63,4

Korkojen kanssa takaisin oi kyllä. Mutta masusta on ehkä näistä nesteistä huolimatta lähtenyt sentti? Nyt se näytti jo melkein 89 cm niinkuin joskus hyvin aikoina, mutta reisissä yhä kolme plussaa ja rinnan alla myös. Huoh. Kalorit eivät ole meneet taaskaan yli vaikka alkoholia on kulunut reilusti ja enemmän kuin laki sallii on silti viikon saldo ~1600 per päivä. Eilen mässytin kyllä pitsaa ja intialaista mutta en siitäkään jaksa uskoa että olisi 1900-2000 kaloria ylittynyt. En oikein jaksa kirjottaa nyt mitään. Viikonloppu oli tosi hauska mutta jostain syystä ei oikein huvita kertoa mistään. Äl kysyi kännissä jos saa vähän rakastaa minua. Tulin onnelliseksi. Ja näin hänen itkevän ensimmäistä kertaa kun puhuttiin yhestä hänelle tosi pahasta ja kipeästä asiasta. Olin otettu. Nyt taas paluu arkeen ja fiksun syömisen pariin jee -.- Ajattelin syödä tänään itsetehtyjä lohkoperunoita ja paistettua kesäkurpitsaa ja herkkusieniä. Aamupalaa en syö tänään vastoin tapojani koska olen yhä pullollani tuota rasvaista intialaista.

61.4

Hihaa alkoholilla nesteitä melkein kilo pois, vituttaa vaan että huomenna ne ovat todennäkösesti jo korkojen kanssa takaisin. Tämä viikko on sujunut oikein hyvin noin kaloreiden puolesta, olen syönyt keskimäärin 1500 kaloria ehkä jopa hieman alle. Eilen tuli ryypättyä mutta oikein maltillisilla kaloreilla joten pysyin klubin suosituksessakin ja nyt hienoisessa krapulassa sitkeästi kaurapuuroa poskeen. Toivon todella että nuo nesteet pysyisivät kaukana ja saisin pudottaa painoa tästä alaspäin. Ehkä jatkan aamupalaani nesteitä poistavalla vihreällä teellä vaikka darraan pitäisi nestettä saadakin.

Juuri kun olin hihkunut ympäriinsä ja täälläkin miten paljon paremmin voin nykyään niin enköhän eilen sitten mennyt chew spittaamaan taas.. Ajatukset Ällän eksästä eivät jätä minua rauhaan millään ja paha olo omasta kehostani tämän exän johdosta ajoi minut turruttamaan tunteita karkkeihin joita minun ei edes tehnyt mieli. Kävin työvaatteissani ostamassa pussillisen TV Random -karkkeja ja suklaapatukan. Yhden hyvän ystäväni koulukaveri oli töissä joten jouduin piilottelemaan pussia hänen silmiltään ja valitsemaan kassani tarkoin. Kun pääsin takaisin koppiini tungin suklaapatukan ahnaasti suihini juurikaan maistamatta sitä. Sama kävi karkkipussille, kävin spittaamaan hyvin mekaanisesti ja tottuneesti sen tuomatta mitään apua tunteisiini ja olin vain vihainen että olin kuluttanut rahaani. Pakko laihtua jotta oloni paranisi, mikään muu ei voi parantaa itsetuntoani ja lopettaa noiden exädemonien hyökkäystä pääni sisällä.

62.3

Ei vieläkään muutosta painossa, ja tuokin varmaan sen asiota että söin eilen aivan liian vähän vain noin 1200 kaloria kun kiloklubi suosittelee minulle vähän vaja 1700 kaloria. Toivon niin että painosta lähtisi maanantaihin mennessä edes muutama sata grammaa, pelottaa et mikä mussa on vialla kun paino ei putoa. Raskaana? Kilppari?

Eilen minulla oli paha mieli. Vierailin aamupäivällä yhden minun ja poikaystäväni (ah tuntuu hyvältä sanoa noin) yhteisen kaverin luona ja meillä oli aivan ihana juoruhetki mutta puhuimme myös Ällän ensirakkaudesta johon olin törmännyt edellispäivänä kaupassa ja joka yhä herättää minussa puistatuksia. Ja tuli taas vaan niin paha mieli että Äl himoitsisi takaisin tuon rotkon luo ja panisi sitä jos eroisimme. Ällöttää ja olen mustasukkainen. Onneksi pääsin niistä ajatuksista aika hyvin eroon mutta nyt, kirjoittaessani tätä ne palaavat taas. Mutta hyh en ajattele sitä koska olen niin paljon parempi vaihtoehto kuin tuo ihme punahiuksinen jumalatar.

Näin töitteni jälkeen myös toista ystävää ja menimme ulkoilmakonserttiin katsomaan yhtä lempparibändeistäni ja tunnelma ja kaikki oli vain niin täydellistä. Aivan upea, lempeä elokuinen jo pimeä ilta ja upeaa musiikkia ja teki mieli vaan mennä nurmikolle makaamaan ja nukahtaa ja nauttia ja olla. Kotimatkalla pyöräillessäni törmäsin vielä Ärrään vanhaan lukiokaveriin ja voi sitä riemun määrää. Kaikin tavoin olin kovasti onnellinen. Ällälle tosin totesin sänkyyn mönkiessäni että meidän pitää ehkä erota intian reissun jälkeen kun häneen ei ole lupa rakastua ja minun tunteeni vain syvenevät koko ajan joten siitä ei tule tervettä minulle kun haluan hänet hinnalla millä hyvänsä mutta hänen tunteensa ovat vallan maltilliset. Hän vaikutti hieman huolestuneelta ja hämmentyneeltä. Tiedän etten siihen enää silloin kykene mutta hyvä pitää poika varpaillaan, minä en ole mikään itsestäänselvyys.

Äl lähtee nyt viikonlopuksi perheensä mökille viettämään yksinäisaikaa. Ja se tekee meille kummallekin oikein hyvää ettemme nuku yhdessä kahtena yönä ja nää joka päivä. Oikein terveellistä. Nyt sitten edessä viikonloppu josta pitäisi selvitä maltillisilla kaloreilla ja rahankäytöllä. Saa nähdä kuinka käy!

62.4 ja voitto suklaasta

Eilen ja tänään olen yllättänyt itseni totaalisesti.

Eilen söin klubin vihreiden pallojen mukaisesti ja kaikki meni oikein hyvin kunnes illalla palasin kotiin. Olin säästänyt pari sataa kaloria voidakseni herkutella pienellä annoksella lakritsijäätelöä päästyäni töistä. No kun kirmasin iloisena kotiin oli tuo parempi puolisko hotkinut kaiken suihinsa mutta ehdotti reissua kauppaan herkkuostoksille. Minähän en osaa kieltäytyä jos joku toinen haluaa jotain, silloin minusta tuntuu että se on ihan okei minunkin haluta ja syödä. Enhän voi lihoa jos tuo toinenkin syö eikä lihoa. Vaikka se toinen olisikin ikilaiha ja minua sata kertaa lihaksikkaampi poika.. No pyöräiltiin (sentään!) tuohon lähikauppaan ja tarjouksesta ostettiin sitten kaksi kappaletta fazerin sinisiä. Kyseinen maitosuklaa on se jota aloin aikoinani ahmimaan ja jolla palkitsin itseäni jo 10-vuotiaana. Suklaan kanssa en vain kykene hallitsemaan itseäni. Kirosin jo mielessäni miten tuhatsata kaloria tulisi pilaamaan muutoin hyvin menneen päiväni ja olin hieman surullinen. Katottiin sitten leffaa ja Äl kävi tomerasti jogurttinsa kimppuun ja minä ryhdyin tuhoamaan omaa sinistäni. Mutta, kuinka ollakaan muutaman rivin jälkeen haluni oli täysin tyydytetty. Loppujen lopuksi söin suklaasta "vain" kolme ja puoli riviä ~400 kcal. Kun vielä muutama viikko sitten yksi levy ei olisi riittänyt mihinkään. Nytkin tuo loppusuklaa lepäilee tuolla sohvalla odotellen syöjäänsä eikä edes tee mieli. Normaalisti jos jostain syystä olisi suklaata jäänyt jäljelle olisin tässä vaiheessa sen jo spitannut moneen kertaan. Olen niin yllättynyt ja hirmuisen ylpeä itsestäni! Mitä on tapahtunut? Voiko terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio todella pystyä tähän? Taltuttamaan minut, ammattiahmijan?

Tänään taas istuin täysin rauhassa koneella alasti aamulla Ällän tehdessä lähtöä töihin kun normaalisti verhoaisin itseni johonkin kaapumaiseen yöpaitaan ja välttelisin toisen kosketusta. Tuntuu hyvältä kelvata. Mutta tuntuisi vielä paremmalta laihtua. Haluan niin kovasti pukeutua seksikkäisiin alusvaatteisiin ja kuljeskella upeana ja puolialastomana ympäriinsä. Toivon että paino nyt lähtisi viimein laskuun ja pääsisin näistä vararenkaista lopullisesti eroon.

62.4

Ei mitään painon syöksylaskua päivästä toiseen kuten näette.. Mutta eipähän noussut enempää. Tämä aamu on äkäinen ja ärsyyntynyt. Olen tässä vaiheessa opiskellut jo tunnin ja nyt mutustan turkkilaista jogurttia marja-annoksella. Eilen meni iltapalaksi jätskiä.. Sitä ja korvapuusteja on koko pakkanen täynnä ja pelottaa että mikä aamu minä sorrun niitä ahmimaan. En ymmärrä miksei paino voi vain laskea päivästä päivään tai vaihtoehtoisesti miksi ahdistun näin suuresti noinkin pienestä vaihtelusta. Ei kai saisi punnita itseään päivittäin mutta minkäs teet kun on pakko kun ei kestä olla ilman tietoakaan. Pyrin nyt syömään joka päivä terveellisesti ja sallimaan itselleni herkkujakin pienissä määrin josko siten suurimmat himot pysyisivät kurissa.

Inhoan sitä että pitää ajatella ruokaa koko ajan. Mitä syön? Koska saan taas syödä? Vielä puoli tuntia. Paljonko tässä on hiilareita? Saanko tarpeeksi protskuja? Jos en saa ahmin ja spittaan kuitenkin. Kananmunassa on proteiinia sitä nyt ja äkkiä. Päiväni koostuu ja rytmittyy ruuan ajattelemisesta ja seuraavan ruokailun odottamisesta. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä muuta kuin ajatella ruokaa. Mitä tavalliset ihmiset puuhailevat päivisin? Itse lähinnä luen muiden laihdutusblogeja, opiskelen hiukan ja käyn töissä ja tietysti syön.

62.3

Heioi.

Olen ollut kauan poissa keskuudestanne. Ei ole huvittanut tulla tänne kertomaan kuinka painoni ei vain laske. Olen ollut koko viime viikon lähes spittaamatta, ehkä yhtenä päivänä sorruin tähän. Olen yrittänyt kaikkeni syödä terveellisesti ja kiloklubin opastamien pallojen mukaisesti ja aika hyvin onnistunutkin. Kaloreita päivittäin tulee 1500-1600 joten ei kai ihmekään etten laihdu. Mutta en vain yksinkertaisesti jaksa kiristää, haluan luottaa että tuolla klubin suomalla ruokamäärälläkin minulla olisi mahdollisuus keventyä edes sitten hitaasti. Terveellinen ruoka on myös hillinnyt spittaushimoja huomattavasti ja tuonut olooni keveyttä, virkeyttä ja sellaista energiaa jota en muista omistaneeni kuukausiin. Ja painokin on ilmeisesti laskuun päin. Jospa malttaisin olla nousematta vaa'alle perjantaihin ja söisin vain klubin suositusten mukaisesti? Kuulostaa jännittävältä vaihtoehdolta, mutta mitä jos paino ei olekaan pudonnut tai juuri silloin olisi nesteitä, en voi ottaa sitä riskiä joten todennäköisesti punnitsen itseni päivittäin. Mitat koitan muistaa ottaa kerran viikossa. Haluaisin että reisistäni lähtisi pian senttejä pois. Nimittäin ne hankaavat nykyään inhottavasti yhteen ja se ahdistaa.

Ällän seurassa olen alkanut läskeineni jo vähän rentoutua kun kuulin että hän on ollut ihastunut yhteen vähän isompaan ystäväämme, huom isompi kuin minä! Kamalasti sanottu mutta mulla tuli niin hyvä olo siitä! Ehkä minäkin sitten kelpaan ja olen hänen silmissään kaunis eikä minun vartaloni tarvitse muistuttaa petollisen jumalatareksän figuuria. Mutta tiedän että se on valetta joten jatkan laihduttamista joskin enää minulla ei ole niin jumalattoman kiire muuta kuin päästä edes kuuteenkymmeneen kiloon!

62.6

Eli tosi hyvin pysyny noissa maanantain lukemissa joten ehkä uskallan toivoa ensi maanantaiksi pientä pudotuksen tynkää! Kadonneet sentit olivatkin samoja kun olivat kadonneet jo kesän alussa voi masennus! Huomenna tiedossa ensi kertaa kahteen viikkoon taas ryyppäämistä kun on ystävän 20-vuotisjuhlat ja onnekseni kiitos paskamaisten töitteni saavun paikalle niin myöhään että kaikki herkut ja boolit on jo imaistu parempiin suihin eivätkä täten päädy omaan vatsalaukkuuni. Lauantaina täytyy sitten vaan pysyä tiukkana etten darran kourissa heittäydy holtittomaksi ruokineni, mutta uskon että kaikki menee hyvin. Töissä on tullut chew spittailtua lähes joka päivä enkä tiedä miksi, uskon kai että tarvitsen jonkin sortin hemmottelua kun kerta olen siellä työn raskaan raatajana mutta valetta! Menee vaan rahaa ihan tolkuttomaksi. Olen myös surullinen koska Äl ei ole hulluna minuun eikä rakasta minua eikä kuulemma tiedä mitä rakkaus on. Huoh. Tänään ei ole niin iloinen päivä.

62.5

Tämmönen numero tänä maanantaina eli kolmessa viikossa -1.1 joista osan nyt ainakin pitäisi olla nestettä. Mittailin tänään myös itseni ja tässä luvut:

Masu 91 (-1cm muistaakseni?)

Vyötärö 70 (-2cm!!)

rinnanalus 75 :SSS joskus puol vuotta sitten se oli vielä 69-72 no kyllä se siitä laskee.

Eli täällä on syöty kovasti tunnollisesti kiloklubin mukaan vaikka pallot tosin kaiken maailman kirjavina loistelevatkin mutta tuota 1500 kaloria ei ole ylitetty kirveelläkään. Ja näköjään vihdoin alkaa näkyä tulosta :))!! Ooh ilahduttaa kovasti vaikka masusta ei mitään huimaa olekaan lähtenyt ja siitä pitäisi eniten saada pois varsinkin nyt kun masun ja rinnanympärys on sama... Näyttää todella idiootilta.

Muutoinkin elämä on oikein hyvää ollut. Eilen siivottiin tämä sikolätti ja ai ai täällä on nyt tilaa ja ihanaa. Sitten vähän olin surullinen Ällälle kun se on vaan ärissy mulle viime päivät eikä yhtään hellitellyt muuta kuin pillun perässä ollessaan ja sitten puhuimme siitä ja kai asia jotenkin setviintyikin.

63.0

Okei, tästä lähtien punnitsen itseni kerran viikossa, joka maanantai ei tästä muuten mitään tule. En halua että vaaka määrittelee päivän kulun ja hyväntuuleni määrän vain naurettavilla nestevaihteluillaan. Totta kai tiedän etten voi lihoa kiloa päivässä miinuskaloreilla jotenka parempi vaan pysyä poissa ja keskittyä laskemaan kaloreita niin että edes ne pysyvät hanskassa ja sitten harvemmin käydä seuraamassa edistystä. Tuossa toissapäivänä tai eilen tai joskus mittasin taas masuni eikä missään mitoissa ollut tapahtunut mitään muutosta ja sekin masentaa, useinhan sentään pienenee vaikkei vaa'assa näkyisikään. Joka tapauksessa vaaka olkoot maksimi kerran viikossa nautittavaa herkkua!

Olen alkanut korvaamaan suklaahimojani suklaavanukkaalla. Se toimii itseasiassa oikein hyvin. Suklainen vanukas sisältää miljoona kertaa vähemmän kaloreita kuin 100g suklaata josta jää vain vihaiseksi ja vanukas onnistuu silti taittamaan makean nälältä kärjen ja toimii mukavana jälkiruokana. Myös makeisiin hedelmiin olen panostanut.

Eilen oli siis ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja huhhuh että olikin rankkaa. Olin saanut kirjeen esimieheltä jossa vaadittiin enemmän panostusta ja huolellisuutta töihini niinpä puursin sitten lähes 7 tuntia kertaakaan istahtamatta ja töihin piti vielä pyöräillä kuutisen kilometriä suuntaansa. Ihan hyvää kyllä tekee fyysinen uupumus ja eipähän tule syötyä ja spittailtua kun on koko ajan hommissa ja liikkellä vaan kuluttaa kaloreita. Kotona Äl oli laittanut wokkivihanneksia ja nuudeleita ja se oli todellista herkkua aiai mitä hemmottelua. Tämä tekee varmasti sillekin hyvää kun se saa päivisin olla täällä omissa oloissaan ja viettää Älaikaa kun minä painan töissä ja illalla sitten se on mulle ihana.

Tämmöstä tällä kertaa.

eilen 61.8 TÄNÄÄN 63.0 :))))))

Jep mitä vittua. Okei eilen tuli syötyä darrassa mahtavan tukevasti ja arvelin kaloreiden menneen yli mutta äsken syöttelin kaiken syömäni kiloklubiin ja saldoksi tuli tasan 1500 kaloria mikä kiloklubin mukaan on määrä millä mun pitäis vielä laihtua, no ei mitään turposinpa yli kilon sillä määrällä oikeesti voi helvetti en jaksa tätä paskaa enää. Teen kaiken oikein ja terveellisesti ja silti mitään ei tapahdu kahteen viikkoon voi jumalauta.