57.0!!

Ehkä jo huomenna onnellisesti 56 kilon puolelle, superjee!

Yhä täällä kipeillään ja litkitään jätskiä, mutta kyllä terveellisempiin tapoihin taas palataan kun on parempi olo ja tekee ruokaakin mieli. Teetä koitan myös lutkuttaa parhaani mukaan että lähtis kunnolla nesteet liikenteeseen, myös kunnon yöunet pitkästä aikaa helpottivat varmasti laihtumista :) Ehkä sittenkin joskus näytän täydelliseltä mun täydellisissä koon 36 housuissa <3 Koko 36 olis muutenkin mielestäni itselleni sopiva kunhan vaan masun sais litteämmäksi ja noita jenkkiksiä sulatetuksi. En ole koskaan halunnut olla laiha perinteisessä mielessä, vaan sellainen tiukka, mutta naisellinen.

Olen ihan hullun lailla lukenut kaikkia hevosmyynti-ilmoituksia, vaikka tiedän etten pystyisi sellaista koskaan pitämään vielä näillä tuloilla niin on aina hauska haaveilla. Ehkäpä jo parin vuoden päästä minulla on mahdollisuus ensimmäiseen omaan ponskiin!

Mitä lukijat haluaisivat kuulla, itsellä vähän takki tyhjä ?

?

En viitsinyt pilata aamuani käymällä vaa'alla, syötiin meinaan eilen vielä myöhään illalla R;än kanssa kerrosateriat joten vaaka olisi vain masentanut mielen. Olen kipeä. Pää on yhtä mannavelliä ja kurkku karhea, lisäksi hurjat menkkakivut kivistävät masussa. Jouduin myös töihin koska idiootti esimieheni sijainen ei viitsinyt kuunnella kun sanoin etten illaksi kykene kuumeessa takaisin töihin, no pakko oli mennä kun hän ei ollut sinne ketään viitsinyt hankkia eikä itse jaksanut jäädä. Luoja tätä vitutuksen määrää!! Toinen suruaihe on konnamme, pikku kilpikonna-paralla naksuu yhä naama ja pieni vaaleanpunainen alue oli mahakilvessä mikä indikoi usein verenmyrkytystä! Ja nämä pienet veijarit voivat kuolla siihen muutamassa tunnissa. Soitin oitis eläinlääkärille ja tiistaisiksi saatiin aika kun tilanne ei vielä niin paha, mutta jos tapahtuu muutosta niin minä kyllä soitan heti huomenna sinne ja vaadin antibiootit. Jotain hyvää tässä kipeydessä on, nimittäin ei tee mieli syödä! Kuitenkin olen syönyt melkein tonnin.. hhehhe :D Mutta ei ainakaan tee karkkia tai mitään sellaista mieli, jätskiä olen kurkkukipuuni nasuttanut.

Salaa toivon että J tänä viikonloppuna (jos on lomilla) pistäisi minulle viestiä kännissä.

57.2

Ehkäpä parin päivän päästä jo päästäisiin sinne 56 kilon puolelle niin olisin äärionnellinen!

57.7

Äh taasen tuli riideltyä miehen kanssa. Aiheena tänään se, että minä en kykene olemaan oma itseni nykyään enää hänen seurassaan. Jatkuvasti on semmonen tunne että mun mielipiteet rytätään tai mun mielipiteitä halveksutaan ja sivistystä mollataan pimeäksi aukoksi. Tiedän että R ei sillä mitään pahaa tarkoita, häntä vain harmittaa jos puhun jostain mistä en mitään tiedä tai että mieleeni ei muistu edes tärkeimpien historiallisten tapahtumien suuntaviivoja vaikka olen niihin usein paneutunut ja ne minua jopa kiinnostavat! En kertakaikkisesti ymmärrä miksei mikään pysy päässäni, toivon ettei sama käy tuolla yliopistolla. En tiedä jos pääsimme riidassamme yhteisymmärrykseen, mutta eikai tässä vielä avoeron ovia kolkutella.. toivottavasti. Odotan sitä että R menee Helsinkiin elokuuksi töihin ja on vain viikonloput kotona, ehkä silloin saisin vähän kiinni omasta itsestäni ja siitä mitä minä todella haluan ja minkälainen ihminen minä todella olen
Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlaisia itsetuntemus -harjoituksia ja selvittää lisää omia arvoja ja suhdettaan koko maailmaan. Täytyykin heti alkaa tutkiskella !

58.0

Ja niin palasi helle ja paino hyppäsi korkeutta..

Baari oli todellinen pettymys ! Yleensä aina niin hauskaa olen tuossa baarissa päässyt viettämään, mutta tällä kertaa musiikki oli tuntematona eikä mitään hittibiisejä jne. Eipä tehnyt hirveästi sitten mieli tanssia. Baarissa tapahtui myös jotain erittäin hämmentävää, joka pyörii mielessäni koko ajan vieläkin. Tapasin eksäni. Ihmisen joka ajoi minut syömään, haukkui, mursi itsetuntoni, vei neitsyyteni, petti ja runnoi koko minut maahan. Ihmisen jonka takia vieläkin kamppailen joka päivä. Ihminen joka yhä silloin tällöin palaa mieleeni.

J näki mut ensin ja tuli mua kohti "kato moi!" hän sanoi oikein ystävällisesti ja heilautti kättään kutsuakseen mut luokseen. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat ilmeettömiksi, tuijotin mykkänä eteeni alkoholin sävyttämien poskien menettäessä väriään. Nousin ja kävelin hänen luokseen puristaen kylmää lonkeroani ja antauduin keskusteluun kanssaan. Hän kyseli miten minulla menee ja jos vielä seurustelen R;än kanssa, vastavuoroisesti tiedustelin miten hänellä intissä sujuu. Kuunnellessani hänen itsevarman röyhkeää ääntään hapuilin hermostuneesti huulillani lonkeroon kastettua pilliäni, siihen kuitenkaan osumatta ja varmasti antaen vähintäänkin kehitysvammaisen kuvan venkoilevine suineni. Halasimme ja lopulta J sanoi "Hei, mä meen tilaa juotavaa nähään!" ja koski samalla käsivarttani.

Tätä ennen en ollut nähnyt häntä kahteen vuoteen ja yhä hän pystyi saamaan minut täysin radaltani. Puolisen tuntia myöhemmin tarkistin puhelimestani kellonaikaa ja J;ltä olikin tullut viesti; "hei sust on oikeesti tullu aika hyvännäkönen mimmi :) oot laihtunu aikas paljon mun mielest.. Mahtaisko se R lainata suo joskus jos mentäis vaik kahville tms :)" (hän muuten itsekin seurustelee) Tunsin sekalaisten tunteiden kuohahtavan sisälläni "vihdoinkin sain J:n hyväksynnän VIHDOIN!" kuulin itseni hihkuvan sisälläni ja pian humalaiset sormeni näppäilivätkin vastausta takaisin. Pojalle, joka suoritti kansanmurhan minussa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pojalle jonka kanssa minulla ei pitäisi olla mitään tekemistä ikinä. Hetken melkein toivoin että J veisi minut mukanaan kotiin ja panisimme, niin että vain yksinkertaisesti saisin hänen hyväksyntänsä. Edes hiukan kehuja, etten ollutkaan niin perseestä. Kuinka säälittävää, eikö totta ?

Korneinta on se, että J rupesi iskemään minua ensin. Itse en ollut millään muotoa kiinnostunut koko tyypistä, ruma renttu oli tuomioni tavatessamme partioleirillä. Vaan toisin kävi, mies vei ja minä vikisin. Ja vikisen vieläkin. J on aina ollut se joka on uudestaan ja uudestaan ottanut minuun yhteyttä milloin missäkin, viestejä, fbssä jne. Mitä hän haluaa ? Yhä hypyttää minua näin pitkän ajan jälkeen. Miten hän voi kahden ja puolen vuoden jälkeen yhä vaikuttaa minuun tällä tavalla. Huomaan joka päivä toivovani että hän pyytäisi minut sinne kahville. Kävin tänään stalkkaamassa facebookissa tyyppiä, hän oli kuukausi sitten ottanut parisuhdemerkinnän pois tiedoistaan, muttei kuitenkaan ilmoittautunut sinkuksi.

Varmaa on ainakin se, että jos tapaamme niin vedän viikon paaston ennen sitä :D

57.6

Paino laskenut hieman taas, ja nostin kaloreitakin entisestään. Syön nyt reilut 1600 päivässä, ja joka aamu on laskenut paino 100g (paitsi tänään). MUUTEN, niin suuri ilouutinen on minulla ! Sain ostettua shortsit ja housut jotka kummatkin oli kokoa 36!! En ole ikinä mahtunut niin pieneen kokoon! Jaloista hyvin meneekin mutta mahasta jää housujen päälle semmoinen parin kolmen sentin paksuinen makkara, joten tällä hetkellä toimivat tavoitehousuina. Ovat meinaan aivan täydelliset ja haluan todellakin käyttää niitä. Myös ostin ihanat shortsihaalarit kokoa s, ja paidan joka myös oli s. Tuntuu ihan mielettömältä kun ennen kädestä löytyi L tai vähintään M-kokoinen vaate ja pukukopissa oksetti. Tunnen oloni nykyään niin paljon naisellisemmaksi! Haluan jatkuvasti esitellä itseäni, meikata, laittaa kynnet ja pukeutua hienosti. Tänään lähdenkin kaverin kanssa baariin tanssimaan, vaikka huomenna alkaa aamukuudelta työt mutta se ei tänään haittaa. Haluan tanssia itseni pyörryksiin ja nauttia, nauttia !

Tähän mennessä tämä kesä on ollut hieman vaihteleva. On ollut pari huippukohtaa (irlanti ja M mmmh) mutta pitkälti olen vain väsynyt koko ajan, työskentelenhän 6 päivää viikossa ja joka aamu pitää painaa kuudeksi töihin.

Olen innoissani opiskelupaikastani ja odotan innolla yliopiston alkamista. Ajatella, olen jo niin suuri että saan mennä yliopistoon! Ja MINÄ vielä pääsin sinne! Ihanaa!

58.1

Eipä vieläkään huvita kirjoittaa kun ei oikein ole asiaa.

Uskon että helle turvottaa, sillä olen ahkerasti yrittänyt syödä terveellisesti ja jopa tehnyt salaatteja ja napsinut joka välissä hedelmiä. En edes ole CS harrastanut kun on niin valtavan kuuma ettei karkkiakaan (onneksi) tee mieli.

Tapasin muutama päivä sitten ala-asteaikaisen lapsuuden ystäväni joka on laihtunut rajusti, itsekin tunnusti että kolkuttelee anoreksian ovia ja on huolissaan omasta syömisestään. Mutta kuten kaikki syömishäiriöiset, ei kykene yksinkertaisesti tekemään ominpäin mitään asialle, on kuitenkin hakeutumassa psykologin puheille. Hurja oli kyllä muutos, täysin lauta ja suorastaan kävelevä luuranko, ei kuitenkaan vielä missään nimessä sairaalakuntoinen. Täällä tämä helle yhä turvottelee ja jumittaa painoa.

Mutta iloisia uutisia!! Ostin shortsit ja TÄYDELLISEST housut ja kummatkin olivat kokoa 36!!!!!! En ole ikinä ollut niin pieni, ennen oli housut aina 42! Ne täydelliset housut on kyllä melkoisen tiukat, mutta venyvät varmasti käytössä ja ajattelin ne sellaisina tavoitehousuina muutenkin. Syksyn tullen kun yliopistoon marssin toivon jo olevani niihin sopivassa kunnossa :)

58.5

Anteeksi ihmiset että olen ollut poissa keskuudestanne niin kauan, ei vain huvita kirjoittaa kun tuntuu että koko laihdutus kaikissa sen muodoissa menee päin honkia. En ymmärrä miten voin painaa noin paljon vaikka olen syönyt sen max. 1500 kcal päivä ja parina vain hieman enemmän. Yritän luottaa siihen että säästöliekkiä se keho vain purkailee. Syön sitä paitsi kunnon ruokaa ja paljon hedelmiä minkä kuvittelen olevan hyvä. JOPA ruskeaa pastaa helvetti sentään!

Sain pari päivää saikkua pruutattuani vaarallista pesuainetta silmiini, ihan kiva välillä nukkua. Mutta perkele että kirveli! Ozzy bongattu ruississa, hedelmiä syöty paljon siitä plussaa minulle ja vein äsken pyykit pesuun mutta todellisena jääpäänä annoin niiden mennä koko ohjelman läpi pistämättä pesuainetta sekaan !! Sain myös opiskelupaikan uskontotieteen parista ja olen siitä toooodellaa innoissani, nyt alkaa taas syksyllä opintotuki juoksemaan ja elämä helpottuu. Olen myös harkinnut tatuoinnin ottamista, realistista intiaanisulkaa sisäkäsivarteen. Mutta mistäs lukijat haluisivat kuulla :)?