Mietin pitkään palattuani intiasta (noin kuukausi sitten) mikä olisi blogin kohtalo, jatkuuko vai tallennanko tekstini vain koneelle omaksi ilokseni ja olen päättänyt jatkaa joten tervetuloa takaisin kaikki ihanat tsempparit ja lukijat! Upeaa että teitä on jo noin monta! Jatkakaa kommentointia että tiedän olette siellä ja seurailette eloani ja taisteluani painoa vastaan.
Elikkä asiat on intian jälkeen ihan huippuhyvin, kaikki mikä viime vuoden puolella aiheutti ongelmia eli lähinnä ahmiminen ja Äl on nyt historiaa. Intiassa jouduin luonnollisesti jatkuvasti olemaan Ällän kanssa mikä toimi erinomaisena esteenä ahmimiselle ja spittaamiselle. Voin iloisena ja ylpeänä todeta että kuivilla ollaan! Ei enää syljeskelyä minulle! Mahtava ja vapaa fiilis. Minua ja Ällää reissu taas lähensi ihan huippupaljon ja vaikkei rakkauden tunnustusta vielä ole pudonnutkaan (yli vuoden seurustelun jälkeen huoh..) niin tiedän että kyllä tuo möllykkä minusta silti oikeasti taitaa välittää. Nykyään on kotona semmonen halijussi että alta pois ja olen saanut sen unelmien miehen sieltä esiin minkä tiesin sitoutumiskammoisen kuoren alla piileskelevän. Oi onnea, oi auvoa!
Ja mikä parhainta intiasta palasin KUUSI KILOA kevyempänä ! Eli kolmessa kuukaudessa lähti 6 ihraista painokiloa vartalostani ja olen siitä nykyään jo hippusen ylpeä.. Lähtiessä (en ollut kirjoittanut silloin enää mutta paino nousi lähtöön mennessä) oli mittarissa 62 kiloa ja nyt ollaan laskeuduttu 56 kiloon, näin alas pääsin kerran yli puolitoista vuotta sitten mutten koskaan saavuttanut 50-52 kilon tavoitettani. Nyt taistelen kaikkien aikojen motivaatiolla eteenpäin. On ollut upeaa ujuttautua melkein kaksi vuotta vanhoihin kaapissa pölyttyneisiin tavoitehousuihin ja vetäistä vaatteita päälle ilman itkupotkuraivaria kun mikään ei sovi. Olen myös liikkunut vastoin tapojani jonkun verran. Siivousduunissa käyn taas kolmena tuntina päivässä, se on semmoista koiranpissitysliikuntaa ja sitten Ällän koira on muuttanut meille viettämään vanhuuttaan ja sen kanssa pyrin kolme kertaa päivässä ulos. Tänään tuli lisäksi täykkäreistä nautiskellessa stepperöityä tunti. Koitan siis myös liikunnan avulla kroppaani saada luovuttamaan grammoja. Kalori tavoitteena on alle 1200 + liikunta.
Intiassa opin syömään silloin kun on nälkä. Tuntuu hyvältä kun ei tarvitse ajatella ruokaa jatkuvasti. Taidan olla tervein mitä pitkääään aikaan. Nykyään syön melko terveellisesti paljon vihanneksia ja hedelmiä ja noin kolme kertaa päivässä. Herkuille annan tilaa kohtuudella. Esim muutama keksi päivässä tai suklaapatukka. Eilen tosin meni överiksi vitutuksissa; 280g karkkia ja 100g geishalevy mutta toisaalta ei sitten juuri muuta tullut syötyä kun olin tuosta niin täynnä. Olen siis löytänyt ja saanut kroppani nälkäreseptoreista kiinni. Enkä myöskään aio syödä paljoa alle tonnin sillä silloin herkut vievät ja minä vikisen.
Im back! Tulkaa tekin takaisin seuraamaan ja kommentoikaa ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti