57.2

Ehkäpä parin päivän päästä jo päästäisiin sinne 56 kilon puolelle niin olisin äärionnellinen!

57.7

Äh taasen tuli riideltyä miehen kanssa. Aiheena tänään se, että minä en kykene olemaan oma itseni nykyään enää hänen seurassaan. Jatkuvasti on semmonen tunne että mun mielipiteet rytätään tai mun mielipiteitä halveksutaan ja sivistystä mollataan pimeäksi aukoksi. Tiedän että R ei sillä mitään pahaa tarkoita, häntä vain harmittaa jos puhun jostain mistä en mitään tiedä tai että mieleeni ei muistu edes tärkeimpien historiallisten tapahtumien suuntaviivoja vaikka olen niihin usein paneutunut ja ne minua jopa kiinnostavat! En kertakaikkisesti ymmärrä miksei mikään pysy päässäni, toivon ettei sama käy tuolla yliopistolla. En tiedä jos pääsimme riidassamme yhteisymmärrykseen, mutta eikai tässä vielä avoeron ovia kolkutella.. toivottavasti. Odotan sitä että R menee Helsinkiin elokuuksi töihin ja on vain viikonloput kotona, ehkä silloin saisin vähän kiinni omasta itsestäni ja siitä mitä minä todella haluan ja minkälainen ihminen minä todella olen
Olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlaisia itsetuntemus -harjoituksia ja selvittää lisää omia arvoja ja suhdettaan koko maailmaan. Täytyykin heti alkaa tutkiskella !

58.0

Ja niin palasi helle ja paino hyppäsi korkeutta..

Baari oli todellinen pettymys ! Yleensä aina niin hauskaa olen tuossa baarissa päässyt viettämään, mutta tällä kertaa musiikki oli tuntematona eikä mitään hittibiisejä jne. Eipä tehnyt hirveästi sitten mieli tanssia. Baarissa tapahtui myös jotain erittäin hämmentävää, joka pyörii mielessäni koko ajan vieläkin. Tapasin eksäni. Ihmisen joka ajoi minut syömään, haukkui, mursi itsetuntoni, vei neitsyyteni, petti ja runnoi koko minut maahan. Ihmisen jonka takia vieläkin kamppailen joka päivä. Ihminen joka yhä silloin tällöin palaa mieleeni.

J näki mut ensin ja tuli mua kohti "kato moi!" hän sanoi oikein ystävällisesti ja heilautti kättään kutsuakseen mut luokseen. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat ilmeettömiksi, tuijotin mykkänä eteeni alkoholin sävyttämien poskien menettäessä väriään. Nousin ja kävelin hänen luokseen puristaen kylmää lonkeroani ja antauduin keskusteluun kanssaan. Hän kyseli miten minulla menee ja jos vielä seurustelen R;än kanssa, vastavuoroisesti tiedustelin miten hänellä intissä sujuu. Kuunnellessani hänen itsevarman röyhkeää ääntään hapuilin hermostuneesti huulillani lonkeroon kastettua pilliäni, siihen kuitenkaan osumatta ja varmasti antaen vähintäänkin kehitysvammaisen kuvan venkoilevine suineni. Halasimme ja lopulta J sanoi "Hei, mä meen tilaa juotavaa nähään!" ja koski samalla käsivarttani.

Tätä ennen en ollut nähnyt häntä kahteen vuoteen ja yhä hän pystyi saamaan minut täysin radaltani. Puolisen tuntia myöhemmin tarkistin puhelimestani kellonaikaa ja J;ltä olikin tullut viesti; "hei sust on oikeesti tullu aika hyvännäkönen mimmi :) oot laihtunu aikas paljon mun mielest.. Mahtaisko se R lainata suo joskus jos mentäis vaik kahville tms :)" (hän muuten itsekin seurustelee) Tunsin sekalaisten tunteiden kuohahtavan sisälläni "vihdoinkin sain J:n hyväksynnän VIHDOIN!" kuulin itseni hihkuvan sisälläni ja pian humalaiset sormeni näppäilivätkin vastausta takaisin. Pojalle, joka suoritti kansanmurhan minussa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pojalle jonka kanssa minulla ei pitäisi olla mitään tekemistä ikinä. Hetken melkein toivoin että J veisi minut mukanaan kotiin ja panisimme, niin että vain yksinkertaisesti saisin hänen hyväksyntänsä. Edes hiukan kehuja, etten ollutkaan niin perseestä. Kuinka säälittävää, eikö totta ?

Korneinta on se, että J rupesi iskemään minua ensin. Itse en ollut millään muotoa kiinnostunut koko tyypistä, ruma renttu oli tuomioni tavatessamme partioleirillä. Vaan toisin kävi, mies vei ja minä vikisin. Ja vikisen vieläkin. J on aina ollut se joka on uudestaan ja uudestaan ottanut minuun yhteyttä milloin missäkin, viestejä, fbssä jne. Mitä hän haluaa ? Yhä hypyttää minua näin pitkän ajan jälkeen. Miten hän voi kahden ja puolen vuoden jälkeen yhä vaikuttaa minuun tällä tavalla. Huomaan joka päivä toivovani että hän pyytäisi minut sinne kahville. Kävin tänään stalkkaamassa facebookissa tyyppiä, hän oli kuukausi sitten ottanut parisuhdemerkinnän pois tiedoistaan, muttei kuitenkaan ilmoittautunut sinkuksi.

Varmaa on ainakin se, että jos tapaamme niin vedän viikon paaston ennen sitä :D

57.6

Paino laskenut hieman taas, ja nostin kaloreitakin entisestään. Syön nyt reilut 1600 päivässä, ja joka aamu on laskenut paino 100g (paitsi tänään). MUUTEN, niin suuri ilouutinen on minulla ! Sain ostettua shortsit ja housut jotka kummatkin oli kokoa 36!! En ole ikinä mahtunut niin pieneen kokoon! Jaloista hyvin meneekin mutta mahasta jää housujen päälle semmoinen parin kolmen sentin paksuinen makkara, joten tällä hetkellä toimivat tavoitehousuina. Ovat meinaan aivan täydelliset ja haluan todellakin käyttää niitä. Myös ostin ihanat shortsihaalarit kokoa s, ja paidan joka myös oli s. Tuntuu ihan mielettömältä kun ennen kädestä löytyi L tai vähintään M-kokoinen vaate ja pukukopissa oksetti. Tunnen oloni nykyään niin paljon naisellisemmaksi! Haluan jatkuvasti esitellä itseäni, meikata, laittaa kynnet ja pukeutua hienosti. Tänään lähdenkin kaverin kanssa baariin tanssimaan, vaikka huomenna alkaa aamukuudelta työt mutta se ei tänään haittaa. Haluan tanssia itseni pyörryksiin ja nauttia, nauttia !

Tähän mennessä tämä kesä on ollut hieman vaihteleva. On ollut pari huippukohtaa (irlanti ja M mmmh) mutta pitkälti olen vain väsynyt koko ajan, työskentelenhän 6 päivää viikossa ja joka aamu pitää painaa kuudeksi töihin.

Olen innoissani opiskelupaikastani ja odotan innolla yliopiston alkamista. Ajatella, olen jo niin suuri että saan mennä yliopistoon! Ja MINÄ vielä pääsin sinne! Ihanaa!

58.1

Eipä vieläkään huvita kirjoittaa kun ei oikein ole asiaa.

Uskon että helle turvottaa, sillä olen ahkerasti yrittänyt syödä terveellisesti ja jopa tehnyt salaatteja ja napsinut joka välissä hedelmiä. En edes ole CS harrastanut kun on niin valtavan kuuma ettei karkkiakaan (onneksi) tee mieli.

Tapasin muutama päivä sitten ala-asteaikaisen lapsuuden ystäväni joka on laihtunut rajusti, itsekin tunnusti että kolkuttelee anoreksian ovia ja on huolissaan omasta syömisestään. Mutta kuten kaikki syömishäiriöiset, ei kykene yksinkertaisesti tekemään ominpäin mitään asialle, on kuitenkin hakeutumassa psykologin puheille. Hurja oli kyllä muutos, täysin lauta ja suorastaan kävelevä luuranko, ei kuitenkaan vielä missään nimessä sairaalakuntoinen. Täällä tämä helle yhä turvottelee ja jumittaa painoa.

Mutta iloisia uutisia!! Ostin shortsit ja TÄYDELLISEST housut ja kummatkin olivat kokoa 36!!!!!! En ole ikinä ollut niin pieni, ennen oli housut aina 42! Ne täydelliset housut on kyllä melkoisen tiukat, mutta venyvät varmasti käytössä ja ajattelin ne sellaisina tavoitehousuina muutenkin. Syksyn tullen kun yliopistoon marssin toivon jo olevani niihin sopivassa kunnossa :)

58.5

Anteeksi ihmiset että olen ollut poissa keskuudestanne niin kauan, ei vain huvita kirjoittaa kun tuntuu että koko laihdutus kaikissa sen muodoissa menee päin honkia. En ymmärrä miten voin painaa noin paljon vaikka olen syönyt sen max. 1500 kcal päivä ja parina vain hieman enemmän. Yritän luottaa siihen että säästöliekkiä se keho vain purkailee. Syön sitä paitsi kunnon ruokaa ja paljon hedelmiä minkä kuvittelen olevan hyvä. JOPA ruskeaa pastaa helvetti sentään!

Sain pari päivää saikkua pruutattuani vaarallista pesuainetta silmiini, ihan kiva välillä nukkua. Mutta perkele että kirveli! Ozzy bongattu ruississa, hedelmiä syöty paljon siitä plussaa minulle ja vein äsken pyykit pesuun mutta todellisena jääpäänä annoin niiden mennä koko ohjelman läpi pistämättä pesuainetta sekaan !! Sain myös opiskelupaikan uskontotieteen parista ja olen siitä toooodellaa innoissani, nyt alkaa taas syksyllä opintotuki juoksemaan ja elämä helpottuu. Olen myös harkinnut tatuoinnin ottamista, realistista intiaanisulkaa sisäkäsivarteen. Mutta mistäs lukijat haluisivat kuulla :)?

58.8

Mm. melkein kaksi kiloa tuli juhannukselta. Nyt vaan perkeleesti kuituja ja nestettä niin saadaan taas metabolismi jylisemään ja nesteet liikenteeseen. Huomenna lähtö purjehtimaan ja ahdistaa kun en voi mitenkään seurata syömistäni siellä :( Olen innostunut ruuanlaitosta. Yritän tehdä hyvää kaikkea, vaan ei onnistu.

57.1

Itku meinasi päästä kun tuon numeron vaa'alla näin, vaikka tiedän niin hyvin ettei se ole oikeaa lihomista vaan tavallista painonvaihtelua ja heittelyä!!! En haluaisi sellaisen aina antaa pilata päivääni. Taas tuli hanskat tiskiin -olo ja tekisi mieli vaan luovuttaa, mutta kun en halua kun olen niin lähellä tavoitettani ja kaunista, hoikkaa minttua. En todellakaan tavoittele mitään sairaita mittoja tai ihaile anorektisia ihmisiä. Haluan olla kiinteä, hoikka ja hyvinvoivan näköinen. Vaan hyvinvoivan näköiset kyllä usein myös ovat hyvinvoivia ja syövät oikein huohh. Joten opeteltavaa riittää ! Ja nyt sitten juhannus hyppäsi tähän pilaamaan kaikki suunnitelmat, mennään R;än kanssa minun kotiinkotiin kun porukat ovat poissa ja saunotaan ja vietetään aikaa siellä. Muutamia siidereitä haluan joka tapauksessa ottaa joten täytyy turvautua light-versioihin. Ensi tiistaina sitten purjehtimaan viikoksi että aikamoinen postaustauko tiedossa!

Eilen oli aivan ihana ratsastusretki kesämaastossa! Ravailtiin omenatarhassa, houkuteltiin hevosia veteen ja laukattiin pitkiä hiekkaylämäkiä <3

56.9

Ja tervetuloa jälleen uusi lukija ! Teitä onkin kerääntynyt oikein mukavasti, hävettää kirjoittaa niin tylsiä tekstejä kun joudutte niitä mollottamaan.

Kiloklubi on antanut suosituksekseni 1500 kaloria. Se on tuntuu paljolta normaalipainossa laihduttavalle. En ole vielä kertaakaan syönyt sitä täyteen. Tänään kirjattuani suunnittelemani syömiset klubiin näytti päivän kalorikertymä 1400 ja ollakseni rehellinen minua hirvittää syödä niin paljon! Vaikka tiedän kuluttaneeni tänään ainakin 300 kaloria. Ei siitä ole kauaa kun popsin sen verran ihan mielelläni, mutta silloin suositukseni olikin vähän päälle 1600! Nyt tuntuu että jos tuon verran syön niin en todellakaan laihdu. Vaan en saa ajatella niin. Söin aamulla kaksi suklaapatukkaa kun töissä rupesi niin paljon heikottamaan ja hyvä kun jaksoi jalkojaan liikuttaa. Yritän ajatella että se on ihan okei, laihatkin ihmiset nappaavat kiireessä patukan turvakseen, eivät ne nyt joka armas aamu ala jotain myslipatukkaa tryffelipossujen kanssa metsästämään! Ostin toisen patukan R;lle iloksi mutta se pentele ei ollutkaan kotosalla niin tuli "vahingossa" syötyä sekin hehhe.. Mutta empä ainakaan spitannut, vaan otin vastuun syömisestäni ja merkkasin suklaan tunnollisesti kk:hon. Olen myös onnellinen siitä miten kuitujen myötä on alkanut vatsa toimimaan niin paljon paremmin. Haluan parantua !

Seuraavaksi saapu aivan ihana, iloinen ja aina positiivinen ystäväni V käymään. Olen tosi innoissani. Tarkoituksenamme on meditoida 7000 rajattoman valon Buddhan meditaatiota. Sattuiko joku lukemaan Voima-lehdestä jutun timanttibuddhalaisuudesta ? Jossa lama Ole Nydahlia, liikkeen länsimaihin tuojaa, ruodittiin kovin sanoin naisten hyväksikäyttäjäksi osv ja liikettä moitittiin Olen henkilökultiksi. Itselle tuli tosi epämiellyttävä olo artikkelista, täysin päinvastaisia kokemuksia on nimittäin itselläni tästä buddhalaisuuden raajasta.

Illalla menen vielä ratsastamaan ihanalla vuokratammallani. Sain eilen uuden ystävän tallilla ja sovimme maastotreffit täksi illaksi, hänen ruunansa on nimittäin kovin ihastunut vuokrikseeni. Mutta arvonsa tunteva vanha rouva vähät siitä välittää.

56.6 !

Täällä kirjoittelee herkkuhimoa vastaan taisteleva sokerihiiri, tänään Sastan kommentin innoittamana. Olen niin heikko, kaiken tämän jälkeen mikä alkoi niin kauan sitten. Niin usein olen itkenyt peittojen alla miksi miksi juuri minulle kävi näin ? En ollut perfektionisti, minulla ei ollut huono itsetunto, mikä sai minut syömään! Tätä valtavaa kysymyspalloa olen pillerinpyörittäjän lailla työntänyt elämäni ylämäkeä ylös. Minä en aio antaa tämän pilata loppuelämäänikin.

Olen kuitenkin myös onnistunut taistelussa, eilen en spitannut mitään ja ainoa herkkuni oli tuo yksi vaivainen suklaapatukka! Tänään syöty ruisleipää, banaani, omena, mustikoita, vadelmia ja mansikoita. Sydämeni hymyilee kun lukee kauniita terveellisiä sanoja. Nyt syön vielä täysjyväpastaa ja eiliset pakastevihannekset+kanan lounaaksi enkä koske herkkuihin vaan raahaan itseni pakastimelle ja upotan hampaani jäisiin marjoihin. Heti kun aloin syömään kiloklubin mukaisen vihreän rivin (paitsi proteiinia oli liian vähän) humahti paino kertaheitolla alaspäin. Ei ole kummakaan ettei paino tipu kun syö niin huonosti ettei keho uskalla mitään antaa pois.