Intia sinä hullu maa!

Sini Punainen tuossa kyseli jo ennen matkaa matkatunnelmista ja nyt matkan jälkeen ihan itse matkasta joten päätin hänen innoittamanaan kirjoittaa postauksen jossa paljastan mitä puuhasin kun en blogia ollut päivittämässä.

Eli vietimme Ällän kanssa kolme kuukautta tuossa henkistymisen luvatussa maassa, kaukana materialismin kourien ulottumattomissa.. Ja paskat! Jos joskus olette kuvitelleet että aiai kun Intiassa ja Aasiassa on henkistä pyhyyttä vailla tavaraa niin olette hakoteillä. Intia pursuaa muovikrääsää, pahempaa kuin euroihmeestä aikoinaan löysi ja tiimarin kama on suoranaista laatukäsityötä tähän helvettiin verrattuna. Pahinta on kun ne kaikki saakelin ihmiset ostaa näitä höttösiä ihme muovipillejä ja vappukoristeita ilmeisesti vailla ajatusta mihin sellaista kaipaisi..

Intiassa lensimme ensin Delhiin ja paljon pelätty kulttuurishokki oli paha ja pelottava. Ekat päivät nukuttiin suurimmaksi osaksi vaan pikkuruisessa homeisessa pinkin värisessä huoneessamme ja oltiin syömättä kun ei uskallettu ulos. Kaikkialla haisee mätä ja kuolema ja vahvat suitsukkeet. Joka paikassa vilistää tummia ihmisiä hello sir come here sir please mam look at my shop sir which country rickshaw? ja koiria, ja kyllä lehmiä. Lehmät oli yks ihan lempparijuttu koko maassa, ihmiset pisti vituttamaan päivästä toiseen käsittämättömine tapoineen (nenänkaivuu ja tuloksen tarkastelu ruokapöydässä samalla äänekkäästi räkien ja röyhtäillen tai viattomampi paskantaminen kadunkulmassa..) mutta lehmät jotka käyskentelivät viilipyttyinä kaiken sen mekkalan ja raivopäisen liikenteen keskellä rauhoittivat ja huvittivat. Heitä ei tosiaan haitannut mikään. Samaan kastiin kuuluivat vesipuhvelit.

Seikkailimme Delhistä alas itärannikkoa ja katsastelimme muun muassa buddhalaisia raunioita ja intialaisten rantalomakohdetta Puria, mikä oli elämys sinänsä. Ja olimme 30h junavaunussa johon myytiin loputtomasti lippuja, trust me ette kykene kuvittelemaan ihmisten määrää siinä vaunussa, junan pysähtyessä ja ikkunoista virtaavan tuulen vaietessa pelkäsin todella kuolevani hiilidioksidimyrkytykseen tai vähintään kuuroutuvani kun kaksi hinduklaania karjui toistensa naamaan tuntemattomasta syystä.

Hotellimme löysimme yleensä opaskirjastamme Lonely Planetista tai ihan yksinkertaisesti katsomalla ympärillemme. Joka paikka pursuaa hotel -nimen alla kulkevia enemmän tai vähemmän torakkaisia ja ränsistyneitä puljuja jotka majoittavat pariskunnan noin 3-5 euron sopuhintaan. Ruokakulttuuri on mahtava, harmittaa etten ollutkaan tulisen ystävä sillä joka paikasta sai mitä hulluimpia snäckejä suoraan syliin tarjoiltuna, käärittyinä vanhoihin sanomalehtiin. Bussissa tai junissa ei ikinä tarvitse kulkea nälkäisenä kun aina juoksee joku kattiloiden ja patojen kanssa myymään kuumia samosia tai mitä vaan tuntemattomia taikinapalleroita ja paahdettuja pähkinäkorianterisekoituksia. Mutta chaita, intialaista maitosokerilitkuteetä, rakastin. Chaita saa kaikkialta noin 5 sentillä, keskellä yötä kun saavuttiin juna-asemille väsyneinä ja hukassa oli ensimmäinen toimenpide hankkia heti kuppi chaita. Ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, aina chaita.

Maisemat ja luonto olivat upeita mutta kovaa vauhtia pilaantumassa kiitos alati ja holitttomasti lisääntyvien intialaisten ja heidän roskien käsittelytaitonsa. Kaikki heitetään vaan keskiaikaiseen malliin ulos ikkunasta ja suoraan kadulle. Junassa tiputetaan radan varret täyteen moskaa aina vaipoista vanhoihin vaatteisiin. Ärh, se ahdisti. Kerjäläiset ahdisti myös, mikä minä siinä olen antamatta rahaa pullean valkoisen mahani kanssa kun toisella paistaa selkäranka läpi mahasta ja sormet on menetetty lepralle.. Goalla ärsytti pakettimatkaläskit ihan suunnattomasti jotka vaan porsasteli ja makasi makkaroina rannalla tietämättä siitä oikeasta intiasta, kärsimyksestä, politiikasta ja paskojen kohtaloiden määrästä.

Kotiin oli ihana tulla mutta oli sielläkin upeeta olla. Intian parhaat ja huonoimmat puolet piilenevät siinä tosiasiassa että siellä kaikki on mahdollista. Nyt halajan jo uuteen reissuun ja unelmoidaan Ällän kanssa siperianjunasta kiinaan ja sieltä vietnamiin, ensi keväänä kenties?

Tässä joitakin mietteitä matkasta, lisää saa pyytää ja kysyä :)