se on pieni paha. Tämän ansiosta sain myös eilen ja tänään syötyä kunnolla normaalia ruokaa, perunaa ja lihaa ja näin ruokittuakin kehoraukkaani jota niin pahoinpitelen huonolla ruokavaliollani. Noh juuri kun tämä alkaa kuulostaa hyvältä on aika pudottaa ikävät uutiset hiroshimaan, eli tiedossa kahdet yo-juhlat tänään ja omat huomenna. Which means RUOKAA<3.>

Eilen oli lakkiaisharjoitukset, tosi monet huomasivat ilokseni että olin laihtunut. Monenlaista päivittelyä sain kuulla "lopetiksä syömisen kirjotusten jälkee HERRE GUD!" ja se teki minut hämmentyneeksi mutta myös tosi iloiseksi. Silti mielestäni on todella outoa etten itse juurikaan huomaa eroa, erityisesti mahassani. Se on tismalleen saman muotoinen mutta ehkä sentti rasvakerrosta lähtenyt ympäriltä. Ärsyttää tosi paljon ettei tullu otettua niitä ennen-kuvia joihin vois verrata. Tai sitten tämä ei vaan näy niin paljon, kaveri meinaan totesi eilen laihtuneensa 10 kiloa ja ainoa ero minkä huomasin oli hieman pienempi peppu.. Eikä kyseessä edes ollut mikään tonnikeijuformaatti vaan hieman tukevampi suomalainen malli.

Vielä on matkaa jäljellä sinne tavoitteeseen, asetin uuden tavoitteen 53 kiloon ja toivon että painaisin 50 elokuussa.. Tuntuu aika mahdottomuudelta varsinkin tän jumin takia ja jos se nappaa uudestaan kiinni niin ei mitään toivoa seitsemän kilon pudotuksesta, korkeintaan kolmen huoh. Muutosta niin vielä kaivataan erityisesti tähän masustiin.

57.2 !!!!!!!!

Miten paino voi laskea noin nopeasti ? Johtuuko se siitä että olen syönyt tuollaista helposti sulavaa ruokaa joka sitten painaa kehossani vähemmän ? Vai voiko kuukauden kestänyt jumi vihdoin olla ohi ? En tiedä mutta olen äärettömän onnellinen!! En vain ymmärrä miksei mitoissa tapahdu mitään ? Ihan samat kuin pari kuukautta sitten.

-9 kiloa !!!!

C and S

Luin tuossa 74th dayn blogia (suosittelen kaikille, hauska kirjoittaja ja kirjoitustyyli) ja hän oli kirjoittanut Chew and Spit -metodista jonka olin jo täysin unohtanut. En voinut olla ajattelematta muuta kuin että tämä on vastaus kaikkiin rukouksiini! Teen sopimuksen itseni kanssa että normiruoka menee masuun asti mutta kaikki paska sekunti kielellä ja roskiin! Tämä on minulle tällä hetkellä ainoa tapa hallita hillitöntä sokerin syöntiä. Tiedän ettei tämäkään pidemmän päälle ole millään tavalla terveellistä masulle tai hampeille, mutta eipä ole se iätön karkilla eläminenkään! Uskon sitä paitsi että tämä voisi ehkä jopa auttaa minua pois koko ahmimisesta. Toisaalta saatan myös kehittää riippuvuuden siihen, noh me näemme miten käy.

57.6 !

Tällä hetkellä menee siis painon suhteen hyvin, on laskenut muutamassa päivässä tosi mukavasti !

Mutta enköhän menny pilaamaan senkin HETI. Tänään syöty 300g karkkia, 200g jäätelöä ja vielä lautasellinen spagettia. Hiilaria hiilarin perään. Lisäksi kaaduin aamulla pyörällä mikä kipeytti polveni niin etten kyennyt pyöräilemään ratsastamaan vaikka olisin ihan hirveästi halunnut. Joka ikinen päivä päätän että huomisen vietän ilman herkkuja, että huomenna syön vain normaalia ruokaa. Mutta joka ikinen päivä se riistäytyy täysin käsistä ja petyn itseeni aina vain enemmän. Haluaisin oikeasti apua tämän syömisen kanssa, en vain pysty siihen yksin en vain pysty.

Tuntuu että ärsytän vain Rääkin koko ajan. Tänään kun polveni kirveli kuin viimeistä päivää niin kiireissään ja hermostuneena se tokaisi ilkeästi "vittu toi polvi vie loputki 50 prosenttia sun toimintakyvystä" se pahoitti mieleni, niinpä siivosin jotta hän ilahtuisi.

Hyviä uutisia on kuitenkin se että irlantiin koittaa lähtö viikon päästä!

57.9

Hei uusi lukija <:

Huolimatta ikävistä ahmimistaipumuksistani eilinen meni 1300 kalorilla ja tänään syöty kaksi nugettia plus 200g metrilakua, viittailee 900 kaloria yritän sydämeni kyllyydestä olla syömättä muuta tänään. Aamulla töissä jo päätin että nyt alan 10 päivän paaston että voin sitten Irlannissa syödä ja shoppaila kevyen kehoni iloiseksi, mutta töiden jälkeen sain uskomattoman makeanhimon ja kävin hakemassa viisi pitkää pirullista sokeripötköä. Ostin kuitenkin myös kurkun jota voisin nakerrella ruuanhimon jyllätessä. Nyt olo on turpea, pullea ja masentunut, tunnen olevani niin pettynyt itseeni.

Olen itseasiassa hieman huolissani itsestäni, en syö normaalia ruokaa juuri lainkaan. Rajoitan kalorinsaantini tuohon 1400 mikä on ihan maksimi mutta lähestulkoon joka päivä se kalorimäärä koostuu karkista, suklaasta ja jäätelöstä. Siinä näkee taas miten BED virnuilee tyytyväisenä takapiruna olkapäälläni. Huomennakin Rn ollessa poissa olen vain suunnitellut ostavani litran kuningatarjäätelöä. Mielessäni kuvittelen että kun sitten olen laiha, alan syömään niin kuin normaalit ihmiset, ruokaa, kasviksia, leipää ja salaattia. Tahtoisin niin hirveästi vain olla terve.

Haluaisin myös kyetä haluamaan ja kiihottumaan ja nauttimaan seksistä kuten muutkin. Ehkäpä menee nämäkin pillerit vaihtoon.

ps, tsekatkaa näiden pussyjen figuuri, kelpais! Pahoittelen tylsää ruokaa käsittelevää postausta.
pps, kaipaatteko jotain erityistä 50 postauksen kunniaksi ? Ehdotuksia otetaan vastaan.

57.9 (eilen)!

Oli upeaa nähdä moinen luku näytössä pitkästä aikaa mutta eilen menin sitten ahmimaan litran jätskiä, neljä croissanttia ja levyllisen geishaa... Tänään syöty jo bagel ja donitsi pakko olla syömättä loppupäivä!!

Mutta tärisen täällä innosta ja hikoilen ja itken ja rakastan maailmaa. Nimittäin vaikka Romania nyt peruuntuikin olen menossa katsomaan PAUL MCCARTNEYTA (beatlesin basisti ja lennonin kirjoittajapari) IRLANTIIN kahden viikon päästä!!!! Tämä tuli ihan ex tempore, nimittäin minulla on ystävä irlannissa, R, joka on menossa häntä katsomaan ja sitten hänen ystävänsä ei ilmeisesti pääsekään paikalle joten R sitten kauppasi lippua facebookissa ja MINÄ VITTU LÄHDEN!!! Ette ikinä tiedä mitä tämä merkitsee minulle. Olen ollut Beatles-fani since ever ja unelmoinut koko ikäni että pääsisin joskus näkemään tämän lempikuoriaiseni mutta aina tiennyt sen olevan pretty mahdotonta mutta nyt valehtelematta melkein suurin unelmani toteutuu. Se saa silmäni valumaan ja hikirauhaseni tulvimaan ja itkun purskimaan suonissani. Voi luoja mitä orgasmia tämä elämä onkaan tästä eteenpäin. En kerta kaikkisesti jaksa odottaa mutta samalla toivon ettei se koskaan tulisi ja olisi ohitse.

58.2!

Lähes parin kuukauden jumin jälkeen mennään alaspäin!! Ja tämä luku näkyi vaa'assa vaikka tosiaan eilen söin ;

165g karkkia
litran jätskiä
intialaisessa kanaa kookoskermakastikeessa + riisit ja naanleivät!
kaksi siideriä

Ihan jumalaton määrä ruokaa ja ajattelin ensin olla menemättä vaa'alle etten pahoittaisi mieltäni mutta sitten vatsan litteys houkutteli tarkastamaan tilanteen ja tsädääm ! Ajattelin että moinen ruokamäärä painaisi suolessakin ihan kiitettävästi, mutta ehkä jumini on nyt ohi ja alan taas laihtumaan, joohan? Tänään otan tietysti iisisti tuon eilisen sekopäivän jälkeen ja kun on kerran pyhä niin ei kauppaankaan pääse pysyttäydyn lightlimupaastossa. Tasaantuu kalorit ja tyhjenee suolet ja huomenna jo jännät luvut varmasti !

Olisin muuten pääsemässä sinne Romaniaan mutta voi helvatti kun siitä on tehty niin perkeleen vaikiaa kun mulla on sitten vielä kesäkuussa yksi pääsykoe niin sei sitten heille käy että tulisin vasta sen jälkeen vaan mun pitäis mennä aikaisemmin sinne ja sitten lentää sieltä tänne tekee koe ja mennä takas, sitä paitsi koko Romania ei tunnu enää kiihottavalta kun kesä täälläkin näyttäytyy ihanana, ja C kanssa eilen meillä laulettiin youtubest spaissareita ja bäkkäreitä ja britney spiersei kahden siiderin voimalla ja hauskaa oli <3

58.3

Istun uudenkarhean miniläppärini kanssa siivouskeskuksen harmaalla kaakelilattialla. Yritin
löytää jonkin sortin tekstinkäsittelyohjelmaa tästä vehkeestä mutta eilen havaitsemani word-
padkin on kadonnnut ja kirjoitan nyt muistioon. Tämä on niin vauva ettei edes wordia ole, tosin siihen ei muistikaan riittäisi.. Tämä tykkää herjata tasaisin väliajoin kuinka muisti on lopussa, siis tähän on turha haaveillakaan lataavansa mitään. Mikä tietysti hieman harmittaa, olisi se nyt kuitenkin kivaa jotain tässä olla, esim. mese ja vaikka pieni limewire. Mutta käy tämä tälläisenaankin todella hyvin surffailuun ja kun on kirjan kokoinen niin mihin tahansa laukkuun sujahtaa.

Aamupaino oli 58.3, ihan hauska uutinen varsinkin kun eilen tuli vedettyä heseateria kurkkumajolla, jäätelötuutti ja pari siivua vesimelonia. Tänään menee nyt jo huonommin, en voinut vastustaa kiusausta vaan hain reilut sata grammaa karkkia (okei todella reilut) tuosta viereisestä S-marketista lohduttamaan minua tässä onnettomassa työvuorossa. Ja illalla on sovittu että mennään intialaiseen R:än kanssa syöpöttelemään, voi kumpa saisin ottaa loput ruuat kotiin mutta en kehtaa sitä edes kysyä :S Silloin ei tarvitsisi napaa täysin täyteen ahmia mikä olisi lähestulkoon nerokasta ja täysin suotavaa kehon näyttäessä miltä näyttää.

edit. öh tuli töistä kotimatkalla ostettua litra jäätelöä ja vedettyä se kokonaan. Miksen osaa olla koko ajan puputtamatta jotain ?!

58.5

Paino on näyttänyt kerran jo 58.3 mutta saa nähdä jos se ikinä enää tipahtaa, eilenkin söin noin tuhat kaloria mutta taisin syödä niin myöhään että vaikutukset ovat yhä nähtävissä masussa ja vaa'alla. Olen kuitenkin iloinen että olen näinkin paljon laihtunut (7,5kg!) ja näytän jo huomattavasti paremmalta kuin ennen.

Romaniasta on nyt tullut hämäriä viestejä. On kuulemma yksi tyttö ennen minua jonossa joka selvittelee käytännön asioita mutta nyt ne lähetti viestiä että haluaisi kuvan minusta kun ratsastan ja kysyivät millä aikataululla pääsisin tulemaan, mutta minulla on vain kolme vuotta vanhoja surkimuskuvia kaksi mutta pyysivät silti lähettämään. Enkä edes tiedä enää jos uskallan sinne lähteä! Ja tulee ärrääkin niin hirmuisen kova ikävä. Ja kun olin jo ihan asennoitunut etten pääse sinne, niin ja niin.

Kävin muuten perjantaina kattomassa sitä lämppäripollea. Oli maailman suloisin ja lempein tamma ikinä. Eihän se mitään muuta osannut kuin peruuttaa ja pysähtyä mutta oli se kyllä semmonen lutunalle että! Huomenna lähden hänen kanssaan sitten maastoon.

58.8 :))))))

Nyt on mennyt ihan hyvin kaksi kokonaista päivää (lasken tämän kokonaiseksi) silti paino oli noin paljon ?! Eilen söin vain kaksi leipää + salaattia ja hieman naanleipää kalorit jossain 600 ja tänään viinirypäleitä, 100g suklaata ja kaksi leipää= 1000kcal. Lisäksi eilen kulutettu yli 800 kaloria, töissä ja pyöräilemällä kaksi tuntia. Tänään olen käynyt puolentoista tunnin kävelyllä tuolla ihanassa lämmössä ja vältän nyt syömistä kuuden jälkeen. Jospa huomenna vilkkuisi vaa'alla suotuisammat luvut! Onneksi on pyhä niin ei kauppaankaan pääse eikä Rkään voi tuoda mitään herkkuja sieltä. AH. Lisää pyhiä!

Olen myös alkanut valittamisen sijaan käyttää visualisointia. Kuvittelen pontevasti koko ajan olevani jo laiha ja että on aivan tuhatprosenttisen varmaan että laihdun paraikaakin, toivon että tämä kikka auttaisi alitajuntaani ja kehoani ymmärtämään mitä on tehtävä!

Muuten Romaniasta vastattiin, niillä on joku toinen tyttö mun edellä joka järjestelee käytännön asioita eli todennäköisesti jää multa se keikka väliin. Ihan hyvä oikeastaan pääsen purjehtimaan ja nauttimaan kesästä Rän kanssa.

58.7 en jaksa edes välittää!

Tä on taas niiin tätä! Siis kun kerrankin kaikkesi teet laihtuaksesi terveellisesti ja syöt sen minimi 1200 kcal päivässä niin eihän se paino nyt jumalauta voi tippua! Eihän tässä olla vasta kun puoltoista kuukautta jumiteltu ihan tismalleen samoissa lukemissa! En enää edes jaksa yrittää, vaakakäynnit vituttaa ja mittailu samoin. Tänään näytti että masusta olisi lähtenyt sentti - joka se sama sentti on muuten lähtenyt aika monta kertaa ennenkin! Ei vittu! Tekis mieli vaan luovuttaa. Mutta toisaalta, hitto spagetissa on vähän kaloreita ?! Keitetty 100 grammaa on joku säälittävä 100 kaloria (PLIIS korjatkaa jos oon oikeesti väärässä) niin ainakin kiloklubi minulle väitti kovin terhakkaasti.

Torstaina menen kokeilemaan yhtä lämppäriä, josko siitä olisi ratsukseni (okei nyt kaikki vähäisetkin lukijat kaikkoaa kun alan lässyttää hevosista). Ja saa luvan olla. Olen nimittäin ehkä lähdössä ensi kesänä kahdeksi kuukaudeksi Romaniaan hevostilalle töihin. Oh yes, you heard me! Tehtävänä olisi tilan asiakkaiden kanssa ratsastaa 5-6h maastossa, päivittäin. En todellakaan välttämättä ole täysin qualified for this job, nääs taukoa ratsastuksessa melkein vuosi en ole aikoihin käynyt tunneilla ja pelkään isoja kuumuvia hevosia. No piruuttani pistin hakemuksen menemään ja tuli melko lupaavan oloinen sähköposti takaisin ja työntekijähakuilmoituskin oli kadonnut netistä... FUCK! Kiva kun ne asiakkaat on parempia ratsastamaan kuin minä! Sähköpostissa sanottiin "etsimmä jotakuta joka voi ratsastaa erilaisia heppoja aina suuremmista poneista isoihin täysiverisiin" FUCK! Siis olisihan tämä elämäni hienoin tilaisuus ehkä ikinä, ja siellä olisin kaukana fazerin sinisistä niin saattaisinpa laihtuakin muutaman GRAMMAN, tai vaikka YHDEN SENTIN. Kuitenkin nyt olen koko päivän ravannut kuumeisesti tarkastamassa sähköpostia mutta eivät toistaiseksi ole vastanneet, kai siellä käydään jotain YK:n rauhanneuvottelujen vertaisia keskusteluja siitä sovinko tehtävään (ENSOVI mutta haluan silti). Tuntuu kyllä siltä että kykenisin siihen kunhan vain oppisin miten asiat siellä tallilla hoidetaan. Ja olen nyt onnistunut psyykkaamaan itseni siihen että kaikkien hevosten selässä pärjää kunhan vain on tyyni ja rauhallinen.

Pärjäähän ?

58.6

Vituttaa.

Miksi R;n pitää olla sellainen idiootti ?! Tiuskaisin hänelle töiden jälkeen pari kertaa kun se ääliö ei tuntunut tajuavan mitään. Se kuvittelee että kilpparille voi syöttää pelkästään jotain normisalaattia (EI VOI. Ei saa tarpeeks ravinteita, vitamiineja jne) sen jälkeen se alko mussuttamaan että miksen jäänyt kaupungille kahdeksi tunniksi pyörimään ennen ompelijalle menoa ilman sitä mekkoa mikä mun sinne pitäis raahata. Eihän siinä olisi mitään järkeä kun kello yhdeksän aamulla sori nyt vaan ei oo mikään auki ja mul ei ole sitä mekkoa ja sitä paitsi sataa vettä! Sanoin siitä hieman turhan tiukasti mutta puolustuksena puoli kuudelta ollut herätys, jäätävä nälkä + huonosti nukuttu yö+ vitutus ettei tuo tiedä kilpikonnista mitään. Sen jälkeen piti vielä tehdä pyörällä joku ihme kierros kirjaston kautta joka ei ole auki!! Sanoin siinä sitten epätoivoisesti " SEI OO AUKI!!!!!" ja sitte tämä R sai jonkun kohtauksen ja murisi " miks sun pitää olla tommonen, sä oot niin HELVETIN ÄRSYTTÄVÄ" ja suhahti tiehensä pyörällä ja nyt ei ole harmainta aavisustakaan missä se läski luuraa ja itseasiassa EI KIINNOSTA. Lähetin kuitenkin fiksuna aikuisena anteeksipyynnön, vitutttaa silti!

58.6

Uusi lukija, tervetuloa :>

Plääh olen tosi pahoillani että tämä postaus taas venyi, mutta kun tuo R koko ajan pyörii ja hääsää täällä kotona niin vasta nyt sain rauhallisen tauon kirjoittaa ilman että täytyy pissat housuissa pelätä että koska se hyppää oven takaa ja huomaa. Poistan tietysti sivuhistorian joka kerta oltuani blogissani mutta edellispäivänä kävi pelottava sattuma; tein keittiössä ruokaa R;n koneillessa ja yhtäkkiä se sanoo "Question mark" (edellisen postauksen otsikko!) ja minä jähmetyn ja päässä käy kaksisataa sotasuunnitelmaa miten kellistää mies, kaapata kone ja tuhota todisteet. Kyseessä olikin vain jokin ohjelma jossa oli ollut Question Mark niminen tyyppi jota R sitten alkoi muistelemaan ihan out of blue. Huhhuh kun ehdin säikähtää!

Painorintamalla jumitusta, kuten aina. Päivittäin menee se 1300+ kaloria kun tulee tuota herkkua syötyä ihan liikaa. BED on taas alkanut kietoa kylmiä sormiaan kurkkuni ympärille, huomasin nimittäin kaupassa miten kuolasin kaikkia pullia,kuivakakkuja, jäätelöä jne suunnitellen mässypäivää R;n ollessa poissa jolloin ostaisin kaiken. Söisin, söisin, söisin. Vesi herahtelee kielelle ajatuksesta. Vaan en voi antaa sen ottaa minusta otetta ja tuhota jälleen elämääni.

On tullut kauhea himo päästä taas ratsastamaan kun on näin ihanat kelit! Olisi ihanaa päästä jonkun kiltin, luotettavan pollen eikä minkään hermoheikon kaakin kanssa maastoilemaan ja nauttimaan ulkoilmasta ja hienosta eläimestä. Vaan kallista lystiä ja mistään en löydä sitä oikeaa hevosta.

Muttaaaa päiväni täyttyvät tätä nykyä pelkästä lukemisesta, tai siis öh pitäisi täyttyä. En kovin paljon saa aikaiseksi lukea vaikka vellon kaikki päivät kotona tekemättä mitään. Ensi tiistaina ensimmäinen pääsykoe, pakko siis yrittää skarpata tässäkin asiassa!

Adios.

Question mark

Anteeksi poissaoloni ja tervetuloa uudet lukijat<; ! Vappu meni kuten arvata saattaa, maha pömpötti hiilareita ja ilmaa täynnä, ympärysmittani hipoivat mount everestin lukuja ja vaaka sai suosilla jäädä nojatuolin alle lymyilemään paholaispesäänsä. Myöskin tuo avokki ollut niin paljon kotona että on ollut vaikea löytää pientä omaa hetkeä jolloin en lukisi pääsykokeisiin tai muuta hömpötystä hommailisi ja saisi rauhassa R:ltä kirjoittaa. Tänään kulutettu taas töissä sellainen 400 kaloria ja ruuaksi pupusteltu leipiä kaksi ja pala äitin tekemää pitsaa (nomskis!) Lupaan kyllä pyhästi tehdä parannuksen päivitystiheyteen taas näin uuden viikon alkaessa.

Olen mietiskellyt josko kävisin vasta perjantaina vaa'alla, tuolla mielialamittarilla. Nimittäin syötyäni vappuna kaiken minkä näin ja oltuani jäätävässä humalatilassa voisi tämä turvotus olla liikaa silmilleni ja haluankin tilanteen normalisoituvan ensin ettei painopirulainen pääse päiviäni pilaamaan terävillä hampaillaan. Jos en jo kertonut yritän myös olla syömättä tästä lähin kello kuuden jälkeen ja näin saada ruokailujani nostettua aikaisemmaksi, jolloin ruokakin ehtisi sulaa hieman aamuksi ja paino olisi täten taas hivenen pienempi.. Iltasyöminen muutenkin kun on monen ryhävalaan perisynti, yritän siitä irti.

Jo muutamat ihmiset ovat kommentoineet että olen laihtunut mutta ei mitään selvää "wau!"-elementtiä ole syöksynyt kehiin, tie on pitkä ja kumpuikas. Mutta kyllä minä onnistun! Kiitos lukijoille ihanista kommenteista, ne todella piristävät ja antavat potkua jatkamaan vaikka välillä repsahdetaan ja käydään pohjan kautta.

Yritän huomenissa saada aikaan jonkin hieman paremman postauksen.

58.3

Viikossa lähtenyt pyörryttävät SATA GRAMMAA, kai sitä pitäisi iloita mutta kun missä ovat suurimmasta pudottajasta tutut luvut 6 kiloa viikossa ja samalla 20 kiloa lihasta tullut lisää. Lyön vetoa että ne läskit laihtuu siinä lopussa kotonakin joku miljoona grammaa sekunnissa, niillä ei mitään jumeja ja hitailua ole. Kropalla ei ole siihen varaa kun pitää kerran voittaa kilpailu jösses !

Näin unta että monta kesää sitten rippilapsenani ollut ihana poika oli tunnistanut minut tästä blogista ja vannotin häntä olematta kertomatta sisarelleen ja kavereilleen. Toivottavasti kyseessä ei ollut enneuni. Välillä todella pelkään että minut tunnustetaan, ehkä pitäisi tehdä tänne jotain huijausjälkiä. Esimerkiksi, ohoi minulla on blondi tukka ja asun Rovaniemellä ja simsalapim kukaan ei koskaan saisi tietää kenen pään sisälle näillä sivuilla pääsisi.. Noh idea siirtyköön tuotekehittelyyn..

Eilen sitten leikittiin avokin kanssa kastikeleikkejä. Täytyy kyllä sanoa että oli ihan hauskaa ja piristävää vaihtelua! Miinuksena tahmaisuuden tuoma kitka ja sotkuiset lakanat, yritin peitellä niitä tuolla pesutuvassa, ei, tämä ei ole verta vaan suklaata ihan oikeesti!! Ikävää oli myös se että hänen falloksensa sanoi sopimuksen irti vaikka miehen mukaan itse oli kuitenkin hommassa mukana, no piristyi kuitenkin ja saatiin keikka onnellisesti päätökseen. Avokkikin oli innoissaan kun kerrankin minä olin rohkeasti yllättänyt hänet jollain, ei sillä että hän mikään taikuri Luttinen tuolla sängyn puolella olisi.. Jäädään odottelemaan improvementia.

Ps, tekee koko ajan mieli syödä! Ja tuon mallin masu <3__<3

59.1

En olisi edes halunnut kirjoittaa kun vituttaa, ellen olisi huomannut että taas pari uutta ihanaa lukijaa oli saapunut matalaan majaani enkä halunnu tuottaa pettymystä :>

Eli paino räjähti mukavasti ylöspäin eilisen johdosta. Oli entisen parhaan ystävän synttärit jota en oikeastaan edes voi sietää enää, ja siellä sitten tuli otettua mokkapalaa, karkkeja ja jäätelöä sekä yksi siideri kun en kenenkään niiden vieraiden seurassakaan kestänyt olla. Söin siis täysin tylsyyteeni, kaloreita tuli 1700+. Ei kuitenkaan yli sen painonhallintakalorimäärän. Onneksi. Olen niin vittuuntunut. Pari päivää mennyt kuin lehmän häntä ja joka kerta on tuntuu vaikeammalta kiskaista itsensä ylös upottavasta hiilarisuosta ja sieltä päästyänikin lipitän vielä sormiani kuin nälkämaan lapsi. Yritän taas pikkuhiljaa tiputtaa kaloreita joka päivä alaspäin minimoidakseni repsahdusoption. Miksi normaalipainossa on niin helvetin vaikeaa, MIKSI?!

Kiitos seksikkäistä kommenteistanne ! Päätin aloitaa sillä että ostin hieman suklaa-,lakritsi-, ja vaniljakastiketta katsotaan mitä niillä keksittäisi tänään ;> Sääli vain että juuri kuin minä olen saanut haluni takaisin on miehellä jotkut antipimpsapäivät päällä ! Uskomatonta. Tuskimpa myöskään on suorittanut minkäänlaista researchia saadakseen minut nauttimaan, vaikka hartaasti lupasi. Pitänee hellävaraisesti muistuttaa.. Sillä minäkin haluaisin saada jotain todellista irti seksistä. Jos nyt oikein lupaatte pitää salaisuuden (nä värit on vaan niin hauskoja :D) niin en koskaan ole saanut orgasmia. En omin käsin, enkä kenenkään muunkaan avulla. Jos itse yritän niin en saa itseäni edes kiihotettua minkään avulla ja jos sitten yrittäisin niin siinä ne halut sitten viimeistään sammuu. Ja trust me, kaikkea olen kokeillut. Epätoivo tässä iskee perkele. I want to become a real woman.

58.8

Eilen räjähti. Kalorisaldo = 2600, mutta paino silti noin vähän ? Olin baarissa ja tietysti tuli vähän syötyäkin..hehhe. Oli kyllä mitä miellyttävin ilta, hauska mies tuli sanomaan "tulinpahan vaan sanomaan, että näytätpähän hyvältä" Juteltiin tosi paljon melkein koko ilta sen ja sen ystävän kanssa joka oli myös ihan mahtava. Ensimmäistä kertaa yli vuoteen varmasti kirosin sitä että olen varattu, olisi ihan kamalasti tehnyt mieli lähteä sinne jatkoilemaan ja panemaan sitä miestä josta tuli taas todistettua että pienet on piirit. Toisaalta tämä himo johtui varmaan yllätyksen ja tietämättömyydenjanosta, kun ei tunne toista jne. Vaan pettäjäksi en ryhdy. En voisi ikinä tehdä sitä R;lle rakastan häntä hurjasti ja tiedän kuinka paljon se satuttaisi häntä, ja jos en kertoisi tästä niin saisin painia paskan omatunnon kanssa loppuelämäni enkä kestäisi sitä kuinka hyvä hän on minulle. Niinpä jätkien kovasti yrittäessä houkutella luokseen kipitin kiltisti kotiin ja käperryin oman miehen lämpimään, paljaaseen vartaloon ja kuiskuttelin korvaan miten häntä rakastan ja jumaloin<3.

Kaipaan niin piristystä minun ja R;än seksielämään, se on niiin yllätyksetöntä. Puspus, lipslips, in and out. Boooring. En vain tiedä oikein että mitä pitäisi kokeilla, uusia asentoja ? Ruokaleikkejä ? Vai mitä ihmettä ? Heittäkääs vinkkejä, jos tätä nyt kukaan lukee.

Niin sitten vielä itse blogin aiheeseen elikkää voisi tänään paastota niin kauan kunnes tulee nälkä ja sitten tyydyttää sen leivällä tai porkkanalla.

58.6 ?

Vaakani sekoilee pahemman kerran, joka kerta kun loikkaan tarkistusloikan päällensä tulee entistä suurempi luku ! Lähes joka kerta siis eri. En oikein ymmärrä miksi aamupaino noin paljon kun eilen syöty 1200 kaloria ja niistä kulutettu 800 töissä! Mikäköhän salaliitto täällä oikein on pystyssä...

Tänään sulatan rasvaa partiomarssin muodossa, aina valmiina! Niin nynnyltä kuin se kuulostaakin niin tunnen melkoista ylpeyttä saadasseni marssia osana lippukuntani rivejä ja hymyillä ylpeille vanhemmille ja muille katsojille. On hienoa olla osana jotain arvostettua. Sinne onkin sitten lähtö tuossa tunnin päästä.

Karkkihammasta kolottaa enemmän kuin koskaan. En ole millään muotoa nälkäinen, päinvastoin. Vaan haluan vain antaa suklaan lipua kurkusta sisään ja pehmeiden karkkien kosketella hampaitani. Mmm. En ymmärrä ihmisiä jotka kestävät herkkulakkoja, en kertakaikkisesti.

Uskomatona, harrastimme äsken R;än kanssa aikuisten leikkejä. Ja minä pystyin siihen. Lähes tulkoon ilman minkäänlaisia lämmittelyitä. Ihmeellistä. En tosin tuntenut olevani oikein mitenkään erityisen kiihottunut, mutta hauskaa että se silti onnistui. Huh. Toivottavasti jatkuu samalla tavalla. R saisi kyllä todella keksiä jotain yllättääkseen minut sängyssä, muuten en ikinä elämässäni tule sitä orgasmia saavuttamaan.

temptation..

Istun yksin kotona, R lähti juuri kaljalle toverinsa kanssa jonka etunimi kuulostaa sukunimeltä ja joka on kuulemma aggressiivinen kännissä. Istun siis läskiperse liimaantuneena nahkasohvaan ja tissinaluset hikoillen. Vieressäni löhöilee VIISI saatanan kätyriä Lidlistä, nimittäin Mister Choc:on Coco Minis. Viattoman valkoista kookoshiutalemassaa joka on kuitenkin susi lampaan vaatteissa, tämä herkku on verhoiltu kevyesti suklaalla. Sylkeä erittyy pelkästä ajatuksesta, ajatus itsessään on kiinnostavampi kuin ajatus seksistä R;än kanssa mikä onkin suuri ongelma. Kuitenkin siinä ne makoilevat ja keimailevat minulle. Heiluttelevat suklaapötkö vartaloitaan ja herauttelevat kookoksen tuoksua ilmaan. Jos syön, on huominen päivä taatusti pilalla. Olen onnistuneesti onnistunut pysymään ~1200 kalorissa ja nuo pahan lähettiläät eivät saa sitä pilata. Vaaka tulee nauramaan minulle, kuten myös sormukset, vaatteet ja mittanauha. On siis pysyttävänä tiukkana kuin Markus Pöyhösen perse (liittyen 74thin postaukseen ;). Motivaattorina esimerkiksi tuo loistava kuva, käytetäämpä hieman mielikuvitusta ja kuvitellaan omat muhkeat muotomme tuohon uimapukuun. Kyllä, maha tursuisi kummaltakin puolelta tuota keskinauhaa, alaosan reunoja tuskin havaitsisi paljaalla silmällä ne kun olisivat muumioituneet jenkkakahvojen alle ja sivuprofiili olisi sangen miten sen nyt sanoisi..kumpuileva.

DON'T FEED FAT PEOPLE.

58.4 AH!

Kaksi 1400 kalorin päivää teki tehtävänsä, ja paino humpsahti oikein kiitettävästi alaspäin ! Toivottavasti vain se ei sitten taas kipua ylöspäin kun syön normaalisti.. Se on hirveää. Joka tapauksessa tänään olen iloinen ja onnellinen tuosta. Koitetaan saada oikea suunta jatkumaan.

MÖRH. Pääsykokeet edessä enkä millään jaksa lukea, tai lukea kyllä teidän kaikkien blogeja vaan ei oikein tuo tieteellinen teksti nappaa. Lisäksi väsymys ja nälkä saa silmäni sumenemaan ja rivit hyppimään. En ole syönyt mitään eilisen postauksen jälkeen ja totta kai se tuntuu vaikka se on vain päivä. Mutta en halua olla läski! Kohta pitää se ylppärimekkokin hankkia ja kiva siinä sitten laihistella ja katsoa peilistä kun kylki- ja selkäläskit pursuilevat mekon äyräiden yli! Sairasta! Puhumattakaan näistä alleista ja pulleista käsistä jotka eivät kyllä työtä ole ikinä nähneet, minä kun satun vihaamaan lihaskuntoa, hengästymistä ja hikoilua. Miten mikään mikä tuntuu niin pahalta voi olla terveellistä ?

58.9 good or frustrating ?

Närhen munat näyttävät tänään seuraavilta; Söin juuri 300g irtokarkkeja ja leivän. Vittu. En siis voi syödä mitään koko päivänä enää, nice olimpas fiksu ja duktig flicka. Kadun tätä ihan äärettömästi, koska mun ei edes tehnyt mieli niitä! Jolkotin vain BEDin talutushihnassa suoraan karkkihyllylle ja humpshumps kaikki karahti kurkusta alas vailla huolenhäivää. Kello on siis yksi, enkä saa syödä enää mitään.

Olen todella iloinen siitä että vaikka seitsemän kiloa on jo karistettu niin D-kuppi on yhä täynnä tavaraa, niin kuin pitäisikin. Tissit ovat yksi niistä asioista itsessäni joista olen aina ollut ylpeä. Rakastan kulkea paljastavissa ja avonaisissa paidoissa, kääntää miesten katseet ja penikset suuntaani, aina siihen asti kun he siirtävät katseensa puskureistani muuhun vartaloon.. Kuitenkin, isot rintani ovat auttaneet minua näyttämään hieman hoikemmalta myös silloin kun mahani on ollut suurimmillaan koska mahani ei koskaan ole "ohittanut" rintavarustustani. Tämän päiväisen thinspotytön keho on jumalaisen pieni ja suloinen, hän on vain niin heiveröisen ja pienen keijun henkäyksen oloinen, mutta kuitenkin totta. Silmä lepää pienissä piirteissä, silmä ei kestä nähdä kumpuja ja hien täyttämiä masumakkaroita. Tunnen ihran itsessäni joka kerta kun istun ja kolmen mahamakkaran välit alkavat hikoilla ja yöpaita pitää tunkea väleihin etten tuntisi niitä. Ajattelin aloittaessani että tässä painossa olisin jo melkein makkaraton, mutta totuus on että makkarat ovat pienentyneet korkeintaan viisi senttiä - jos sitäkään.

59.1 PRKL.

Harkitsin vakavasti olla kirjoittamatta jälleen kerran, mutta kahden uuden lukijan vuoksi on annettava apetta (<3!). style="font-style: italic;">normaalisti (1500kcal) syödessäni paino kipusi lähes kilon ylös! Eli yritän jollain tapaa syödä kuitenkin tarpeeksi, muttei liikaa ja näin tuo Kiloklubikin opastaa.. Vaan houkutus on suurempi kuin valtava vain sukeltaa unettavaan paastoon ja nälkälakkoon tai vaihtoehtoisesti kieriskellä ja kehrätä herkkupesässä joka kerta kun tuo vaaka näyttää kieltään.

Hyviä uutisia kuitenkin; aamulla testasin ja tititititdiii en ole raskaana! Vaikka painoni muuhun viittaisikin.. Aamulla tämän ihanan pisuhetken jälkeen vein myös kilpparimme lääkäriin jossa todettiin lievä ylähengitysteiden tulehdus, saa kuitenkin jatkaa vielä kotihoidossa ja jos tilanne pahenee niin suitsait kipitetään antibioottia hakemaan. Myös armas huulilävistykseni on parantunut ja saan vaihtaa kauniin pienemmän koruni takaisin.

Syödä ajattelin täytettyjä lettuja, slurps. Tiedättehän jauhelihaa kääritään lettuihin helppoa ja hyvää kuin synti. Minun on myös ihan järjettömän vaikea tällä hetkellä pysyä erossa herkuista. Joka ikinen päivä tulee syötyä suklaapatukka tai kolme tai vastaavasti jotain muuta herkkua, tämä on selvästikin ei niin vanhan BEDin oire ja pelottaa etten pian hallitse itseäni. Että vajoan taas siihen miten minua ei kiinnosta ja syön itseni lähtöruudun taakse. Huoh.

59.0

Onko tähän edes mitään sanottavaa ?
Ei huvita edes kirjoittaa kun en vain onnistu, olen paskiainen ja käsittämätön häviäjä. En kykene katsomaan peiliin mutten kuitenkaan lopettamaan syömistä. Olen heikoin ja säälittävin tuntemani ihminen. Houkutus on niiin suuri käydä jolleki nutrikuurille mutta samalla tiedän että kilot palaisivat muutamassa viikossa ja korkojen kera.

Apua.

59.1

Eilen mässäiltiin ja kalorit menikin yli kahden tonnin :S Huhhuh, ihan hirvittää. Onneksi eilen kuitenkin myös kulutin kiloklubin mukaan 700 kaloria siellä sudenpenturetkellä, minkä mukaan olisin siis pysynyt vajeissa.. Turvotusta myös lienee ilmassa kiitos ihanien kuukautisten jotka kuitenkin tulivat<3

Tajusin eilen jotain hirmu arvokasta. Tämä on oikeasti minun elämäni. Kellään ei ole valtaa sanoa minulle miten minun tulee se elää, ei. Minä saan tehdä mitä tahansa ikinä hyvänsä keksinkään. Siispä aloin todenteolla miettimään ja kysyin itseltäni; "Minttu, mitä Sinä haluaisit tehdä?" Kysymykseen oli yllättävänkin vaikea löytää vastausta. Lähdin miettimään niitä pieniä kaipuuideoita mitä en koskaan toteuta. Esimerkiksi se että haluaisin oppia ja tehdä hyvää intialaista ruokaa ja ylipäätänsä hyvää monipuolista ja luovaa ruokaa. No mitä helvettiä, mikä ihme siihen on esteenä ? Ihan tämmöisistä vauvantöppösistä olen nyt lähtenyt liikkeelle ja tunnen jo miten alan löytämään sen kadotetun Mintun joka ei välittänyt muiden mielipiteistä ja todella oli oma itsensä, mutta kadotti sen pelätessään ettei R hyväksyisi tätä vaikka oli jo syvästi rakastunut siihen oikeaan Minttuun.
Äh tämä meni vähän aiheen vierestä mutta, hei se todennäköisesti parantaa elämään hurjasti ja tekee minusta iloisen ja onnistuneen laihduttajan !

58.8

Hitaasti kai tämä paino tästä yrittää laskeutua. Menkat alkoivat luojan kiitos aamukuudelta, aion kuitenkin varmuuden vuoksi ehkä tehdä testin, kun voihan sitä vuotoa tulla raskaudenkin aikana. Kilppari naksuttelee yhä mikä on todella pelottavaa, onneksi muuten voi todella hyvin ja on iloinen konnuli. Tänään on todellinen mässypäivä, kutsuin kaverini kylään kun en enää kestä olla yksin kun R menee yöksi vanhaan kotiin kun sieltä lyhempi matka töihin. Eli tiedossa herkkuja, leffaa ja hyvää juomaa <3 Nyt jo kiskonut varmaan puoli kiloa hullujen päivien hullun päivää karkkia, huomenna vaan täyttämään varastoja kun on viimeinen päivä! Ja sitten vasta palaan ruotuun, koitan ainakin olla stressaamatta tätä liikaa.

R sanoi tänään että häntä ahdistaa taas suhteemme (no miks vitussa hankit sitten meille vielä kilpikonnalapsen?!) ja hänestä tuntuu että häneltä vaaditaan voimia joita hänellä ei ole. Toivoisin vaan että saisin olla onnellinen edes hänestä, täysipainoisesti ilman että tarvitsisi pelätä koska häntä taas vaihteeksi sattuu joku asia minussa ahdistamaan. Onneksi Timanttipolun opetus; "onni on pysyvää" rauhoittaa vähän. Tämä tarkoittaa että koska mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää, emme voi odottaa saavamme onnea siitä vaan siitä miten iloitsemme näistä asioista ja löydämme onnen sisältämme. Kun tämän hoksaa eivät menetykset revi ihmistä riekaleiksi, koska tämän onni pysyy.

Tuntuu että olisi kovasti sanottavaa mutta ajatukset eivät löydä tietään näytölle.

What's the point of worrying?

Olen todella huolestunut kolmesta asiasta;

1. Huulilävistykseni jonka olen omistanut puolitoista vuotta on tulehtunut maagisesti, ilman mitään syytä. En jaksaisi mennä lääkäriin hakemaan antibiootteja.
2. Kilpikonnamme hengitys naksuu eli sillä on hengitystieinfektio, sen on siis pakko saada antibioottikuuri. Onneksi sentään on virkeä ja syö hyvin.
3. Menkat - poissa. Pakko hakea testi huomenna, otin jo selvää miten abortin saa positiivisen tuloksen tullessa.


VITTU.

58.8

I am sailing, I am sailing between numbers which never go down..

Aamulla kirjoitinkin jo piitkän tekstin uuden lukijan kunniaksi (jee!) mutta kuinkas sitten kävikään! Kaikki hävisi jonkun bloggerin virheen myötä, ärh kun meni hermot. Nyt uusi yritys.

Elikkä painorintamalla kuten otsikosta huomaatte, ei mitään uutta auringon alla. Iloinen yllätys kuitenkin ettei lykännyt iänikuista 59.0. Noudattelen kiloklubin vajeita, mikä tietysti voi silmissänne olla perin säälittävää. Monet anat varmasti puristelevat luisia kylkiään ja reisiään pöyristyneinä syömästäni kalorimäärästä. Tarkoituksena ei todellakaan ole kuulostaa millään lailla halventavalta tai ylemmyydentunnetta tuntevalta, olenhan itsekin sh:n kokenut toipuva BED-tyttö. Useammin kuin usein tunnen miten jokainen rasvasolu minussa huutaa suklaata ja sokeria, tämän käsittämättömän ahmimishimon kourissa rynnistän norsulauman voimalla kauppaan hakemaan pari levyä ruskeaa kultaa ja pusseittain sateenkaaren väreillä päällystettyjä E16546. Mutta luettuani kaiken mahdollisen mitä kiloklubin sivuilla sanottiin ja huomattuani eron itsessäni päätin uskaltautua syömään hieman enemmän. Voi terveellisesti en toki vielä kykene syömään. Tänäänkin mennyt viisikuusi pientä suklaakookospatukkaa(<3) ja lautasellinen tagliatelleä ja jauhelihakastiketta, vielä kuitenkin 500 kaloria syömättä.

Liikunta tällä hetkellä melko minimissä, huomenna tosin sudenpentujen kanssa metsään koko päiväksi tallustelemaan. Vihaan lapsia. Ainakin noita adhd-cp-munapäitä. Onneksi vain kiltit pussypojat lähtevät retkelle.

Olen muuten tosi tosi huolissani tällä hetkellä. Menossa pillereiden taukoviikko ja jo kolmas päivä mutta verta ei näy mailla halmeilla. Söin kaksi laattaa putkeen, mutta ensimmäisen laatan ensimmäisellä viikolla unohdin yhden pillerin jolloin ohjeena oli käyttää lisäehkäisyä 7 vuorokauden ajan. Luulin niin tehneeni mutta myöhemmin tarkistettuani huomasin että juuri tuona seitsemäntenä päivänä olin harratanut seksiä. Olen hermostunut. Sanokaa kiltit että on äärimmäisen epätodennäköistä että olisin raskaana. Josseivät huomenna ala niin haen testin.

59.0

Ei laske ei.

Miten te olette päässeet jumeissa eteenpäin ? Säästöliekillä en enää ole kun reippaasti syön ja liikun mutta ei liikahda sentit eikä grammat, päinvastoin. Ihmeen turvoksissakin tunnun olevan. Eilen kävin illalla puolentunnin "juoksu"lenkillä (lue= hitaampaa hölkötystä kuin kävely, hiestä märkänä ja läähätten kuin päästäinen) ja sen jälkeen oli kyllä aivan ihana olo. Vaan on se kyllä pirun tylsää.

Nemovauva saapui meille tiistaina ja nukkuukin tällä hetkellä tyytyväisenä kopperossaan lampun alla, ajattelin ehkä alkaa pitämään erillistä kilpikonnablogia siitä.. Kenties, tekisi ehkä hyvää välillä pyöritellä mielessä muutankin kuin tätä painoa. Vituttaa vaan suoraan sanottuna kun teen kaiken taiteen sääntöjen mukaan mutta mitään ei tapahdu.

Kyllä!

Eli kävin reilun puolentoista tunnin reippaalla kävelylenkillä äsken ja juoksinkin pari pätkää, lopussa ei kyllä enää voimat meinannu juoksemiseen riittää kun kerran ruuatta tuonne lähdin. Sää oli ihana ja niin oli lenkkikin, suihkun jälkeen ihana seesteinen ja raikas olo :) Mutta!

Vaaka näytti; 58.7 !!!
Eli parempaan suuntaan taas on meno kääntynyt ja tuli tässä poltettuakin kaloreita ihan mukavasti! Kiloklubin mukaan kokonaiset 380 !

58.9 (toivottavasti muuttuu vielä parin tunnin päästä)

Ah ihanaa uusi lukija, kovasti tervetuloa :>!

Ristiriitaisissa tuntemuksissa alkaa tämäkin aamu. Eilen tuli syötyä semmoinen 1400 kaloria reilu. Paino ei näytä mitään himokkaita laskun merkkejä mutta aurinko helottaa ja ajattelinkin pian mennä vaikka tunnin reippaalle kävelylenkille kylvettelemään itseäni keväässä, ihanaa. Tosin kävely on ällöttävän tylsää yksin. Mutta sitten taas en jaksaisi myöskään nyt puhua kenenkään kanssa. Ipod olisi paras kaveri, mutta minä tai R astuimme sen päälle tässä kuukausi muutama sitten ja hän ei enää kyllä lurittele yhtään mitään. En ole vielä syönyt ja toivonkin että paino näyttäisi pikkuisen vähemmän palatessani lenkiltä kun ruuansulatus on päässyt käyntiin ja uskomaton urheilusuoritukseni savustanut rasvan kuin tuhkan tuuleen ! No, toivossa on hyvä elää. Haluaisin todella jo jotain uusia tuloksia.. Kai se täytyy hyväksyä että normaalipainossa mikään ei ole helppoa.

Huomenna menemme R;än kanssa hakemaan vauvan kotiin<3 Se pieni kilpinen saapuu meille asumaan, toivottavasti loppuelämäkseen ja toivottavasti ei koskaan joudu huoltajuuskiistojen kohteeksi. Ilmeisesti R, entinen sitoutumiskammoinen, on melko vakavissaa kanssani kun uskaltaa ottaa 50 vuotiaaksi elävän eläimen luoksemme. There's no way out anymore! Nyt kipikapi kipittelen ulos ja palaan pian kertomaan toivonmukaan upeita uusia tuloksia, jopa 58.7 olisi nannaa silmilleni.

58.8

Miksei se laske ?! Haluan turvallisesti jo sinne 58 puolelle ! Eilen sitä paitsi tuli liikuttua se 500-600 kaloria joka tapauksessa ja sitten heti lykkää isompaa vaihdetta silmään -,- ei oo totta tämmönen, miksi normaalipainossa voi olla näin vaikeaa ja kestää näin kauan vaikka kaikkeni yritän ja syön tarpeeksi mutta en liikaa. MURR.

On edelleen jopa paha mieli eilisestä, varsinkin kun en ollut laihtunut yhtään. Täytyypä muuten tarkastaa vielä noi mitat nauhalla, jos ne antais armoa ? Tuskin, melko turvonnut olo. Ja sitten tietysti nyt on edessä kolmen tunnin odotusaika ja jossei sinä aikana laske niin päiväni on virallisesti pilalla. Palailen vielä kertomaan kuinka kävi.

Jalasta oli lähtenyt yksi sentti (nyt melkein 54) sekin siis on PUOLI METRIÄ. Olen valtaisa. Maha näytti pienemmältä vaan ei, ei mitään ole lähtenyt siitäkään kuukauteen. Vituttaa.

Edit, putosi onneksi sitkeästi odotettuani siihen 58.8

58.8

Juu paino oli iloinen ja ihana yllätys, mutta minulla on kovin karvas ja kamala olo :S Tulin töistä juuri ja sielläkin masu sattui koko ajan ja heikotti, epäilyttää myös että onko mulla virtsaputkentulehdus päällä kun koko ajan pissattaa. Kärsin koko viime kevään kauheesta tulehdusputkesta niin olen tullut perin herkäksi heti kun jokin viittaakin siihen iljettävään tautiin. Ja nyt kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle niin en edes osaa täällä käyttäytyä, hyvä kun tiedän missä päivystys on ! No seuraan tilannetta.

Minulla on myös aika hirveän paha mieli. Eilen oli R;än ja minun 1v ja 3kk päivä ja sen kruunasi sitten koneen työpöydältä löytämäni pornokuva puolialastomasta tytöstä.. Upea tyttö olikin. Menin aivan hysteeriseksi koko hommasta, tuntui ihan siltä kuin R olisi pettänyt minua kun kuvittelin hänet siihen koneen eteen muna kädessä. Totuushan on ettei minulta nykyään oikein heru kun tuntuu etten saa seksistä mitään niin ei myöskään tee sitä mieli. Olen kuitenkin yrittänyt pitää herrasta huolta suin ja käsin vaan näköjään sekin jäänyt turhan vähäiseksi. Kun näin sen kuvan tunsin itseni vaan suureksi epäonnistuneeksi, rantautuneeksi valaaksi joka ei kykene piiloutumaan mihinkään. En muista koska olisin tuntenut itseäni niin epäkelvoksi ja oksettavaksi, ei ihme ettei R tee enää mitään aloitteita kun näytän tältä! Ainoa mitä käteen jää on kourakaupalla rasvaa ja ihraa. Hyi. On vaan vieläkin niin huono olo.

ps, joo mul on bikini/masuobsessio!

Taas tä blogi kenkkuilee, valittaa että HTML koodiasi ei hyväksytä tag is broken; 3 muilla kokemuksia tästä?!