perjantai 18. kesäkuuta 2010

57.5

Oikein hauska huomata että paino laskee kiltisti alaspäin takaisin lukuihin joista aloitettiin ennen Irlantia ! Nyt kun olen löytänyt Chewspittauksen uudestaan en tahdo syödä mitään. Ja tänään se onnistuukin mainiosti kun lähden kohta töihin ja täällä ei edes ole mitään hyvää syötävää ja töissä sitten istuskelen päivystämässä ja spittailen ja luen. Nerokas huijausmenetelmä kertakaikkisesti! Tahdon joka aamu nousta vaa'alle katsomaan pienenmpää numeroa! TAHDON! Mietin että kävisin vain kerran viikossa vaa'alla, mutta kuten niin moni vaaka-addikti tietää silloin tuntisi itsensä olevan täysin hukassa eikä tietäisi tekeekö mitään oikein (tiedän kyllä asian oikean laidan, psykologinen vaikutus vain on huima).

Olen todella pettynyt teihin lukijanne, kukaan ei vastannut edellisessä postauksessani kuvailemaani sydäntä raastavaan ongelmaani. M pyörii yhä mielessä, varsinkin kun löysin tämän blogin ja juttelimme siellä kommentoinnin välityksellä. Tunnen nyt jo pettäväni R:ää mutten voi sille mitään, tahdon niin hirmusti vain jutella tuon irlantilaisen hulmuharjan kanssa. Ei kai siinä mitään väärää ole, eihän ? Tai siinä että kuvittelee kuinka sen parta kutittelisi suudellessa ? Koitan vain kovasti vakuuttaa itselleni että kaikissa suhteissa arki tulee vastaan ja että välillä kokee ihastumisen tunteita suuntaan jos toiseenkin, kokemuksia ?

Jos joku edes tätä paskaa lukee niin kiltit ryhtykää hieman interaktiivisiksi kanssani.

Tänään nielty; omena, kaksi palaa suklaata

2 kommenttia:

  1. Vaaka-addiktoituminen on huoleksesi melko pieni. Et siellä syljeskelyn keskellä ole tullut ajatelleeksi, että se mitä teet on osa vakavaa henkistä ongelmaa, jota vaan ylläpidät tuollasella sairaalloisella käytöksellä?!? Onnittelut vaan "löydöstäsi"...

    VastaaPoista
  2. Ytte, en tiedä mitään sinusta tai elämästäsi mutta epäilen ettet tiedä syömishäiriöistä tarpeeksi. Tiedän ettei se todellakaan ole terveellistä eikä tervettä, mutta kuitenkin terveellisempää että se kaikki paska päätyy mahaani ja tukkii verisuoneni etc. Olen käynyt psykologilla keskustelemassa syömiseeni liittyvistä asioista, mutta nyt etsinnässä uusi kun edellisestä ei ollut kerta kaikkiaan mitään apua. Käski piirtämään hymynaaman kalenteriin jos en ollut syönyt suklaata. Olen luonnollisesti itsekin enemmän kuin ankarasti miettinyt syitä syömiseeni, kuka nyt tahtoisi olla sairas ?! Mutta vielä ei tämä mysteeri ole auennut, tunnesyömistä se on tottakai mutta vielä en osaa sanoa onko taustalla jotain syvempää. Tällä hetkellä syön kai hellyyden- ja läheisyydenkaipuuseeni eniten. Et ilmeisesti ole lukenut tämän enempää blogiani, koska olen joka päivä yrittänyt tähän mennessä saada kokoon 1400 kaloria jotta laihtuisin tervettä vauhtia, vaan jumin iskiessä on keinot toiset. Toivon todella että näet tämän kommentin ja ymmärrät ehkä hieman enemmän ennen kuin tuomitset. Eniten vituttaa kun ihmiset ei tiedä mitä sh voi olla, ei siinä auta voivottelu tai haukku.

    VastaaPoista