57.0

Jei uusi lukija <;

Aamulla näytti hurjaa 57.5 iltasyömisten johdosta mutta töitten jälkeen (3h en syö ikinä aamupalaa ennen) oli laskenut. Tuntuu todella hassulta painaa näin vähän kun ei tosiaan ole tämmöisestä painosta mitään muistikuvia. Vaan silti riittää kiloja karistettavana huoh. Nyt olen yrittänyt taas terveellistää ruokavaliotani, nimittäin avokin isä (n. 50v) joutui sairaalaan aivoihin juosseen veritulpan takia ja se sai minut ajattelemaan että jos annan tämän karkinmussutuksen ottaa lisää jalansijaa elämässäni niin se kyllä tukkii kaikki verisuonet ja hyvässä lykyssä iskee kakkostyypin diabetes kaupan päällisiksi (sokerista ja diabeteksesta ei tosin ole tieteellistä näyttöä kovin paljoa).

Tänään siis syöty ruisleipää, pari kuppia marjoja, omena, banaani, täysjyväpastaa pakastevihannesten ja marinoimattoman kanan kera + geishasuklaapatukka hehhe.

Haluan kovasti tatuoinnin, sääli että siihen tuskin on varaa. Haluaisin jonkun pienen muiston tuosta Paul McCartneysta, olen esimerkiksi ajatellut neliapilaa (irlannissa kun olin) ja jotain pientä oivaltavaa lausetta joko hänen tai beatlesin biisistä. Tämä tulisi palkintona laihtumisesta ja aikaisintaan 55 kilon painossa. Se on tällä hetkellä tavoitteenani mutta tällä hetkellä kehoni on yhä niin löysä, pehmeä ja muhkurainen että voi olla että lasken tavoitetta ainakin 53 vielä, saamme nähdä. Odotan jo innolla uudella painoluvulle siirtymistä!

Olisin kiinnostunut kuulemaan teidän lukijoiden mielipiteitä, mitä haluaisitte lukea blogistanne enemmän, mikä teitä kiinnostaa ?

57.0

Juttelin M;än kanssa eilen mesessä ja meillä oli oikein mukavaa ja hauskaa, mutta siihen se sitten jäikin ja suuri ihastukseni alkaa jo kuivua kokoon onnekseni :>

Ajattelin tänään vähän pohtia omaa suhdettani syömiseen Ytte :n raivostuttavan kommentin innoittamana. Hän moitti minua siitä että enkö ymmärrä että spittailu on osa vakavaa henkistä ongelmaa jota vain ylläpidän tällä käytökselläni. Totta helvetissä minä sen tiedän! En ole missään vaiheessa olettanut sen olevan normaalia tai terveellistä. Mutta onko palaaminen BEDiin yhtään sen parempi, onko ? Tiedostan äärimmäisen hyvin että minulla on joku häiriö mielessäni ruuan suhteen, enhän muuten olisi koskaan ryhtynyt bingaajaksi, olen tästä asiasta keskustellut psykologin kanssa, mutta koska tästä ei ollut mitään apua on etsinnässä uusi. Vaan täällä tuppukylässä ei oikein niitä tarjolla ole. En nyt sitten puhu mistään että "kävin siel kerran ja ei auttanu", kävin kyseisen henkilön kanssa juttelemassa vuoden ajan ja hän on toiselta koulutukseltaan myös personal trainer. Todella toivon että parempi siinä hommassa. Naisen neuvot olivat joka kerta erilaisia muunnoksia tästä lauseesta "piirrä kalenteriin vaik hymynaama kun et oo syöny suklaata, vaan kunnon ateriat". Tämänkö hän odottaa parantavan syömishäiriöisen ? Hymiö paperissa ei tuntunut millään tavalla palkitsevalta, ei auttanut mitenkään selvittämään sitä mistä johtuu pakottava kaiken ylittävä tarve tunkea ruokaa naamariin.

Tunnesyömistä, definitivt. Mutta miksi sellaisia määriä ? Miksi jokainen tunne kaipaa ruokaa vahvistukekseen ? Mikä sen laukaisi ? Minua ei palkittu/lahjottu pienenä makealla tai ruualla, en kokenut traumoja eivätkä vanhempani eronneet. Miksi siis 9-vuotiaana varastettuani 10 markkaa marssin suoraan suklaalevyn luokse ? Miksi tämän jälkeen varastin joka keskiviikko koulun kerhon osallistumismaksulippaasta suklaarahat ? Miksi jonkun ajan kuluttua siitä tuli 20 markkaa jotta sain suklaata kaksi kappaletta ? Entä myöhemminen miksi se muuttui kahdeksi fazerin levyksi ja yhdeksi geishalevyksi ? Miksi viisi vuotta tämän jälkeen käänsin kavereideni taskut nurin, murtauduin pikkusiskon säästöpossuun ja keräsin pulloja vain saadakseni rahat kokoon yhteen levyyn. Se oli kuin huumetta. Oli pakko saada lisää. Jos en rahoja löytänyt vedin niin paljon pastaa ja leipää kuin kykenin. Olenko siis vain riippuvainen makeasta ja sokerista, vai onko taustalla jotai mitä en kenties muista koska tungen sen mielestäni ruualla ?

En tiedä. Tässä on paljon avautumista, asioita joita en uskalla kertoa R:lle tai äitille, eipä kai sillä väliä kun tuskin tätä ketään lukee mutta helpottaa kirjoittaa se johonkin.

57.5

Oikein hauska huomata että paino laskee kiltisti alaspäin takaisin lukuihin joista aloitettiin ennen Irlantia ! Nyt kun olen löytänyt Chewspittauksen uudestaan en tahdo syödä mitään. Ja tänään se onnistuukin mainiosti kun lähden kohta töihin ja täällä ei edes ole mitään hyvää syötävää ja töissä sitten istuskelen päivystämässä ja spittailen ja luen. Nerokas huijausmenetelmä kertakaikkisesti! Tahdon joka aamu nousta vaa'alle katsomaan pienenmpää numeroa! TAHDON! Mietin että kävisin vain kerran viikossa vaa'alla, mutta kuten niin moni vaaka-addikti tietää silloin tuntisi itsensä olevan täysin hukassa eikä tietäisi tekeekö mitään oikein (tiedän kyllä asian oikean laidan, psykologinen vaikutus vain on huima).

Olen todella pettynyt teihin lukijanne, kukaan ei vastannut edellisessä postauksessani kuvailemaani sydäntä raastavaan ongelmaani. M pyörii yhä mielessä, varsinkin kun löysin tämän blogin ja juttelimme siellä kommentoinnin välityksellä. Tunnen nyt jo pettäväni R:ää mutten voi sille mitään, tahdon niin hirmusti vain jutella tuon irlantilaisen hulmuharjan kanssa. Ei kai siinä mitään väärää ole, eihän ? Tai siinä että kuvittelee kuinka sen parta kutittelisi suudellessa ? Koitan vain kovasti vakuuttaa itselleni että kaikissa suhteissa arki tulee vastaan ja että välillä kokee ihastumisen tunteita suuntaan jos toiseenkin, kokemuksia ?

Jos joku edes tätä paskaa lukee niin kiltit ryhtykää hieman interaktiivisiksi kanssani.

Tänään nielty; omena, kaksi palaa suklaata

VAIKEUTTA.

ÄÄÄÄÄÄ näin unta kyseisestä wannabesyrjähypystäni, unessa käveltiin pimeässä metsässä (mikä ei kylläkään onneksi ollut pelottava) täysikuun valaistessa ja kas kummaa huulemme kohtasivat ja suudeltiin metsäpolulla ja unessani ajattelin vain "AH VIHDOIN" heti tämän jälkeen alitajuntaani alkoi kaduttaa ja näin painajaista muistuttavan unen jossa R loikkasi veteen eikä noussutkaan pintaan ja hyppäsin itse perään ja ryhdyin haromaan vettä etsien häntä paniikissa. R kuitenkin loikkasi 200 metrin päässä minusta pintaan täysin elossa.

Äh. Outo olo. En ikinä ennen tämän puolen vuoden aikana ole kokenut tarvetta edes vilkaista muita miehiä, kukaan ei ole herättänyt huomiotani mutta nyt yksi suloinen, parrakas irkku saa kaikki pasmat sekaisin. Kellään kokemusta samasta tilanteesta ?

Tänään syöty noin 1000 kaloria (LIIKAAA!!) perunoita, jauhelihaa, mansikoita ja kaakao. Chewspitattu karkkia ja suklaata. Olo on turpea vähästä ruuasta huolimatta. Tuntuu etten ikinä tule saavuttamaan tavoitettani.

edit, ah voin vain kuulla sen laulamassa siellä keikalla ihan mun kyljessä ja kuinka välillä vilkastiin toisiamme ja ylistettiin tuota pientä, upeaa koppakuoriaista lavalla. Nään sen hymyn, ja naurahdukset mun heittäessä ekakertaläppää. Tahdon takaisin!

Samalla kuitenkin haluan tunteeni R:ää kohtaan takaisin. En halua kaivata jotain mitä en saa ja mistä ei seuraisi mitään hyvää, mä asun yhdessä R;än kanssa hitto soikoon! Nyt kun se tulee kotiin mä menen ja panen sitä niin perkeleen intohimoisesti että unohdan kaiken maailman irlannin ihmeet. VITTU. Mutku haluan panna M;ää myös.
AUTTAKAA.

57.6

Pahoittelen pitkää postaustaukoa, olin nimittäin siellä Irlannissa nautiskelemassa Paul McCartneysta. Söin paljon mutta paino ei muuttunut! Onneksi. Tapasin siellä irlantilaisen ystäväni R;än ystävän M;än johon olen nyt todella ihastunut. Mikä tuntuu hyvin oudolta, oltuani kohta puolitoista vuotta yhdessä R;än kanssa. M oli niin mielenkiintoinen, hauska, hyvännäköinen ja kaikin puolin hurmaava. Meillä oli todella hauskaa yhdessä (ainakin omasta mielestäni) ja nojailin konsertissa onnellisesti hänen kylkeensä ("voi täällä on niin ahdasta"). Mitään ei kuitenkaan tapahtunut onneksi/harmiksi. Nyt kuitenkin kaipaan tätä henkilöä kovasti ja eilen oli oikein epätoivoinen olla, kunnes harrastimme harvinaisesti todella hyvää seksiä R;än kanssa. Mutta tänään yllätin itseni taas ikävöimästä M;ää R:än huutaessa minulle joka asiasta täysin ilman rehellistä syytä. ARGH. Ärsyttää kovasti ja koko elämä täällä suomessa tuntuu tällä hetkellä umpikujalta, kun sain maistaa maailmaa.

Laihdutus jatkuu, motivaationa tatuointi jonka saan ottaa aikaisintaan kun 55 kiloa on plakkarissa ja sinne on tällä vauhdilla vielä pitkä matka.

57.6

Hei uusi lukija ja tervetuloa :)!

Täällä nousi omien ja kavereiden lakkiaisten johdosta paino kilolla mutta nyt ollaan taas alaspäin pikkuhiljaa menossa. Tänään tultu pyöräiltyä tunti, oltu töissä ja ratsastettu tunti. Kävin ihanalla maastolenkillä jonka aikana näin kaksi kettua, kauriin ja rusakon. Ravattiin lujaa vähintäänkin mielenkiintoista ex-ravurin ravia ja tutkittiin uusia reittejä, tuli ihana olo :>

Tänään syöty oikeastaan "vain" 65g suklaata ja vähän sipsejä. Chewspittasin yhden hesen kerrosaterian, mutta majoneesi kyllä varmasti tuli vahingossa nielaistua siksipä lasken sen mukaan kaloreihin. Ajattelin vielä kyllä laittaa uusia perunoita ja lihapullia mitkä sitten oikeasti syön.

Illalla pitäisi jaksaa raahautua kaverin kuvattavaksi, yo-kuvat nimittäin vielä uupuvat. Ei yhtikäs yhtään huvittaisi mutta sittenpähän on sekin hoidettu.

Ylihuomenna lähden laivalla Tukholmaan josta sitten lennän Irlantiin, aiai en vieläkään usko matkaa todeksi enkä näin ollen osaa siitä oikein innostukaan :S kai se innostus tulee kun sinne pääsee !

57.2

Uusi lukija, tervetuloa <: CS on purrut ilmeisesti heti, nimittäin oitis kun myönsin itselleni luvan syödä mitä tahansa sydämeni kyllyydestä niin paljon kuin haluan kunhan vain syljen sen pois niin suurimmat himot ovat kadonneet! Tänä aamuna chewspittasin 195g karkkia kun normaalisti olisin ostanut ainakin 400+g. Tuo syljetty sokeri kyllä haisee pahalle, vähän oksennukselle mutta se on pieni paha. Tämän ansiosta sain myös eilen ja tänään syötyä kunnolla normaalia ruokaa, perunaa ja lihaa ja näin ruokittuakin kehoraukkaani jota niin pahoinpitelen huonolla ruokavaliollani. Noh juuri kun tämä alkaa kuulostaa hyvältä on aika pudottaa ikävät uutiset hiroshimaan, eli tiedossa kahdet yo-juhlat tänään ja omat huomenna. Which means RUOKAA<3.>

Eilen oli lakkiaisharjoitukset, tosi monet huomasivat ilokseni että olin laihtunut. Monenlaista päivittelyä sain kuulla "lopetiksä syömisen kirjotusten jälkee HERRE GUD!" ja se teki minut hämmentyneeksi mutta myös tosi iloiseksi. Silti mielestäni on todella outoa etten itse juurikaan huomaa eroa, erityisesti mahassani. Se on tismalleen saman muotoinen mutta ehkä sentti rasvakerrosta lähtenyt ympäriltä. Ärsyttää tosi paljon ettei tullu otettua niitä ennen-kuvia joihin vois verrata. Tai sitten tämä ei vaan näy niin paljon, kaveri meinaan totesi eilen laihtuneensa 10 kiloa ja ainoa ero minkä huomasin oli hieman pienempi peppu.. Eikä kyseessä edes ollut mikään tonnikeijuformaatti vaan hieman tukevampi suomalainen malli.

Vielä on matkaa jäljellä sinne tavoitteeseen, asetin uuden tavoitteen 53 kiloon ja toivon että painaisin 50 elokuussa.. Tuntuu aika mahdottomuudelta varsinkin tän jumin takia ja jos se nappaa uudestaan kiinni niin ei mitään toivoa seitsemän kilon pudotuksesta, korkeintaan kolmen huoh. Muutosta niin vielä kaivataan erityisesti tähän masustiin.

57.2 !!!!!!!!

Miten paino voi laskea noin nopeasti ? Johtuuko se siitä että olen syönyt tuollaista helposti sulavaa ruokaa joka sitten painaa kehossani vähemmän ? Vai voiko kuukauden kestänyt jumi vihdoin olla ohi ? En tiedä mutta olen äärettömän onnellinen!! En vain ymmärrä miksei mitoissa tapahdu mitään ? Ihan samat kuin pari kuukautta sitten.

-9 kiloa !!!!

C and S

Luin tuossa 74th dayn blogia (suosittelen kaikille, hauska kirjoittaja ja kirjoitustyyli) ja hän oli kirjoittanut Chew and Spit -metodista jonka olin jo täysin unohtanut. En voinut olla ajattelematta muuta kuin että tämä on vastaus kaikkiin rukouksiini! Teen sopimuksen itseni kanssa että normiruoka menee masuun asti mutta kaikki paska sekunti kielellä ja roskiin! Tämä on minulle tällä hetkellä ainoa tapa hallita hillitöntä sokerin syöntiä. Tiedän ettei tämäkään pidemmän päälle ole millään tavalla terveellistä masulle tai hampeille, mutta eipä ole se iätön karkilla eläminenkään! Uskon sitä paitsi että tämä voisi ehkä jopa auttaa minua pois koko ahmimisesta. Toisaalta saatan myös kehittää riippuvuuden siihen, noh me näemme miten käy.

57.6 !

Tällä hetkellä menee siis painon suhteen hyvin, on laskenut muutamassa päivässä tosi mukavasti !

Mutta enköhän menny pilaamaan senkin HETI. Tänään syöty 300g karkkia, 200g jäätelöä ja vielä lautasellinen spagettia. Hiilaria hiilarin perään. Lisäksi kaaduin aamulla pyörällä mikä kipeytti polveni niin etten kyennyt pyöräilemään ratsastamaan vaikka olisin ihan hirveästi halunnut. Joka ikinen päivä päätän että huomisen vietän ilman herkkuja, että huomenna syön vain normaalia ruokaa. Mutta joka ikinen päivä se riistäytyy täysin käsistä ja petyn itseeni aina vain enemmän. Haluaisin oikeasti apua tämän syömisen kanssa, en vain pysty siihen yksin en vain pysty.

Tuntuu että ärsytän vain Rääkin koko ajan. Tänään kun polveni kirveli kuin viimeistä päivää niin kiireissään ja hermostuneena se tokaisi ilkeästi "vittu toi polvi vie loputki 50 prosenttia sun toimintakyvystä" se pahoitti mieleni, niinpä siivosin jotta hän ilahtuisi.

Hyviä uutisia on kuitenkin se että irlantiin koittaa lähtö viikon päästä!