61,3

En soittanut. En kai uskaltanut. En ole tarpeeksi ongelmainen.

Paino sen kuin jatkaa nousuaan ja itku ei ole kaukana. Jotain positiivista on sentään se että ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu että musta tykätään sellaisena kuin olen, ei Ällää haittaa valtava masupömppöni vaikka itse sitä tuskaankin ihan hirmuisesti se tuntuu mua silti haluavan ja joka päivä. Helpottaa vähän oloa. Nyt ei tee mieli syödä, kurkku tosi kipeä, nieleminenkin yhtä tuskaa vaan ei auta töihin on mentävä. Ajattelin illalla käydä piristämässä Ällää ja viedä sille sen synttärilahjan ja kurkkupastilleja kun sekin on kipuinen ja aamulla tuli vähän isännöitsijältä kuittia kun on jollain lasit yrjössä, meni vähän villiksi toi lauantai-aamun jatkot.. Että kelpo tyttö kun olen pidän miehestäni huolta ja piristän ja lohdutan. Se on tosiaan alkanut tajuta että taitaa tykätä musta aika paljon vaikke vielä rakastakaan. Bussissa, humalassa kun lähdettiin baariin sopersi se jotain "...kun on löytäny sen ihmisen kenen kanssa haluaa olla loppuelämän..." hymyilin hiljaa ja olin onnellinen. Äl vois ehkä jopa olla the one. Saatiin myös kutsu sen isäpuolen jonkun sukuihmisen häihin! Olen tavannut miekkosen kerran ja noin vain minut tervetulletetaan joka paikkaan mukaan. Hyvä mieli.