Uudelle lukijalle hei ja tervetuloa!Mur, ei pudotusta! Olen surullinen, odotin jo tänää pääseväni 59 kilon puolelle. Eilen meni taas tasan 500 kaloria ja tuli pyöräiltyäkin pitkästä aikaa kun ei ollut sadekeliä, teki hyvää. Tänään laihtumaan minua innostaa se että satuin käymään Ällän tekstiviestit läpi.. Oi kyllä laittomasti. Olen huono ja luottamaton tyttöystävä. MUTTA. Siellä oli viesti tullut edellispäivänä Jiiltä, hänen jumalaiselta toiselta eksältään jonka kanssa seurustelivat lukioaikoina yli vuoden. Ja jota Äl pani tuossa joulun tienoilla vielä. Mutta kaikki kaverit on kyllä sanonu että tuo kyseinen punatukkainen paholainen oli todellinen mulkero että minulla ei ole hätäpäivää. No kuitenkin tässä viestissä sitten kysyttiin että josko Ällällä olisi tallella jotain vanhoja kuvia heistä *oksennus* ja Äl oli vastannut "Vanhoja kuvia meistä? En kyl tiedä.. Miksi kysyt?" Miks sen oli pitäny vastata noin kiinnostuneesti!! Ja Jii oli siihen sitten todennut "eiku mietin vaan mitä kuvii siirtää uudelle koneelle ja mun koneen syövereistä ei löytyny oikee mitää.." MULKKUMULKKUMULKKUUUUUUU! Anteeksi suuri raivoisuuteni mutta minä vihaan olla mustasukkainen ja sitä minä nyt olen. Onneksi ne eivät olleet tekstanneet sen enempiä. Nyt aloin sitten vuodattamaan tätä Siille joka on tosiaan Ällän vanha ja läheinen naispuolinen ystävä ja johon Äl oli joskus ihastunutkin niinkuin kerroin jossain postauksessa. Ja Siiltä sain onneksi tukea ja raivoa Ällää kohtaan ja kerroinkin kaiken mitä suhteessamme tapahtuu tai miten Äl minua välillä kohtelee ja ah mikä helpotuksen huoahdus! Kuitenkin semmonen olo et tekis vaan mieli spittailla raivokkaasti mutta toivon etten sitä kuitenkaan tee.
Olen seuraillut blogiasi ja olen todella huolestunut henkisestä hyvinvoinnistasi!
VastaaPoistaSyömishäiriöt kehittyvät juurikin salakavalasti ja huomaamatta, ja vaikuttaa siltä, että kohdallasi on tapahtumassa näin. Syyttelet ja haukut itseäsi sekä VERTAAT itseäsi todella julmasti toisiin ihmisiin. Kunpa voisit hyväksyä itsesi juuri tuollaisena, kauniina ja hienona ihmisenä ja oppisit arvostamaan itseäsi.
Toivottavasti lähipiirissäsi on ihmisiä, joille voit puhua aivan kaikesta, jopa niistä asioista joita et kehtaisi kertoa kellekään. Tekisi varmasti myös hyvää mennä puhumaan ammattilaiselle, jottet kehitä itsellesi esim. masennusta. Olet nyt sellaisessa vaiheessa, että saisit henkisen hyvinvointisi ja itsesi kuntoon suht. vähällä työllä. Voisit ottaa yhteyttä kuntasi nuorten psykologiin, ja mennä käymään avoimin mielin. En millään tavalla halua loukata sinua enkä nyt miksikään "hulluksi" ole sanomassa kun ammattiapua suosittelen. Tuossa vaiheessa se apu olisin vain enemmän kuin tervetullutta ja saisit asiat kuntoon ja mielekkään sekä onnellisen elämän! Toivon kaikkea hyvää sinulle ja paljon onnistumisia elämässäsi!
terv. Sos.-ja terv.alan opiskelija, joka on ollut todella samankaltaisessa tilanteessa kuin sinäkin.