vittu tätä painonnousua. Mul ei oo tälkään hetkellä nälkä eikä tee mitään mieli mut tekee silti mieli keittää pastaa kaksi kiloa ja kääntää se kitusiini. Vatsa pullottaa kuin nälkämaalapsella, olen syönyt kuin nälkämaanlapsi, kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ruokaa saan. Ja pam nyt on taas viikonloppu ja pakko juoda ja sitten estot häviää ja syön taas ja darrassa syön myös taas ja GRÄÄ. Olen paniikissa. Nyt tuli kyllä stoppi helvetti. Tästä lähtien saan syödä ainoastaan yliopistolounaan ja mieluiten kevytkeittovaihtoehdon niinkuin olenkin tehnyt tässä viime aikoina. Chew spittaus on taas ottanut valtaa kun on ollut kaiken maailman suklaa ja karkkitarjouksia ja tänäänkin tiedän sitä tulevani harrastamaan töissä. Mutta ei purkastakaan liho ?!
Äl on ihan täysin muuttanut kelkkansa suuntaa! Eilen sain KOLME täysin spontaania tykkäystunnustusta ja kaksi onnellisuudenjulistusta, mitä ihmettä. Hän totesi myös että alkaa vasta nyt tajuamaan kuinka pitää minusta ja kuinka olen täydellinen. Olen häkeltynyt ja kuvottavan onnellinen. En ikinä, ikinä uskonut sen muuttuvan noin ja kertovan juuri sen minkä haluan kuulla. Ehkä se vielä joku päivä sanoo rakastavansa minua. Ah, kumpa saisin käännettyä tämän onnen motivaatioksi olla syömättä nyt kun kerta saan rakkautta joltain muultakin kuin ruualta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti