maanantai 28. helmikuuta 2011

sadas postaus ja motivation!


Nothing tastes as good as thin feels.

Tämä on historiallinen sadas postaus melkein vuosi blogin perustamisen jälkeen. Motivaationi on kenties suurempi kuin koskaan. Olen syönyt tänään noin 600 kaloria ja siitä ainakin 300 on kulutettu pois stepperillä joten olo on ihan hyvä, harmittaa että menin ahmimaan ja sylkemään. Aion lopettaa sen, lopetin sen melkein puoleksi vuodeksi mutta aloitin uudestaan kun paino ei pudonnutkaan lopetuksen seuraksena. Nyt en aio aloittaa enää uudestaan.

Ällän naisnamupalaihanne on Natalie Portman, tuo upea kaunis nainen hrr. Portman olkoot siis innoitukseni tästä lähtien ällän eksän lisäksi tietysti joka on mielettömän kaunis ja laiha ja herra jumala itsekin panisin sitä. Huomenna siis ratsastamaan ja ruoka pidetään jälleen minimissä. Aion ruokkia kehoraukkaani hedelmillä, jugurtilla, mustikkakeitolla ja muilla äärimmäisen kevyillä ruuilla. En halua sairastua anoreksiaan. Haluan vain laihtua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. En halua painaa alle 50 kiloa, tavoitepainoni on 52. Mieleni ei siis siltä osin ole sairas. Minusta tulee täydellinen, tunnen jo kuinka tulen rakastamaan itseäni ja elämääni.

Now its my turn to be happy.


cs

mua hävettää. inhottaa. ällöttää. chew spittasin äsken taas ihan urakalla. enkä ymmärrä edes miksi. pakko lopettaa tää tapa koska en luota siihen etteikö kaloreita imeytyisi ja lihomista aiheutuisi. inhottaa ku on niin turpea ja täysi olo vaikken mitään niellytkään, pakko varmaan alkaa taas steppaa.

A new start - AGAIN.

Tänään. Tänään on se päivä kun otan tämän tosissani. Silti suuhunui on eksynyt jo 4 nakkikätköä, eli voitaikinalla päällystettyä nakinpalaa ja neljä palaa suklaata. MIKSI. Lohdutuksena voidaan sanoa että steppasin aamulla 45 minuuttia ja uskon sen polttaneen noin 200 kaloria eli suklaapalat on ainakin poltettu pois, illalla voisi steppailla vielä lisää jos ruutu.fistä löytyisi jotain mukavaa katsottavaa siinä samalla, muutoin on tämä liikuntalaji aivan liian tylsä harrastettavaksi.

Kate Mossin kommentti laihuuden tunteesta on niin totta. Elän sitä hetkeä varten kun aamulla silitän mahaani ja huomaan sen olevan litteä kuinka nälkä hieman suloisesti kaihertaa mahan pohjalla ja tiedät varmasti laihtuneesi ja pian vaaka ja mittanauha todistaa samaa. Kirjoitan tätä töissä, taukohuoneessa ja kuinkas ollakkaan pöydällä lojuvat kaurakeksit eksyvät suuhuni – miksi ? Vain koska ne ovat “ilmaisia” kun kerran pöydällä keksejä niin kai se nyt on pakko huomaan ajattelevani ja otan toisen keksin. Tähän se jää. On jäätävä. Kesä on niin pian ja huomaan että vaatteet kiristävät ja maha pullottaa, en halua olla Ällän edessä alasti ja sekös harmittaa niin minua kuin häntäkin. Varsinkin kun se jatkuvasti ylistää minua ja kertoo kuinka hyvältä näytän ja kuinka täydellinen olen.

Kesällä on tiedossa festarielämää ja muuta lystikkyyttä ja haluan voida lähteä uimaan Ällän ja hänen ystäviensä kanssa niin että voin tuntea oloni ylpeäksi ulkonäöstäni, niin että myös Äl on ylpeä siitä että olen hänen tyttönsä. Haluan voida kulkea päälläni vain minishortsit ja bikinien yläosa. Ennen kaikkea en halua viettää koko elämääni pulleana, pyöreänä, pehmeänä mössökasana.

Hyviä uutisia on se että alan taas ratsastaa, kolmasti viikossa joten saan taas vähän lisättyä sitä liikuntaa. Olen vähän huono laihduttaja kun vihaan liikuntaa niin syvästi, hengästyminen ja hik0ilu on kertakaikkisen tuskasta. Myöskään rahaa en haluaisi käyttää joten kaikki kivat liikuntamuodot jää välistä, niin paitsi ratsastus jota en jostain syystä miellä liikunnaksi.

lauantai 26. helmikuuta 2011

?

Heippa taas. Hyvin on sujunut tämä syömättömyys - paitsi seurassa. Ällän kanssa jotenkin aina ajaudun syömään kun tehtiin tosi hyvää pyttipannua (kyllä rasvassa paistettua ja kaksimiljoonaa hiilaria) sen kanssa eilen enkä kehdannut olla ottamatta ja sitten tuo vielä oli tuonut minulle mcflurryn niin pakkohan se oli kitusiin kääntää. Muttamutta painoa en tänään päässyt mittaamaan mutta masusta oli ehkä lähtenyt sentti ja se olisi ihanaa. Ainoa siis mikä laihtumistani hidastaa on paitsi L myös alkoholi. Tänäänkin tulee ryypättyä viinipullo ja mahdollisesti kaksi siideriä kylkiäisiksi. Tämä tekee aamiaiskokkelin kanssa yhteensä 1080 kaloria. Liikaa. haluaisin että se olisi alle tonnin, ehkä pakko jättää juomatta toinen siideri, luulis että tyhjällä mahalla nouseekin ihan eri tavalla päähän toivon ainakin suuresti. Mutta myös darrat ovat omaa luokkaansa kun syö näin vähän...

Ahh pakko kertoa. Harrastettiin eilen jotain mahtavinta seksiä ikinä. Voin rehellisesti sanoa että elämäni paras pano. Vaikka ensimmäinen poikaystäväni oli teknisesti taitavin ja osasi temput ja kommervenkit ei se ikinä tuntunut näin huumaavan hyvältä kuin mitä Ällän kanssa. Sohvalla vaan himoissamme kierimme ja huhuh se teki jopa vähän kipeää kun poika minua niin takoi ja nyt onkin paikat arat. Mut luoja sitä passiota ja himoa ja kuinka halusin oikein halusin niin kovasti. Mm en halua menettää sitä poikaa, en ikinä. Koko ajan multa meinaa karata että rakastan sua, vaikka tiedän etten tietenkään rakasta, vielä. Toivoisin että se vielä enemmän antaisi mulle huomiota ja rakkautta julkisesti ja näyttäisi että mä olen sen tyttö. Ensimmäistä kertaa olen niin ylpeä siitä kenen kanssa olen, kuinka röyhistän rintaani kun kävellään kaupungilla ja hymyilen itsetietoisen onnellisena kun äl on vieressäni. Aivan jumalainen ihminen <3

perjantai 25. helmikuuta 2011

58,8

hehee yli kilo lähtenyt nesteitä eilisestä ihanaa ! muuten paitsi että tässä taas chewspittailen kamalassa darrassa. Apua pussasin eilen Oota ällän kaveria kamalassa kännissä ihan sillee kaveripusu se oli mut silti vähän morkistuttaa kun suulle nyt kuitenkin :S ja Oo myös kysyi jos saa suudella mua ihan vaan tietääkseen milt se tuntuu ja sanoin et joojoo tietty, toivon ettei tä keissi leviä ällän korviin oon jo ihan tarpeeksi tehny sen selän takana enkä edes ymmärrä miks koska välitän siitä todella. Nyt täytyy pysyä tiukkana tässä ruoka-asiassa kun olen varmaan viikonlopun taas ällällä ja sei kyl ikinä syö mitään mutta silleki tulee semmosia tekee mieli näin paljon ruokaa ja herkkuja kohtauksia mut mikäs siinä sirona poikana voikin vedellä ihan rauhassa. Mikä kumma siinä onkin että jos olet kerran lihonut kuten minä niin sitten laihduttaessasi ja laihduttuasi joku pieninkin suklaapatukka tuo kiloja uumille kun taas jos olet syntymälaihana pysynyt voit huoletta herkutella isomminkin ilman että viisari värähtää. Ärsyttää.

torstai 24. helmikuuta 2011

60 VITtUSTNA!!!!

Elikkäs, tänää sain patterin vaakaani ja hyppäsin oitis härän selkään. Sydän tipahti perseestä ulos kun näin lukeman vaa'assa. Mitä helvettiä ?! Miten painoni on voinut nousta 60 kiloon ? Yli sen maagisen haamurajan jota sen ei enää koskaan pitänyt ylittää. Mitä teen väärin ? Okei viikonloppuna meni kyllä viinaa hävyttömän paljon ja ruokaa myös, mutta tällä viikolla olen omasta mielestäni pysynyt hyvin 1500 kalorissa ja jos on ylittynyt niin ei ainakaan niin paljon että lihoisin. Mitä helvettiä teen väärin ?! Kai se on pakko lopettaa syöminen kokonaan, kesä on niin pian. Noh sopii siis hyvin että olen äärimmäisen tiukilla rahan suhteen tällä hetkellä, en siis voi ostaa ruokaa. Tee ja laittikokis riittäkööt. VOI SAATANA, No huomenna jos ei ole reilusti alle niin alkaa päitä tippumaan. PERKELE.

perjantai 18. helmikuuta 2011

motivaatiobursti

Äsken vielä unelmoisin tuplajuustohampurilaisesta kunnes. Facebookin kaveriehdotuksissa komeili ällän eksän kuva ja kävin tietysti katselemassa (taas!) hänen kuviaan ja huhuu täydellisempää naista saa hakea. Kaunis kuin mikä, pieni, laiha ja keijukaismainen. Nälkä on tipotiessään. Mun on saatava nä makkarat pois kesäksi. Miten kehtaan edes ällää nähdä tässä kunnossa. Ihan sielua kylmää, parasta tahdon olla hänelle ja olenkin mutta myös ulkonäön saralta haluan sitä olla. Haluan että kaikki ällän kaverit ovat kateellisia ja toteavat että sulla on täydellinen pakkaus. Tästä lähtien ravintoni koostukoon teestä, lightkokiksesta ja pakollisesta syömisestä ihmisten seurassa + alkoholista. Joka kerta kun askel meinaa horjahtaa eikun ällän kahta eksää ihailemaan ja luulisi ruuan jäävän jääkaappiin. Tiedän kuinka sairaalta tämä kuulostaa mutten edes välitä, PAKKO LAIHTUA. Tekisin mitä tahansa jotta painaisin 52 kiloa.

torstai 17. helmikuuta 2011

tunnesyömistä.

Vittu.

L pisti viestiä ettei menekään tekemään kaverinsa kanssa jotain ja vastasin innoissani että ihanaa oletko vapaata riistaa ja saako sinua hamuta, vastasi että toki saa hamuta. Noh kysyin sitten että hamuatko takaisin vai haluatko älläillä. Vastasi haluavansa älläillä ainakin jonkin aikaa. Nyt olen sitten odottanut viestiä tai soittoa kuin kuuta nousevaa mutta turhaan. Ei ole soittanut. Ratkaisu; hain kauhean kasan karkkia ja suklaata ja nyt chewspittaan kuin viimeistä päivää. Miksi mä tarvitsen toista ihmistä vahvistamaan mun preesenssiä. Miksi turvaudun ruokaan kun toinen haluaa viettää yhden ainoan päivän itsekseen tai näkemättä minua ? Sehän on täysin epärationaalinen ja epälooginen ajatus. Ja tekee vaan niinmieli lähettä sille joku viesti että seikkaile mun kanssa. toissapäivänä valehtelin et mun eksä oli ahdistellu mua jotta voisin juosta sen syliin turvaan, toimi. Olen niin sekaisn En osaa olla. Pelkään nukkumaan mennä. Tai en pelkää mut se ahdistaa. Apouaua mitä mulle oikein tapahtuu ?
Herään kun kissa raapii kasvojani, ärähdän ja käsi juoksee automaattisesti vatsakummulle toivoen että se olisi pienempi kuin eilen. Turhaan. Mittanauha naurahtaa 89 senttiä mittaa mahalleni, noh se onkin pienin summa mihin koskaan ollaan päästy yritän lohduttautua. Muistan kun joidenkin mässypäivien jälkeen sai ihailla 93 cm ! Kivistää kun on niin nälkä, haen ruisleivän ja päällystän sen juustolla ja salaatilla. Liikaa juustoa. Muttakun. Jätän sen maitolasin väliin. Lähetän L;lle viestin jossa kerron karmivasta yöstäni, jota ei ollut mutta kaipaan sääliä ja huolta. L ei vastaa. Sei aina vastaa, tai ei oikein koskaan ja se kaihertaa mieltäni. Eilen L soitti päästyään töistä illalla, se oli ihana yllätys. Huomenna pitäisi mennä leffaan, pelkkä finnkinon tuoksu saa mut himoamaan sateenkaaren värejä suuhuni, eekoodeja ja sokeria huulillani. Apua. Lauantaina (jos ei jo perjantaina) menee kuitenkin ryyppäämiseksi joten miten toimia. En vain voi syödä, kesä on niin pian täällä. Eikä ällän eksien upeus pienennä yhtään saappaita joissa lompsutan eteenpäin. Luen blogejanne ja puren hammasta. Keksin sääntöjä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

?

Nyt paino pyörii siinä 59 kinttaalla ja näyttää siltä että se on mulle se ominaispaino missä keho tahtoisi pysyä, vaan minä en ! Päätän taas aloittaa laihdutuksen oikein urakalla. Entinen paras ystäväni R on lihonut aika reippaasti ja myhäilen vahingoniloisena kun se äimistyneenä toteaa mun laihtuneen siitä kun ollaan viimeksi nähty ja haluan herättää sen reaktion kaikissa eniten itsessäni. Aion tehdä tämän vasten kaikkia taiteen sääntöjä, kaloreita maks tonni mitä vähempi sen parempi ja silmien välissä kimmeltää uusi lävistys. Syljen 4 suklaalevyä päivässä. Vaa'astani on patteri loppu ja ahdistaa.

Olen yhä yhdessä L;än kanssa näemme päivittäin ja seksimme on hyvää! Jotenkin niin intiimiä, sellaista ei ollut R;än kanssa. L tulee niin lähelle, huokailee ja kertoo kuinka haluaa minua kuinka olen täydellinen kuinka olen Jumala. Minä tärisen ja värisen ja nenäni puutuu. Kuinka jonkun läsnä ja lähellä olo voi tuntua niin hyvältä. L tuoksuu vienosti hajusteelleen ja tupakalle kun kääriydyn työpaikkansa takkiin ja katson sen parvekkeelta josta näkee miljoonan päähän. Katson kuinka sen tottuneet kädet pyörittää rattia tuunko hakee sut ja kuinka sen jalka jännittyy kun se painaa kaasua. Kuinka sen posket nousee ja hymykuopat kipristelee kun se hymyilee. Kuinka se nostaa olkapäät korviin ja virnistää. Kuinka se tuskaisena rypistää otsaansa ja kiroaa ääneen kun kaikki ei suju. Kuinka sen tukka huiskii. Ja kuinka mun kielellä kutittaa, rakastan sua. Haistan viinin ja humallun elämästä.