torstai 29. huhtikuuta 2010

58.3


Viikossa lähtenyt pyörryttävät SATA GRAMMAA, kai sitä pitäisi iloita mutta kun missä ovat suurimmasta pudottajasta tutut luvut 6 kiloa viikossa ja samalla 20 kiloa lihasta tullut lisää. Lyön vetoa että ne läskit laihtuu siinä lopussa kotonakin joku miljoona grammaa sekunnissa, niillä ei mitään jumeja ja hitailua ole. Kropalla ei ole siihen varaa kun pitää kerran voittaa kilpailu jösses !

Näin unta että monta kesää sitten rippilapsenani ollut ihana poika oli tunnistanut minut tästä blogista ja vannotin häntä olematta kertomatta sisarelleen ja kavereilleen. Toivottavasti kyseessä ei ollut enneuni. Välillä todella pelkään että minut tunnustetaan, ehkä pitäisi tehdä tänne jotain huijausjälkiä. Esimerkiksi, ohoi minulla on blondi tukka ja asun Rovaniemellä ja simsalapim kukaan ei koskaan saisi tietää kenen pään sisälle näillä sivuilla pääsisi.. Noh idea siirtyköön tuotekehittelyyn..

Eilen sitten leikittiin avokin kanssa kastikeleikkejä. Täytyy kyllä sanoa että oli ihan hauskaa ja piristävää vaihtelua! Miinuksena tahmaisuuden tuoma kitka ja sotkuiset lakanat, yritin peitellä niitä tuolla pesutuvassa, ei, tämä ei ole verta vaan suklaata ihan oikeesti!! Ikävää oli myös se että hänen falloksensa sanoi sopimuksen irti vaikka miehen mukaan itse oli kuitenkin hommassa mukana, no piristyi kuitenkin ja saatiin keikka onnellisesti päätökseen. Avokkikin oli innoissaan kun kerrankin minä olin rohkeasti yllättänyt hänet jollain, ei sillä että hän mikään taikuri Luttinen tuolla sängyn puolella olisi.. Jäädään odottelemaan improvementia.

Ps, tekee koko ajan mieli syödä! Ja tuon mallin masu <3__<3

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

59.1

En olisi edes halunnut kirjoittaa kun vituttaa, ellen olisi huomannut että taas pari uutta ihanaa lukijaa oli saapunut matalaan majaani enkä halunnu tuottaa pettymystä :>

Eli paino räjähti mukavasti ylöspäin eilisen johdosta. Oli entisen parhaan ystävän synttärit jota en oikeastaan edes voi sietää enää, ja siellä sitten tuli otettua mokkapalaa, karkkeja ja jäätelöä sekä yksi siideri kun en kenenkään niiden vieraiden seurassakaan kestänyt olla. Söin siis täysin tylsyyteeni, kaloreita tuli 1700+. Ei kuitenkaan yli sen painonhallintakalorimäärän. Onneksi. Olen niin vittuuntunut. Pari päivää mennyt kuin lehmän häntä ja joka kerta on tuntuu vaikeammalta kiskaista itsensä ylös upottavasta hiilarisuosta ja sieltä päästyänikin lipitän vielä sormiani kuin nälkämaan lapsi. Yritän taas pikkuhiljaa tiputtaa kaloreita joka päivä alaspäin minimoidakseni repsahdusoption. Miksi normaalipainossa on niin helvetin vaikeaa, MIKSI?!

Kiitos seksikkäistä kommenteistanne ! Päätin aloitaa sillä että ostin hieman suklaa-,lakritsi-, ja vaniljakastiketta katsotaan mitä niillä keksittäisi tänään ;> Sääli vain että juuri kuin minä olen saanut haluni takaisin on miehellä jotkut antipimpsapäivät päällä ! Uskomatonta. Tuskimpa myöskään on suorittanut minkäänlaista researchia saadakseen minut nauttimaan, vaikka hartaasti lupasi. Pitänee hellävaraisesti muistuttaa.. Sillä minäkin haluaisin saada jotain todellista irti seksistä. Jos nyt oikein lupaatte pitää salaisuuden (nä värit on vaan niin hauskoja :D) niin en koskaan ole saanut orgasmia. En omin käsin, enkä kenenkään muunkaan avulla. Jos itse yritän niin en saa itseäni edes kiihotettua minkään avulla ja jos sitten yrittäisin niin siinä ne halut sitten viimeistään sammuu. Ja trust me, kaikkea olen kokeillut. Epätoivo tässä iskee perkele. I want to become a real woman.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

58.8


Eilen räjähti. Kalorisaldo = 2600, mutta paino silti noin vähän ? Olin baarissa ja tietysti tuli vähän syötyäkin..hehhe. Oli kyllä mitä miellyttävin ilta, hauska mies tuli sanomaan "tulinpahan vaan sanomaan, että näytätpähän hyvältä" Juteltiin tosi paljon melkein koko ilta sen ja sen ystävän kanssa joka oli myös ihan mahtava. Ensimmäistä kertaa yli vuoteen varmasti kirosin sitä että olen varattu, olisi ihan kamalasti tehnyt mieli lähteä sinne jatkoilemaan ja panemaan sitä miestä josta tuli taas todistettua että pienet on piirit. Toisaalta tämä himo johtui varmaan yllätyksen ja tietämättömyydenjanosta, kun ei tunne toista jne. Vaan pettäjäksi en ryhdy. En voisi ikinä tehdä sitä R;lle rakastan häntä hurjasti ja tiedän kuinka paljon se satuttaisi häntä, ja jos en kertoisi tästä niin saisin painia paskan omatunnon kanssa loppuelämäni enkä kestäisi sitä kuinka hyvä hän on minulle. Niinpä jätkien kovasti yrittäessä houkutella luokseen kipitin kiltisti kotiin ja käperryin oman miehen lämpimään, paljaaseen vartaloon ja kuiskuttelin korvaan miten häntä rakastan ja jumaloin<3.

Kaipaan niin piristystä minun ja R;än seksielämään, se on niiin yllätyksetöntä. Puspus, lipslips, in and out. Boooring. En vain tiedä oikein että mitä pitäisi kokeilla, uusia asentoja ? Ruokaleikkejä ? Vai mitä ihmettä ? Heittäkääs vinkkejä, jos tätä nyt kukaan lukee.

Niin sitten vielä itse blogin aiheeseen elikkää voisi tänään paastota niin kauan kunnes tulee nälkä ja sitten tyydyttää sen leivällä tai porkkanalla.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

58.6 ?


Vaakani sekoilee pahemman kerran, joka kerta kun loikkaan tarkistusloikan päällensä tulee entistä suurempi luku ! Lähes joka kerta siis eri. En oikein ymmärrä miksi aamupaino noin paljon kun eilen syöty 1200 kaloria ja niistä kulutettu 800 töissä! Mikäköhän salaliitto täällä oikein on pystyssä...

Tänään sulatan rasvaa partiomarssin muodossa, aina valmiina! Niin nynnyltä kuin se kuulostaakin niin tunnen melkoista ylpeyttä saadasseni marssia osana lippukuntani rivejä ja hymyillä ylpeille vanhemmille ja muille katsojille. On hienoa olla osana jotain arvostettua. Sinne onkin sitten lähtö tuossa tunnin päästä.

Karkkihammasta kolottaa enemmän kuin koskaan. En ole millään muotoa nälkäinen, päinvastoin. Vaan haluan vain antaa suklaan lipua kurkusta sisään ja pehmeiden karkkien kosketella hampaitani. Mmm. En ymmärrä ihmisiä jotka kestävät herkkulakkoja, en kertakaikkisesti.

Uskomatona, harrastimme äsken R;än kanssa aikuisten leikkejä. Ja minä pystyin siihen. Lähes tulkoon ilman minkäänlaisia lämmittelyitä. Ihmeellistä. En tosin tuntenut olevani oikein mitenkään erityisen kiihottunut, mutta hauskaa että se silti onnistui. Huh. Toivottavasti jatkuu samalla tavalla. R saisi kyllä todella keksiä jotain yllättääkseen minut sängyssä, muuten en ikinä elämässäni tule sitä orgasmia saavuttamaan.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

temptation..


Istun yksin kotona, R lähti juuri kaljalle toverinsa kanssa jonka etunimi kuulostaa sukunimeltä ja joka on kuulemma aggressiivinen kännissä. Istun siis läskiperse liimaantuneena nahkasohvaan ja tissinaluset hikoillen. Vieressäni löhöilee VIISI saatanan kätyriä Lidlistä, nimittäin Mister Choc:on Coco Minis. Viattoman valkoista kookoshiutalemassaa joka on kuitenkin susi lampaan vaatteissa, tämä herkku on verhoiltu kevyesti suklaalla. Sylkeä erittyy pelkästä ajatuksesta, ajatus itsessään on kiinnostavampi kuin ajatus seksistä R;än kanssa mikä onkin suuri ongelma. Kuitenkin siinä ne makoilevat ja keimailevat minulle. Heiluttelevat suklaapötkö vartaloitaan ja herauttelevat kookoksen tuoksua ilmaan. Jos syön, on huominen päivä taatusti pilalla. Olen onnistuneesti onnistunut pysymään ~1200 kalorissa ja nuo pahan lähettiläät eivät saa sitä pilata. Vaaka tulee nauramaan minulle, kuten myös sormukset, vaatteet ja mittanauha. On siis pysyttävänä tiukkana kuin Markus Pöyhösen perse (liittyen 74thin postaukseen ;). Motivaattorina esimerkiksi tuo loistava kuva, käytetäämpä hieman mielikuvitusta ja kuvitellaan omat muhkeat muotomme tuohon uimapukuun. Kyllä, maha tursuisi kummaltakin puolelta tuota keskinauhaa, alaosan reunoja tuskin havaitsisi paljaalla silmällä ne kun olisivat muumioituneet jenkkakahvojen alle ja sivuprofiili olisi sangen miten sen nyt sanoisi..kumpuileva.

DON'T FEED FAT PEOPLE.

58.4 AH!


Kaksi 1400 kalorin päivää teki tehtävänsä, ja paino humpsahti oikein kiitettävästi alaspäin ! Toivottavasti vain se ei sitten taas kipua ylöspäin kun syön normaalisti.. Se on hirveää. Joka tapauksessa tänään olen iloinen ja onnellinen tuosta. Koitetaan saada oikea suunta jatkumaan.

MÖRH. Pääsykokeet edessä enkä millään jaksa lukea, tai lukea kyllä teidän kaikkien blogeja vaan ei oikein tuo tieteellinen teksti nappaa. Lisäksi väsymys ja nälkä saa silmäni sumenemaan ja rivit hyppimään. En ole syönyt mitään eilisen postauksen jälkeen ja totta kai se tuntuu vaikka se on vain päivä. Mutta en halua olla läski! Kohta pitää se ylppärimekkokin hankkia ja kiva siinä sitten laihistella ja katsoa peilistä kun kylki- ja selkäläskit pursuilevat mekon äyräiden yli! Sairasta! Puhumattakaan näistä alleista ja pulleista käsistä jotka eivät kyllä työtä ole ikinä nähneet, minä kun satun vihaamaan lihaskuntoa, hengästymistä ja hikoilua. Miten mikään mikä tuntuu niin pahalta voi olla terveellistä ?

torstai 22. huhtikuuta 2010

58.9 good or frustrating ?


Närhen munat näyttävät tänään seuraavilta; Söin juuri 300g irtokarkkeja ja leivän. Vittu. En siis voi syödä mitään koko päivänä enää, nice olimpas fiksu ja duktig flicka. Kadun tätä ihan äärettömästi, koska mun ei edes tehnyt mieli niitä! Jolkotin vain BEDin talutushihnassa suoraan karkkihyllylle ja humpshumps kaikki karahti kurkusta alas vailla huolenhäivää. Kello on siis yksi, enkä saa syödä enää mitään.

Olen todella iloinen siitä että vaikka seitsemän kiloa on jo karistettu niin D-kuppi on yhä täynnä tavaraa, niin kuin pitäisikin. Tissit ovat yksi niistä asioista itsessäni joista olen aina ollut ylpeä. Rakastan kulkea paljastavissa ja avonaisissa paidoissa, kääntää miesten katseet ja penikset suuntaani, aina siihen asti kun he siirtävät katseensa puskureistani muuhun vartaloon.. Kuitenkin, isot rintani ovat auttaneet minua näyttämään hieman hoikemmalta myös silloin kun mahani on ollut suurimmillaan koska mahani ei koskaan ole "ohittanut" rintavarustustani. Tämän päiväisen thinspotytön keho on jumalaisen pieni ja suloinen, hän on vain niin heiveröisen ja pienen keijun henkäyksen oloinen, mutta kuitenkin totta. Silmä lepää pienissä piirteissä, silmä ei kestä nähdä kumpuja ja hien täyttämiä masumakkaroita. Tunnen ihran itsessäni joka kerta kun istun ja kolmen mahamakkaran välit alkavat hikoilla ja yöpaita pitää tunkea väleihin etten tuntisi niitä. Ajattelin aloittaessani että tässä painossa olisin jo melkein makkaraton, mutta totuus on että makkarat ovat pienentyneet korkeintaan viisi senttiä - jos sitäkään.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

59.1 PRKL.


Harkitsin vakavasti olla kirjoittamatta jälleen kerran, mutta kahden uuden lukijan vuoksi on annettava apetta (<3!). style="font-style: italic;">normaalisti (1500kcal) syödessäni paino kipusi lähes kilon ylös! Eli yritän jollain tapaa syödä kuitenkin tarpeeksi, muttei liikaa ja näin tuo Kiloklubikin opastaa.. Vaan houkutus on suurempi kuin valtava vain sukeltaa unettavaan paastoon ja nälkälakkoon tai vaihtoehtoisesti kieriskellä ja kehrätä herkkupesässä joka kerta kun tuo vaaka näyttää kieltään.

Hyviä uutisia kuitenkin; aamulla testasin ja tititititdiii en ole raskaana! Vaikka painoni muuhun viittaisikin.. Aamulla tämän ihanan pisuhetken jälkeen vein myös kilpparimme lääkäriin jossa todettiin lievä ylähengitysteiden tulehdus, saa kuitenkin jatkaa vielä kotihoidossa ja jos tilanne pahenee niin suitsait kipitetään antibioottia hakemaan. Myös armas huulilävistykseni on parantunut ja saan vaihtaa kauniin pienemmän koruni takaisin.

Syödä ajattelin täytettyjä lettuja, slurps. Tiedättehän jauhelihaa kääritään lettuihin helppoa ja hyvää kuin synti. Minun on myös ihan järjettömän vaikea tällä hetkellä pysyä erossa herkuista. Joka ikinen päivä tulee syötyä suklaapatukka tai kolme tai vastaavasti jotain muuta herkkua, tämä on selvästikin ei niin vanhan BEDin oire ja pelottaa etten pian hallitse itseäni. Että vajoan taas siihen miten minua ei kiinnosta ja syön itseni lähtöruudun taakse. Huoh.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

59.0

Onko tähän edes mitään sanottavaa ?
Ei huvita edes kirjoittaa kun en vain onnistu, olen paskiainen ja käsittämätön häviäjä. En kykene katsomaan peiliin mutten kuitenkaan lopettamaan syömistä. Olen heikoin ja säälittävin tuntemani ihminen. Houkutus on niiin suuri käydä jolleki nutrikuurille mutta samalla tiedän että kilot palaisivat muutamassa viikossa ja korkojen kera.

Apua.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

59.1


Eilen mässäiltiin ja kalorit menikin yli kahden tonnin :S Huhhuh, ihan hirvittää. Onneksi eilen kuitenkin myös kulutin kiloklubin mukaan 700 kaloria siellä sudenpenturetkellä, minkä mukaan olisin siis pysynyt vajeissa.. Turvotusta myös lienee ilmassa kiitos ihanien kuukautisten jotka kuitenkin tulivat<3

Tajusin eilen jotain hirmu arvokasta. Tämä on oikeasti minun elämäni. Kellään ei ole valtaa sanoa minulle miten minun tulee se elää, ei. Minä saan tehdä mitä tahansa ikinä hyvänsä keksinkään. Siispä aloin todenteolla miettimään ja kysyin itseltäni; "Minttu, mitä Sinä haluaisit tehdä?" Kysymykseen oli yllättävänkin vaikea löytää vastausta. Lähdin miettimään niitä pieniä kaipuuideoita mitä en koskaan toteuta. Esimerkiksi se että haluaisin oppia ja tehdä hyvää intialaista ruokaa ja ylipäätänsä hyvää monipuolista ja luovaa ruokaa. No mitä helvettiä, mikä ihme siihen on esteenä ? Ihan tämmöisistä vauvantöppösistä olen nyt lähtenyt liikkeelle ja tunnen jo miten alan löytämään sen kadotetun Mintun joka ei välittänyt muiden mielipiteistä ja todella oli oma itsensä, mutta kadotti sen pelätessään ettei R hyväksyisi tätä vaikka oli jo syvästi rakastunut siihen oikeaan Minttuun.
Äh tämä meni vähän aiheen vierestä mutta, hei se todennäköisesti parantaa elämään hurjasti ja tekee minusta iloisen ja onnistuneen laihduttajan !

lauantai 17. huhtikuuta 2010

58.8


Hitaasti kai tämä paino tästä yrittää laskeutua. Menkat alkoivat luojan kiitos aamukuudelta, aion kuitenkin varmuuden vuoksi ehkä tehdä testin, kun voihan sitä vuotoa tulla raskaudenkin aikana. Kilppari naksuttelee yhä mikä on todella pelottavaa, onneksi muuten voi todella hyvin ja on iloinen konnuli. Tänään on todellinen mässypäivä, kutsuin kaverini kylään kun en enää kestä olla yksin kun R menee yöksi vanhaan kotiin kun sieltä lyhempi matka töihin. Eli tiedossa herkkuja, leffaa ja hyvää juomaa <3 Nyt jo kiskonut varmaan puoli kiloa hullujen päivien hullun päivää karkkia, huomenna vaan täyttämään varastoja kun on viimeinen päivä! Ja sitten vasta palaan ruotuun, koitan ainakin olla stressaamatta tätä liikaa.

R sanoi tänään että häntä ahdistaa taas suhteemme (no miks vitussa hankit sitten meille vielä kilpikonnalapsen?!) ja hänestä tuntuu että häneltä vaaditaan voimia joita hänellä ei ole. Toivoisin vaan että saisin olla onnellinen edes hänestä, täysipainoisesti ilman että tarvitsisi pelätä koska häntä taas vaihteeksi sattuu joku asia minussa ahdistamaan. Onneksi Timanttipolun opetus; "onni on pysyvää" rauhoittaa vähän. Tämä tarkoittaa että koska mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää, emme voi odottaa saavamme onnea siitä vaan siitä miten iloitsemme näistä asioista ja löydämme onnen sisältämme. Kun tämän hoksaa eivät menetykset revi ihmistä riekaleiksi, koska tämän onni pysyy.

Tuntuu että olisi kovasti sanottavaa mutta ajatukset eivät löydä tietään näytölle.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

What's the point of worrying?

Olen todella huolestunut kolmesta asiasta;

1. Huulilävistykseni jonka olen omistanut puolitoista vuotta on tulehtunut maagisesti, ilman mitään syytä. En jaksaisi mennä lääkäriin hakemaan antibiootteja.
2. Kilpikonnamme hengitys naksuu eli sillä on hengitystieinfektio, sen on siis pakko saada antibioottikuuri. Onneksi sentään on virkeä ja syö hyvin.
3. Menkat - poissa. Pakko hakea testi huomenna, otin jo selvää miten abortin saa positiivisen tuloksen tullessa.


VITTU.

58.8


I am sailing, I am sailing between numbers which never go down..

Aamulla kirjoitinkin jo piitkän tekstin uuden lukijan kunniaksi (jee!) mutta kuinkas sitten kävikään! Kaikki hävisi jonkun bloggerin virheen myötä, ärh kun meni hermot. Nyt uusi yritys.

Elikkä painorintamalla kuten otsikosta huomaatte, ei mitään uutta auringon alla. Iloinen yllätys kuitenkin ettei lykännyt iänikuista 59.0. Noudattelen kiloklubin vajeita, mikä tietysti voi silmissänne olla perin säälittävää. Monet anat varmasti puristelevat luisia kylkiään ja reisiään pöyristyneinä syömästäni kalorimäärästä. Tarkoituksena ei todellakaan ole kuulostaa millään lailla halventavalta tai ylemmyydentunnetta tuntevalta, olenhan itsekin sh:n kokenut toipuva BED-tyttö. Useammin kuin usein tunnen miten jokainen rasvasolu minussa huutaa suklaata ja sokeria, tämän käsittämättömän ahmimishimon kourissa rynnistän norsulauman voimalla kauppaan hakemaan pari levyä ruskeaa kultaa ja pusseittain sateenkaaren väreillä päällystettyjä E16546. Mutta luettuani kaiken mahdollisen mitä kiloklubin sivuilla sanottiin ja huomattuani eron itsessäni päätin uskaltautua syömään hieman enemmän. Voi terveellisesti en toki vielä kykene syömään. Tänäänkin mennyt viisikuusi pientä suklaakookospatukkaa(<3) ja lautasellinen tagliatelleä ja jauhelihakastiketta, vielä kuitenkin 500 kaloria syömättä.

Liikunta tällä hetkellä melko minimissä, huomenna tosin sudenpentujen kanssa metsään koko päiväksi tallustelemaan. Vihaan lapsia. Ainakin noita adhd-cp-munapäitä. Onneksi vain kiltit pussypojat lähtevät retkelle.

Olen muuten tosi tosi huolissani tällä hetkellä. Menossa pillereiden taukoviikko ja jo kolmas päivä mutta verta ei näy mailla halmeilla. Söin kaksi laattaa putkeen, mutta ensimmäisen laatan ensimmäisellä viikolla unohdin yhden pillerin jolloin ohjeena oli käyttää lisäehkäisyä 7 vuorokauden ajan. Luulin niin tehneeni mutta myöhemmin tarkistettuani huomasin että juuri tuona seitsemäntenä päivänä olin harratanut seksiä. Olen hermostunut. Sanokaa kiltit että on äärimmäisen epätodennäköistä että olisin raskaana. Josseivät huomenna ala niin haen testin.

torstai 15. huhtikuuta 2010

59.0

Ei laske ei.

Miten te olette päässeet jumeissa eteenpäin ? Säästöliekillä en enää ole kun reippaasti syön ja liikun mutta ei liikahda sentit eikä grammat, päinvastoin. Ihmeen turvoksissakin tunnun olevan. Eilen kävin illalla puolentunnin "juoksu"lenkillä (lue= hitaampaa hölkötystä kuin kävely, hiestä märkänä ja läähätten kuin päästäinen) ja sen jälkeen oli kyllä aivan ihana olo. Vaan on se kyllä pirun tylsää.

Nemovauva saapui meille tiistaina ja nukkuukin tällä hetkellä tyytyväisenä kopperossaan lampun alla, ajattelin ehkä alkaa pitämään erillistä kilpikonnablogia siitä.. Kenties, tekisi ehkä hyvää välillä pyöritellä mielessä muutankin kuin tätä painoa. Vituttaa vaan suoraan sanottuna kun teen kaiken taiteen sääntöjen mukaan mutta mitään ei tapahdu.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kyllä!

Eli kävin reilun puolentoista tunnin reippaalla kävelylenkillä äsken ja juoksinkin pari pätkää, lopussa ei kyllä enää voimat meinannu juoksemiseen riittää kun kerran ruuatta tuonne lähdin. Sää oli ihana ja niin oli lenkkikin, suihkun jälkeen ihana seesteinen ja raikas olo :) Mutta!

Vaaka näytti; 58.7 !!!
Eli parempaan suuntaan taas on meno kääntynyt ja tuli tässä poltettuakin kaloreita ihan mukavasti! Kiloklubin mukaan kokonaiset 380 !

58.9 (toivottavasti muuttuu vielä parin tunnin päästä)


Ah ihanaa uusi lukija, kovasti tervetuloa :>!

Ristiriitaisissa tuntemuksissa alkaa tämäkin aamu. Eilen tuli syötyä semmoinen 1400 kaloria reilu. Paino ei näytä mitään himokkaita laskun merkkejä mutta aurinko helottaa ja ajattelinkin pian mennä vaikka tunnin reippaalle kävelylenkille kylvettelemään itseäni keväässä, ihanaa. Tosin kävely on ällöttävän tylsää yksin. Mutta sitten taas en jaksaisi myöskään nyt puhua kenenkään kanssa. Ipod olisi paras kaveri, mutta minä tai R astuimme sen päälle tässä kuukausi muutama sitten ja hän ei enää kyllä lurittele yhtään mitään. En ole vielä syönyt ja toivonkin että paino näyttäisi pikkuisen vähemmän palatessani lenkiltä kun ruuansulatus on päässyt käyntiin ja uskomaton urheilusuoritukseni savustanut rasvan kuin tuhkan tuuleen ! No, toivossa on hyvä elää. Haluaisin todella jo jotain uusia tuloksia.. Kai se täytyy hyväksyä että normaalipainossa mikään ei ole helppoa.

Huomenna menemme R;än kanssa hakemaan vauvan kotiin<3 Se pieni kilpinen saapuu meille asumaan, toivottavasti loppuelämäkseen ja toivottavasti ei koskaan joudu huoltajuuskiistojen kohteeksi. Ilmeisesti R, entinen sitoutumiskammoinen, on melko vakavissaa kanssani kun uskaltaa ottaa 50 vuotiaaksi elävän eläimen luoksemme. There's no way out anymore! Nyt kipikapi kipittelen ulos ja palaan pian kertomaan toivonmukaan upeita uusia tuloksia, jopa 58.7 olisi nannaa silmilleni.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

58.8


Miksei se laske ?! Haluan turvallisesti jo sinne 58 puolelle ! Eilen sitä paitsi tuli liikuttua se 500-600 kaloria joka tapauksessa ja sitten heti lykkää isompaa vaihdetta silmään -,- ei oo totta tämmönen, miksi normaalipainossa voi olla näin vaikeaa ja kestää näin kauan vaikka kaikkeni yritän ja syön tarpeeksi mutta en liikaa. MURR.

On edelleen jopa paha mieli eilisestä, varsinkin kun en ollut laihtunut yhtään. Täytyypä muuten tarkastaa vielä noi mitat nauhalla, jos ne antais armoa ? Tuskin, melko turvonnut olo. Ja sitten tietysti nyt on edessä kolmen tunnin odotusaika ja jossei sinä aikana laske niin päiväni on virallisesti pilalla. Palailen vielä kertomaan kuinka kävi.

Jalasta oli lähtenyt yksi sentti (nyt melkein 54) sekin siis on PUOLI METRIÄ. Olen valtaisa. Maha näytti pienemmältä vaan ei, ei mitään ole lähtenyt siitäkään kuukauteen. Vituttaa.

Edit, putosi onneksi sitkeästi odotettuani siihen 58.8

lauantai 10. huhtikuuta 2010

58.8


Juu paino oli iloinen ja ihana yllätys, mutta minulla on kovin karvas ja kamala olo :S Tulin töistä juuri ja sielläkin masu sattui koko ajan ja heikotti, epäilyttää myös että onko mulla virtsaputkentulehdus päällä kun koko ajan pissattaa. Kärsin koko viime kevään kauheesta tulehdusputkesta niin olen tullut perin herkäksi heti kun jokin viittaakin siihen iljettävään tautiin. Ja nyt kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle niin en edes osaa täällä käyttäytyä, hyvä kun tiedän missä päivystys on ! No seuraan tilannetta.

Minulla on myös aika hirveän paha mieli. Eilen oli R;än ja minun 1v ja 3kk päivä ja sen kruunasi sitten koneen työpöydältä löytämäni pornokuva puolialastomasta tytöstä.. Upea tyttö olikin. Menin aivan hysteeriseksi koko hommasta, tuntui ihan siltä kuin R olisi pettänyt minua kun kuvittelin hänet siihen koneen eteen muna kädessä. Totuushan on ettei minulta nykyään oikein heru kun tuntuu etten saa seksistä mitään niin ei myöskään tee sitä mieli. Olen kuitenkin yrittänyt pitää herrasta huolta suin ja käsin vaan näköjään sekin jäänyt turhan vähäiseksi. Kun näin sen kuvan tunsin itseni vaan suureksi epäonnistuneeksi, rantautuneeksi valaaksi joka ei kykene piiloutumaan mihinkään. En muista koska olisin tuntenut itseäni niin epäkelvoksi ja oksettavaksi, ei ihme ettei R tee enää mitään aloitteita kun näytän tältä! Ainoa mitä käteen jää on kourakaupalla rasvaa ja ihraa. Hyi. On vaan vieläkin niin huono olo.

ps, joo mul on bikini/masuobsessio!

Taas blogi kenkkuilee, valittaa että HTML koodiasi ei hyväksytä tag is broken; 3 muilla kokemuksia tästä?!

perjantai 9. huhtikuuta 2010

59.0 titiitiiidii :>

Suunta on nyt poikkeuksetta alaspäin, vaikka eilenkin illalla tulin kaataneeksi kitaani hesen juustoaterian kurkkumajolla (namnomnam)! Ajattelin tässä vielä olla syömättä/juomatta muutaman tunnin ja punnita uudelleen kun sen aterian söin sen verran myöhään ettei välttämättä ole kunnolla sulanut eikä ulos tullut, sitä odotellessa siis. Olen oikein hyvällä mielellä tänään, en tiedä mitä söisin vois kattoo salkkarit netistä ja mussuttaa pari ruisleipää (kuitua 10g!!) Tuntuu etten saa noita kaloreita millään täyteen ilman herkkuja, tavallinen ruoka ei sisällä tarpeeks eikä kyl myöskään kiihota samalla tavalla kun suklaa ja muut rasvapesät. Olen vaan niin hirmu onnellinen ku tää tyyli toimii, paino laskee paljon nopeammin kuin syödessäni alle 700 kcal ja sillon paino ei myöskään pysynyt siellä minne oli laskenut. Tätä menoa olen toivottavasti jo huomenna 58 kilon puolella!


^ton masun haluan <3!

Peilistä katselee jo huomattavasti miellyttävämpi kaveri lähtötilanteeseen verrattuna, ongelmana on se että ei ole enää mitää oikean kokoisia vaatteita. En vaan raaski mennä ostamaan kun tästä tavoitteena vielä ottaa pois se ~5 kiloa ainakin niin pitäisi taas mennä ostoksille eikä siihen opiskelijan rahat riitä. Ja nyt kun vielä se konnavauva saapuu perheeseen niin hänen hyvinvointiinsa haluan panostaa<3

Yhä elämässäni kangastelee tietynlainen tyhjyys, iloinen on kyllä mieli kun se saa tarpeeksi ruokaa ja olo on hyvä kun paino tippuu mutta silti mitä teen päivät pitkät ? Istun koneella lukien kilppareista tai muiden laihdutusblogeja, odotan että R saapuu kotiin ja katsomme vaikka pätkän lostia tms. Sitten menenkin jo nukkumaan ja odotan vain että pääsisin loikkaamaan vaa'alle. Möh. Tylsää on eloni tää. Mutta minkä sille mahdan ?

torstai 8. huhtikuuta 2010

59.3


Hiphei uusi lukija, tervetuloa :)!

Kiloklubin menetelmät ilmeisesti tuottavat tulosta jollain tasolla, sillä kaikki turvotus ja pöhötys näyttää laskevan vauhdilla (ei tarpeeksi vauhdilla kuitenkaan) ja toivon että lasku jatkuisi tätä menoa ! Syön kuin hevonen mutta paino putoaa, oletteko kuunaan kuulleet paremmasta ? Saan KK:n oppien mukaan napsaista naamaani 1555 kaloria ja sillä laihtuisin 2 kiloa kuukaudessa. Tuo vauhti kuulostaa näiden nousujen, laskujen ja jumitusten jälkeen jopa taivaalliselta korvilleni. Aamulla näkyi peilistä timmimpi ihminen kuin vaa'an näyttäessä 58.8 ja senttejä oli lähtenyt vyötäröltä kaksi ja masusta yksi! Tämänkö voi saavuttaa syömällä ?

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

59.5 -.-

En edes tiedä mistä aloittaisin. En ole päässyt kirjoittamaan kun R on ollut kipeänä ja hengaillut kotona ja minun on pitänyt häntä hoitaa ja on vaikeaa olla koneella rauhassa. Jotta säästäisin aikaanne tässä postauksen pääteemat;

1.Laihdutusmetodieni sahailu
2.Kirjoitukset meni päin helvettiä
3.Meille tulee konnavauva!

1. Laihdutusmetodieni sahailu

Elikkä, kuten varmasti kirjoituksiani seuraamalla käy ilmi niin välillä olen yrittänyt mennä vähällä ja välillä vähän reilummalla otteella painossani alas. Olen noudattanut kiloklubia silloin tällöin, mutta välillä on ahdistus vienyt minut alle 700 kalorin. No nyt kierteessä on tullut se hetki että taidan taas vaihtaa kiloklubin terveellisiin vajeisiin koska kaikki siellä niih hehkuttavat miten heiltä tippuu vähintään se 800g viikossa vaikka syövät kuin hevoset, sitä minäkin haluaisin. Sitä paitsi näin normaalipainon sisällä laihduttaessa kilon viikkopudotus ei edes ole realistinen, ainakaan niin että tulokset olisivat pysyviä (kuten huomasimme käytyäni kylässä).
Nyt olen syönyt n. 1400 kcal lauantaista lähtien ja maanantaista eteenpäin on joka aamu paino ollut vähintään sen 100g vähemmän joten toivon tämän terveellisen tavan tepsivän. Plussana ainakin se että tuntuu etten noita kaloreita edes saa täyteen ilman herkkuja!

2. Kirjoitukset

Kävin koululla katsomassa alustavat tulokset.. Äikän esseestä huikeat 10 pistettä, MITÄ VITTUA?! Ensinnäkin olen hyvä kirjoittaja, toiseksi istuin siellä tekemässä sitä 5,5 tuntia ja kolmanneksi yritin todellakin parhaani ! Yhdistettynä tekstitaidon pisteisiin minulle on siis tulossa A äidinkielestä, kerrassaan ihanaa :)) Psykasta jota rakastan ja yritin myöskin parhaani olin saanut yhteensä 21 pistettä, pelkona on C toivon niin hirveän syvän hartaasti että se tulisi M:nä takaisin. En voi muuta sanoa kuin että harmittaa.

3. Konna <3!

Asumme R kanssa allergiatalossa jonne ei oikeasti saisi ottaa lemmikkejä. Mutta nyt olemme päättäneet ottaa pienen kilpikonnan kaveriksi tänne koska siitä ei irtoa hilsettä tai vastaavaa mikä voisi ilmastoinnin kautta kulkeutua muihin asuntoihin ja paljastuisimme. Ensi viikolla käymme hakemassa siis Tampereelta 4-vuotiaan konnapojan joka tulee sitten tänne asumaan kanssamme. Olen tositosi innoissani ja jännissäni, koko elämäni ajan olen nimittäin toivonut edes jotain lemmikkiä ja nyt tämä ikuinen unelma toteutuu ! Jänskättää. Jotain iloa sentään tässä keväthelvetissä.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

59.5 fuck.

Kaks päivää runsailla kaloreilla tekee tehtävänsä, turvoksissa ollaan ja paino pomppas taivaisiin -.- Tänäänkin tullut jo päälle 500 kaloria ! Miks on aina niin vaikeaa päästä takaisin ruotuun kun on syönyt runsaammin, onneksi kiloklubin mukaan oli kuitenkin vajetta hieman jäänyt kummallekin mässypäivälle. Kello on puoli kolme, miten jaksan loppupäivän ?! Tsemppiä kaivataan. Noh toivonmukaan huominen vaakalukema palkitsee, tuskimpa se kuitenkaan 700g laskee päivässä..

Muuten sen squat challengin jälkeen (check last postaus) on jalat ollut nyt kaksi päivää niin kipeät etten kykene kävelemään tai istuutumaan tai mitään missä jalkoja pitää käyttää !

lauantai 3. huhtikuuta 2010

huh vedin äsken http://www.twohundredsquats.com/test.html ekan dayn viikolta kolme ja huhhuh tuli kuuma ja jalat vapisee, vois ihan tosissaan alkaa vaik tehä tota ohjelmaa ehkä nä jalat sit vähän edes sais kyytiä ja kaventuis, eritoten toi sisäkahva yack vaikkei kyykyt kyl niitä treenaa mut silti :D jos löytäis viel jotain hauskaa abseille, mille abseille ?! Nyt hakee nakkisoppaa. Kuudeks pelaa sählyy ja aion vetää täysillä, pakko et saan ees jotain näistä kaloreista kulutettua. Oksettaa.

200g karkkeja
50g suklaata
nakkisoppaa.

58.8 kg ja ruokakriisi ja elinkriisi !


Joo ei kyllä huomenna tuu näyttämään samaa lukua.

Olen taas niin säälittävä ihminen. Jotenkin päässäni olin suunnitellut että tämä on semmoinen päivä kun saan syödä suklaamunia ja hieman herkutella. Eniten odotin tietysti makoisaa mignonmunaa. Aamulla sujahdin sitten kauppaan töiden jälkeen hakemaan tuota jumalaista herkkua, kuinkas sitten kävikään ne olivat loppu ! Hädissäni kaavin käteeni nakkisopan ainekset (jota en edes myöhempänä mainittavasta syystä voi syödä!!) nimittäin mukavana palanpainikkenea valitsin kaksi suklaamunaa (yhteensä 50g=250kcal) okei siitäkin olisi vielä voinut hyvinkin selvitä, muta väen vängällä otin seinältä karkkipussin jota minun ei edes tehnyt mieli ja nyt olen siitä puolet syönyt ?! Ja käsi hakee koko ajan lisää ?! Mitä ?! LOPETA!! Onneksi en sentään voi syödä noita mustia niin jää ainakin jokunen gramma tästä luonnontuotteesta käyttämättä. Herranen aika kun voi olla ihminen tyhmä ja heikko mieleltään ja lihaltaan ja aivoiltaan. Onneksi kävin eilen vielä sen pyörälenkin lisäksi puolentoista tunnin iltalenkillä. Ja tänä illalla menen onneksi vielä puoleksitoistatunniksi pelaamaan sählyä kaveriporukalla. Täytyy kyllä juosta siellä kuin tuli hännän alla että selviän edes jonkinlaisella vajeella tästä päivästä, varsinkin kun huomenna odottaa kyläreissu tuttavaperheen luo.

Ps, rakastan tuota kuvan masua sellaisen haluaisin joskus, nyt vaan löysä möntti möllöttää pyykkilaudan tilalla.

Ainiin tästä piti mun kirjoitella teille rakkaat bitit siellä avaruudessa. Olen kyllästynyt kaikkeen. Se pelottaa hirveästi. Puhuttiin eilen tosi pitkään R;n kanssa elämästä. Ollaan kumpikin tosi tylsistyneitä, ei mikään ei sitten mikään jaksa kiinnostaa. Päivän kohokohta on aamupainon otto, muutaman litran vedenjuonti plus syömisen välttely. Ainoa asia mitä tunnun saavan aikaan on lukea kaikkea mahdollista laihduttamisesta. Ikäänkuin sitten kun olisin laiha elämäni räjähtäisi kukkaan. Tiedän että niin ei ole, moni moni asia paranee toki mutta se ei voi tuoda minulle kiinnostuksen kohteita. En tiedä onko normaalia ettei saa aikaiseksi mitään, ettei saa aikaiseksi edes unelmoida ?! Kolmeen opiskelupaikkaan haen ja niihin toivon pääseväni, mutta pääni ei jotenkaan pursua ideoita mitä haluaisin elämässäni tehdä esim yliopiston jälkeen tai edes ensi kesänä ! Jospa koittaisin keksiä tähän jotain ja saada aivoni metabolismin taas toimintaan ? Tiedän että menee ohi aiheen, mutta eihän tätä edes kukaan lue :D

Mitä haluan tehdä ensi kesänä;
1. Pyöräillä paljon
2. Tehdä puistopiknikkejä
3. Olla rannalla
4. Päästä purjehtimaan
5. Tehdä yöretkiä
6. Olla laiha ! ! ! !

Mitä haluan tehdä;
1. Kirjoittaa kirjan (mistä ??)
2. Uida delfiinien kanssa
3. Asua ulkomailla
4. Osallistua ratsastusvaellukselle
5. Tavata Paul McCartneyn (ees päästä keikalle PLIIS)
6. Ostaa ponin ja koiran
7. Perustaa perhe R;än kanssa

Mua pelottaa myös hurjasti että elämä vie mut ja R;än eri teille. Tiedän että itse olen valmis antamaan pois lähes kaikki omista tavoitteistani (no eivät ne edes niin kummoisia ole) hänen vuokseen ja seurata häntä minne ikinä hän meneekin, mutta pelkään että ehkä jos turhaudun ja lähden vetämään omaan suuntani, hän ei seuraisikaan. En ikinä saa vain olla onnellinen R;än kanssa, aina tulee esille jotain vastaavan kaltaisia ongelmia.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

59.0 at last.


Noh olihan se laskenut 300g, ei paljon lohduta kun tätä kiloa on vittu tiputettu vuosi. Tai ainakin siltä tuntuu. Näin unta että minulla oli montamonta levyä lempisuklaatani, geishaa ja ahdoin sitä naamaani kuin viimeistä päivää, unessa minulla todella oli hätä pakko saada syödä. Tosi inhottavaa. Ja tietysti heräsin sitten aamulla siinä luulossa että voin syödä suklaata taas kilotolkulla. Piilottaa sitä paidan alle ja sängyn nurkkaan, muiden poistuttua kaivaa varastoni vaatteiden seasta. Hetken jo harkitsin marssivani kauppaan ja kaappaavani kaiken herkun mitä näen. Noh mikä minut pysäytti oli sitten se kun ajattelin mitä vaaka huomenna näyttäisi jos nyt vetäisin totaalit överit. Sitä paitsi sunnuntaina ollaan menossa vieraisiin ja tulee kuitenkin pakosti syötyä. En tahtoisi.

Päivän ruokasuunnitelma antaa n, 600 kaloria. Sisältää nuudeleita 66g, banaanin, kananmunan ja kaksi täysjyväleipää. Pelottaa ihan kamalasit että sorrun johonkin, minulla ei tunnu olevan mitään itsekuria. Onneksi R lähti äsken auttamaan kaveriaan joten hän ei ainakaan ole täällä ehdottelemassa kaiken maailman rasvapitoja vaikka tukeekin minua projektissani. Mietin tässä että saavunkohan koskaan maaliin ? Näenköhän koskaan peilistä sitä ihmistä jonka haluaisin ? Osaanko lopettaa ajoissa ?

Kävin äsken heittämässä puolen tunnin pyörälenkin ja oli aika rankkaa itseasiassa. Kaikki paikat jääty ja en saanut henkeä. Nyt on tosi heikko olo <3 Ei siinä nyt kauheasti tullut kulutettua mutta jotain kuitenkin. En ole vielä syönyt mitään mutta ajattelin ehkä kohta mennä keittämään sitä munaa ja päällystää sillä leipäni.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Panic !


WÄÄH, menin kuin meninkin haukkaamaan noin 1cmx7cm palan piparitaikinaa ! MIKSI ?! No siihen toisaalta katos tämän tytön herkkuhalut heti, tuli vaan vitusti turhia kaloreita -.- Kumpa mäkin saisin sen oksetusmoodin päälle että ruokaa ei oikeasti edes uskaltaisi syödä, vaan eipäei mä en edes kykenisi sairastumaan anorexiaan oon jopa niin säälittävä rakastan aivan liikaa ruokaa. Jo pienenä (ollessani vielä laiha) unelmoin että kuolinpedilläni en muuta tekisi kuin söisi.


Se, true syy mistä tulin panikoimaan on se että kesään ja ylppäreihin enää KAKSI KUUKAUTTA ! Nyt alko teholaihdutus, ne on helvetti sentään mun YLIOPPILASJUHLAT. Ne on vain ja ainoastaan kerran elämässä. Nyt ei saa luovuttaa, ei saa, ei saa, ei saa. Miten mä saan muistettua sen joka päivä kun kotiin kannetaan herkkuja ja tulee santsattua jotain mössölohkoperunoita ja aivokeittonuudeleita ? Miten voin muistaa sen ? Apua :S Pelottaa tosissaan, en halua pilata mun viimeistä mahdollisuutta olla gorgeous omissa juhlissani, en halua enää istua kädet sylissä peittelemässä mahaa ja oksentaa nähdessäni otetut juhlakuvat joita pitää sitten alkaa lähettelemään ympäri suomea "Katsokaa vaan meidän Minttua, siinä se pullistelee ku parahin palkintoporsas! On juu oikein hyvin syönyt, posketkin kiiltää pinkeinä ku hamsterilla. Ai mitä ? Juu ei ole hän vielä raskaana. "

ääääääääääääääääääääääää.

59.3


Huoh, en ole voinut kirjoitella kun tämä blogi reistailee jotain ihan kummallista ? Valittaa että jotain html-koodia ei hyväksytty ja tag 3 is broken ?!

Paino laskee niin tuskallisen hitaasti, olen pudottanut tätä yhtä kiloa yli kaksi viikkoa, mitä ihmettä ? Koko ajan kolottaa kaikkia karkkihampaitani, suuni kostuu ajatellessani suklaata ja muita herkkuja en vain pysty vastustamaan niitä ! Tänään kaloreita noin 800, ihan liikaa !! Kuolen jos paino ei huomiseen mennessä ole laskenut kunnolla. Kesä ei tätä menoa saa tulla, haluisin nyt vielä pari rehevää kiloa lanteiltani laskea maahan ennen kun pitää laitumille kirmata.

Istun tällä hetkellä yksin kotona, R meni kaveriaan vastaan, tulevat tänne aloittelemaan ja lähtevät sitten baariin. Pystyn jo luottamaan häneen, vihdoin. Ja ihan kivaa, varsinkin kun ei ole huomenna töitä. Saan istua rauhassa ja lukea blogejanne (jostain syystä en saa lisättyä tänne sivulle näkyviin muita ?, Amy apua ) ja katsella hömppäohjelmia. Laukussani on 500g piparkakkutaikinaa, en tiedä miten saan itseni pidäteltyä ottamasta viipaletta tuota ruskeaa ihmeainetta. Toivon kirjoitustenne rauhoittavan mieleni ja poistavan moiset turhat himot.

L, exäni, soitti minulle tänään pienessä sievässä. Oli lähdössä baariin ja kyseli minua mukaan, olisin toisaalta voinut lähteäkin mutta hyi liikaa kaloreita enkä uskaltanu R:än takia. Hän tietää että olemme hyvissä väleissä exäni kanssa mutta luonnollisista syistä karsastaisi yhteistä toimintaa. Niin tekisin minäkin jos hän lähtisi jonkun entisensä matkaan.