Plääh, vaivaiset -400g... Harmittaa, toivoin et ois ollu vähemmän. Tänään tuntuu et ei oo motivaatiota ollenkaan siispä aion sallia itselleni hieman ruokaa. Tekis mieli syödä leipää. Reippaasti leipää, ainakin pari palaa. Juustolla. Kananmunalla. Paprikalla. Ah. Sen sijaan kaadoin itselleni kupillisen mansikoita niinkuin lähes joka aamu samalla kun seurasin miten Äl paistoi herkullisen paprikasipulitomaattimunakkaan ja laittoi sen kahden sämpylän väliin ja vielä haukkasi banaanin lopuksi. Miksen minäkin voi syödä niinkuin haluaisin? Söisin terveellisesti ja laskematta kaloreita. Sen verran kun olisi nälkä. Ateriani olisivat kasviksia pullollaan ja silloin tällöin perunaa lisukkeena ja harvoin lihaa. Söisin niinkuin kaikki muutkin, ajattelematta mitä ruoka minulle tekee tai miten kehoni nestetasapaino reagoi mihinkin muonaan. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa! Haluaisin nyt vain laihaksi, ja sitten voin aloittaa harjoittelemaan painon samassa pitämistä. Siihen on vielä pitkä aika, mutta voihan haaveilla. Onneksi intiassa ei ole mitään herkkuja joita täällä normaalisti ahnehdin eli suklaata tms eikä säännöllistä ryyppäämistä eikä muutakaan, se voisi olla oikea paikka jossa elämäntapamuutokseni saisi pontta alleen oikein todenteolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti