57.7

Äh taasen tuli riideltyä miehen kanssa. Aiheena tänään se, että minä en kykene olemaan oma itseni nykyään enää hänen seurassaan. Jatkuvasti on semmonen tunne että mun mielipiteet rytätään tai mun mielipiteitä halveksutaan ja sivistystä mollataan pimeäksi aukoksi. Tiedän että R ei sillä mitään pahaa tarkoita, häntä vain harmittaa jos puhun jostain mistä en mitään tiedä tai että mieleeni ei muistu edes tärkeimpien historiallisten tapahtumien suuntaviivoja vaikka olen niihin usein paneutunut ja ne minua jopa kiinnostavat! En kertakaikkisesti ymmärrä miksei mikään pysy päässäni, toivon ettei sama käy tuolla yliopistolla. En tiedä jos pääsimme riidassamme yhteisymmärrykseen, mutta eikai tässä vielä avoeron ovia kolkutella.. toivottavasti. Odotan sitä että R menee Helsinkiin elokuuksi töihin ja on vain viikonloput kotona, ehkä silloin saisin vähän kiinni omasta itsestäni ja siitä mitä minä todella haluan ja minkälainen ihminen minä todella olen
Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlaisia itsetuntemus -harjoituksia ja selvittää lisää omia arvoja ja suhdettaan koko maailmaan. Täytyykin heti alkaa tutkiskella !