Närhen munat näyttävät tänään seuraavilta; Söin juuri 300g irtokarkkeja ja leivän. Vittu. En siis voi syödä mitään koko päivänä enää, nice olimpas fiksu ja duktig flicka. Kadun tätä ihan äärettömästi, koska mun ei edes tehnyt mieli niitä! Jolkotin vain BEDin talutushihnassa suoraan karkkihyllylle ja humpshumps kaikki karahti kurkusta alas vailla huolenhäivää. Kello on siis yksi, enkä saa syödä enää mitään.
Olen todella iloinen siitä että vaikka seitsemän kiloa on jo karistettu niin D-kuppi on yhä täynnä tavaraa, niin kuin pitäisikin. Tissit ovat yksi niistä asioista itsessäni joista olen aina ollut ylpeä. Rakastan kulkea paljastavissa ja avonaisissa paidoissa, kääntää miesten katseet ja penikset suuntaani, aina siihen asti kun he siirtävät katseensa puskureistani muuhun vartaloon.. Kuitenkin, isot rintani ovat auttaneet minua näyttämään hieman hoikemmalta myös silloin kun mahani on ollut suurimmillaan koska mahani ei koskaan ole "ohittanut" rintavarustustani. Tämän päiväisen thinspotytön keho on jumalaisen pieni ja suloinen, hän on vain niin heiveröisen ja pienen keijun henkäyksen oloinen, mutta kuitenkin totta. Silmä lepää pienissä piirteissä, silmä ei kestä nähdä kumpuja ja hien täyttämiä masumakkaroita. Tunnen ihran itsessäni joka kerta kun istun ja kolmen mahamakkaran välit alkavat hikoilla ja yöpaita pitää tunkea väleihin etten tuntisi niitä. Ajattelin aloittaessani että tässä painossa olisin jo melkein makkaraton, mutta totuus on että makkarat ovat pienentyneet korkeintaan viisi senttiä - jos sitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti