Joo ei kyllä huomenna tuu näyttämään samaa lukua.
Olen taas niin säälittävä ihminen. Jotenkin päässäni olin suunnitellut että tämä on semmoinen päivä kun saan syödä suklaamunia ja hieman herkutella. Eniten odotin tietysti makoisaa mignonmunaa. Aamulla sujahdin sitten kauppaan töiden jälkeen hakemaan tuota jumalaista herkkua, kuinkas sitten kävikään ne olivat loppu ! Hädissäni kaavin käteeni nakkisopan ainekset (jota en edes myöhempänä mainittavasta syystä voi syödä!!) nimittäin mukavana palanpainikkenea valitsin kaksi suklaamunaa (yhteensä 50g=250kcal) okei siitäkin olisi vielä voinut hyvinkin selvitä, muta väen vängällä otin seinältä karkkipussin jota minun ei edes tehnyt mieli ja nyt olen siitä puolet syönyt ?! Ja käsi hakee koko ajan lisää ?! Mitä ?! LOPETA!! Onneksi en sentään voi syödä noita mustia niin jää ainakin jokunen gramma tästä luonnontuotteesta käyttämättä. Herranen aika kun voi olla ihminen tyhmä ja heikko mieleltään ja lihaltaan ja aivoiltaan. Onneksi kävin eilen vielä sen pyörälenkin lisäksi puolentoista tunnin iltalenkillä. Ja tänä illalla menen onneksi vielä puoleksitoistatunniksi pelaamaan sählyä kaveriporukalla. Täytyy kyllä juosta siellä kuin tuli hännän alla että selviän edes jonkinlaisella vajeella tästä päivästä, varsinkin kun huomenna odottaa kyläreissu tuttavaperheen luo.
Ps, rakastan tuota kuvan masua sellaisen haluaisin joskus, nyt vaan löysä möntti möllöttää pyykkilaudan tilalla.
Ainiin tästä piti mun kirjoitella teille rakkaat bitit siellä avaruudessa. Olen kyllästynyt kaikkeen. Se pelottaa hirveästi. Puhuttiin eilen tosi pitkään R;n kanssa elämästä. Ollaan kumpikin tosi tylsistyneitä, ei mikään ei sitten mikään jaksa kiinnostaa. Päivän kohokohta on aamupainon otto, muutaman litran vedenjuonti plus syömisen välttely. Ainoa asia mitä tunnun saavan aikaan on lukea kaikkea mahdollista laihduttamisesta. Ikäänkuin sitten kun olisin laiha elämäni räjähtäisi kukkaan. Tiedän että niin ei ole, moni moni asia paranee toki mutta se ei voi tuoda minulle kiinnostuksen kohteita. En tiedä onko normaalia ettei saa aikaiseksi mitään, ettei saa aikaiseksi edes unelmoida ?! Kolmeen opiskelupaikkaan haen ja niihin toivon pääseväni, mutta pääni ei jotenkaan pursua ideoita mitä haluaisin elämässäni tehdä esim yliopiston jälkeen tai edes ensi kesänä ! Jospa koittaisin keksiä tähän jotain ja saada aivoni metabolismin taas toimintaan ? Tiedän että menee ohi aiheen, mutta eihän tätä edes kukaan lue :D
Mitä haluan tehdä ensi kesänä;
1. Pyöräillä paljon
2. Tehdä puistopiknikkejä
3. Olla rannalla
4. Päästä purjehtimaan
5. Tehdä yöretkiä
6. Olla laiha ! ! ! !
Mitä haluan tehdä;
1. Kirjoittaa kirjan (mistä ??)
2. Uida delfiinien kanssa
3. Asua ulkomailla
4. Osallistua ratsastusvaellukselle
5. Tavata Paul McCartneyn (ees päästä keikalle PLIIS)
6. Ostaa ponin ja koiran
7. Perustaa perhe R;än kanssa
Mua pelottaa myös hurjasti että elämä vie mut ja R;än eri teille. Tiedän että itse olen valmis antamaan pois lähes kaikki omista tavoitteistani (no eivät ne edes niin kummoisia ole) hänen vuokseen ja seurata häntä minne ikinä hän meneekin, mutta pelkään että ehkä jos turhaudun ja lähden vetämään omaan suuntani, hän ei seuraisikaan. En ikinä saa vain olla onnellinen R;än kanssa, aina tulee esille jotain vastaavan kaltaisia ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti