WÄÄH, menin kuin meninkin haukkaamaan noin 1cmx7cm palan piparitaikinaa ! MIKSI ?! No siihen toisaalta katos tämän tytön herkkuhalut heti, tuli vaan vitusti turhia kaloreita -.- Kumpa mäkin saisin sen oksetusmoodin päälle että ruokaa ei oikeasti edes uskaltaisi syödä, vaan eipäei mä en edes kykenisi sairastumaan anorexiaan oon jopa niin säälittävä rakastan aivan liikaa ruokaa. Jo pienenä (ollessani vielä laiha) unelmoin että kuolinpedilläni en muuta tekisi kuin söisi.
Se, true syy mistä tulin panikoimaan on se että kesään ja ylppäreihin enää KAKSI KUUKAUTTA ! Nyt alko teholaihdutus, ne on helvetti sentään mun YLIOPPILASJUHLAT. Ne on vain ja ainoastaan kerran elämässä. Nyt ei saa luovuttaa, ei saa, ei saa, ei saa. Miten mä saan muistettua sen joka päivä kun kotiin kannetaan herkkuja ja tulee santsattua jotain mössölohkoperunoita ja aivokeittonuudeleita ? Miten voin muistaa sen ? Apua :S Pelottaa tosissaan, en halua pilata mun viimeistä mahdollisuutta olla gorgeous omissa juhlissani, en halua enää istua kädet sylissä peittelemässä mahaa ja oksentaa nähdessäni otetut juhlakuvat joita pitää sitten alkaa lähettelemään ympäri suomea "Katsokaa vaan meidän Minttua, siinä se pullistelee ku parahin palkintoporsas! On juu oikein hyvin syönyt, posketkin kiiltää pinkeinä ku hamsterilla. Ai mitä ? Juu ei ole hän vielä raskaana. "
ääääääääääääääääääääääää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti