keskiviikko 16. helmikuuta 2011

?

Nyt paino pyörii siinä 59 kinttaalla ja näyttää siltä että se on mulle se ominaispaino missä keho tahtoisi pysyä, vaan minä en ! Päätän taas aloittaa laihdutuksen oikein urakalla. Entinen paras ystäväni R on lihonut aika reippaasti ja myhäilen vahingoniloisena kun se äimistyneenä toteaa mun laihtuneen siitä kun ollaan viimeksi nähty ja haluan herättää sen reaktion kaikissa eniten itsessäni. Aion tehdä tämän vasten kaikkia taiteen sääntöjä, kaloreita maks tonni mitä vähempi sen parempi ja silmien välissä kimmeltää uusi lävistys. Syljen 4 suklaalevyä päivässä. Vaa'astani on patteri loppu ja ahdistaa.

Olen yhä yhdessä L;än kanssa näemme päivittäin ja seksimme on hyvää! Jotenkin niin intiimiä, sellaista ei ollut R;än kanssa. L tulee niin lähelle, huokailee ja kertoo kuinka haluaa minua kuinka olen täydellinen kuinka olen Jumala. Minä tärisen ja värisen ja nenäni puutuu. Kuinka jonkun läsnä ja lähellä olo voi tuntua niin hyvältä. L tuoksuu vienosti hajusteelleen ja tupakalle kun kääriydyn työpaikkansa takkiin ja katson sen parvekkeelta josta näkee miljoonan päähän. Katson kuinka sen tottuneet kädet pyörittää rattia tuunko hakee sut ja kuinka sen jalka jännittyy kun se painaa kaasua. Kuinka sen posket nousee ja hymykuopat kipristelee kun se hymyilee. Kuinka se nostaa olkapäät korviin ja virnistää. Kuinka se tuskaisena rypistää otsaansa ja kiroaa ääneen kun kaikki ei suju. Kuinka sen tukka huiskii. Ja kuinka mun kielellä kutittaa, rakastan sua. Haistan viinin ja humallun elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti