58.0

Ja niin palasi helle ja paino hyppäsi korkeutta..

Baari oli todellinen pettymys ! Yleensä aina niin hauskaa olen tuossa baarissa päässyt viettämään, mutta tällä kertaa musiikki oli tuntematona eikä mitään hittibiisejä jne. Eipä tehnyt hirveästi sitten mieli tanssia. Baarissa tapahtui myös jotain erittäin hämmentävää, joka pyörii mielessäni koko ajan vieläkin. Tapasin eksäni. Ihmisen joka ajoi minut syömään, haukkui, mursi itsetuntoni, vei neitsyyteni, petti ja runnoi koko minut maahan. Ihmisen jonka takia vieläkin kamppailen joka päivä. Ihminen joka yhä silloin tällöin palaa mieleeni.

J näki mut ensin ja tuli mua kohti "kato moi!" hän sanoi oikein ystävällisesti ja heilautti kättään kutsuakseen mut luokseen. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat ilmeettömiksi, tuijotin mykkänä eteeni alkoholin sävyttämien poskien menettäessä väriään. Nousin ja kävelin hänen luokseen puristaen kylmää lonkeroani ja antauduin keskusteluun kanssaan. Hän kyseli miten minulla menee ja jos vielä seurustelen R;än kanssa, vastavuoroisesti tiedustelin miten hänellä intissä sujuu. Kuunnellessani hänen itsevarman röyhkeää ääntään hapuilin hermostuneesti huulillani lonkeroon kastettua pilliäni, siihen kuitenkaan osumatta ja varmasti antaen vähintäänkin kehitysvammaisen kuvan venkoilevine suineni. Halasimme ja lopulta J sanoi "Hei, mä meen tilaa juotavaa nähään!" ja koski samalla käsivarttani.

Tätä ennen en ollut nähnyt häntä kahteen vuoteen ja yhä hän pystyi saamaan minut täysin radaltani. Puolisen tuntia myöhemmin tarkistin puhelimestani kellonaikaa ja J;ltä olikin tullut viesti; "hei sust on oikeesti tullu aika hyvännäkönen mimmi :) oot laihtunu aikas paljon mun mielest.. Mahtaisko se R lainata suo joskus jos mentäis vaik kahville tms :)" (hän muuten itsekin seurustelee) Tunsin sekalaisten tunteiden kuohahtavan sisälläni "vihdoinkin sain J:n hyväksynnän VIHDOIN!" kuulin itseni hihkuvan sisälläni ja pian humalaiset sormeni näppäilivätkin vastausta takaisin. Pojalle, joka suoritti kansanmurhan minussa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pojalle jonka kanssa minulla ei pitäisi olla mitään tekemistä ikinä. Hetken melkein toivoin että J veisi minut mukanaan kotiin ja panisimme, niin että vain yksinkertaisesti saisin hänen hyväksyntänsä. Edes hiukan kehuja, etten ollutkaan niin perseestä. Kuinka säälittävää, eikö totta ?

Korneinta on se, että J rupesi iskemään minua ensin. Itse en ollut millään muotoa kiinnostunut koko tyypistä, ruma renttu oli tuomioni tavatessamme partioleirillä. Vaan toisin kävi, mies vei ja minä vikisin. Ja vikisen vieläkin. J on aina ollut se joka on uudestaan ja uudestaan ottanut minuun yhteyttä milloin missäkin, viestejä, fbssä jne. Mitä hän haluaa ? Yhä hypyttää minua näin pitkän ajan jälkeen. Miten hän voi kahden ja puolen vuoden jälkeen yhä vaikuttaa minuun tällä tavalla. Huomaan joka päivä toivovani että hän pyytäisi minut sinne kahville. Kävin tänään stalkkaamassa facebookissa tyyppiä, hän oli kuukausi sitten ottanut parisuhdemerkinnän pois tiedoistaan, muttei kuitenkaan ilmoittautunut sinkuksi.

Varmaa on ainakin se, että jos tapaamme niin vedän viikon paaston ennen sitä :D