VAIKEUTTA.

ÄÄÄÄÄÄ näin unta kyseisestä wannabesyrjähypystäni, unessa käveltiin pimeässä metsässä (mikä ei kylläkään onneksi ollut pelottava) täysikuun valaistessa ja kas kummaa huulemme kohtasivat ja suudeltiin metsäpolulla ja unessani ajattelin vain "AH VIHDOIN" heti tämän jälkeen alitajuntaani alkoi kaduttaa ja näin painajaista muistuttavan unen jossa R loikkasi veteen eikä noussutkaan pintaan ja hyppäsin itse perään ja ryhdyin haromaan vettä etsien häntä paniikissa. R kuitenkin loikkasi 200 metrin päässä minusta pintaan täysin elossa.

Äh. Outo olo. En ikinä ennen tämän puolen vuoden aikana ole kokenut tarvetta edes vilkaista muita miehiä, kukaan ei ole herättänyt huomiotani mutta nyt yksi suloinen, parrakas irkku saa kaikki pasmat sekaisin. Kellään kokemusta samasta tilanteesta ?

Tänään syöty noin 1000 kaloria (LIIKAAA!!) perunoita, jauhelihaa, mansikoita ja kaakao. Chewspitattu karkkia ja suklaata. Olo on turpea vähästä ruuasta huolimatta. Tuntuu etten ikinä tule saavuttamaan tavoitettani.

edit, ah voin vain kuulla sen laulamassa siellä keikalla ihan mun kyljessä ja kuinka välillä vilkastiin toisiamme ja ylistettiin tuota pientä, upeaa koppakuoriaista lavalla. Nään sen hymyn, ja naurahdukset mun heittäessä ekakertaläppää. Tahdon takaisin!

Samalla kuitenkin haluan tunteeni R:ää kohtaan takaisin. En halua kaivata jotain mitä en saa ja mistä ei seuraisi mitään hyvää, mä asun yhdessä R;än kanssa hitto soikoon! Nyt kun se tulee kotiin mä menen ja panen sitä niin perkeleen intohimoisesti että unohdan kaiken maailman irlannin ihmeet. VITTU. Mutku haluan panna M;ää myös.
AUTTAKAA.