Herään kun kissa raapii kasvojani, ärähdän ja käsi juoksee automaattisesti vatsakummulle toivoen että se olisi pienempi kuin eilen. Turhaan. Mittanauha naurahtaa 89 senttiä mittaa mahalleni, noh se onkin pienin summa mihin koskaan ollaan päästy yritän lohduttautua. Muistan kun joidenkin mässypäivien jälkeen sai ihailla 93 cm ! Kivistää kun on niin nälkä, haen ruisleivän ja päällystän sen juustolla ja salaatilla. Liikaa juustoa. Muttakun. Jätän sen maitolasin väliin. Lähetän L;lle viestin jossa kerron karmivasta yöstäni, jota ei ollut mutta kaipaan sääliä ja huolta. L ei vastaa. Sei aina vastaa, tai ei oikein koskaan ja se kaihertaa mieltäni. Eilen L soitti päästyään töistä illalla, se oli ihana yllätys. Huomenna pitäisi mennä leffaan, pelkkä finnkinon tuoksu saa mut himoamaan sateenkaaren värejä suuhuni, eekoodeja ja sokeria huulillani. Apua. Lauantaina (jos ei jo perjantaina) menee kuitenkin ryyppäämiseksi joten miten toimia. En vain voi syödä, kesä on niin pian täällä. Eikä ällän eksien upeus pienennä yhtään saappaita joissa lompsutan eteenpäin. Luen blogejanne ja puren hammasta. Keksin sääntöjä.