Ei mitään painon syöksylaskua päivästä toiseen kuten näette.. Mutta eipähän noussut enempää. Tämä aamu on äkäinen ja ärsyyntynyt. Olen tässä vaiheessa opiskellut jo tunnin ja nyt mutustan turkkilaista jogurttia marja-annoksella. Eilen meni iltapalaksi jätskiä.. Sitä ja korvapuusteja on koko pakkanen täynnä ja pelottaa että mikä aamu minä sorrun niitä ahmimaan. En ymmärrä miksei paino voi vain laskea päivästä päivään tai vaihtoehtoisesti miksi ahdistun näin suuresti noinkin pienestä vaihtelusta. Ei kai saisi punnita itseään päivittäin mutta minkäs teet kun on pakko kun ei kestä olla ilman tietoakaan. Pyrin nyt syömään joka päivä terveellisesti ja sallimaan itselleni herkkujakin pienissä määrin josko siten suurimmat himot pysyisivät kurissa.
Inhoan sitä että pitää ajatella ruokaa koko ajan. Mitä syön? Koska saan taas syödä? Vielä puoli tuntia. Paljonko tässä on hiilareita? Saanko tarpeeksi protskuja? Jos en saa ahmin ja spittaan kuitenkin. Kananmunassa on proteiinia sitä nyt ja äkkiä. Päiväni koostuu ja rytmittyy ruuan ajattelemisesta ja seuraavan ruokailun odottamisesta. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä muuta kuin ajatella ruokaa. Mitä tavalliset ihmiset puuhailevat päivisin? Itse lähinnä luen muiden laihdutusblogeja, opiskelen hiukan ja käyn töissä ja tietysti syön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti