Herään kun kissa raapii kasvojani, ärähdän ja käsi juoksee automaattisesti vatsakummulle toivoen että se olisi pienempi kuin eilen. Turhaan. Mittanauha naurahtaa 89 senttiä mittaa mahalleni, noh se onkin pienin summa mihin koskaan ollaan päästy yritän lohduttautua. Muistan kun joidenkin mässypäivien jälkeen sai ihailla 93 cm ! Kivistää kun on niin nälkä, haen ruisleivän ja päällystän sen juustolla ja salaatilla. Liikaa juustoa. Muttakun. Jätän sen maitolasin väliin. Lähetän L;lle viestin jossa kerron karmivasta yöstäni, jota ei ollut mutta kaipaan sääliä ja huolta. L ei vastaa. Sei aina vastaa, tai ei oikein koskaan ja se kaihertaa mieltäni. Eilen L soitti päästyään töistä illalla, se oli ihana yllätys. Huomenna pitäisi mennä leffaan, pelkkä finnkinon tuoksu saa mut himoamaan sateenkaaren värejä suuhuni, eekoodeja ja sokeria huulillani. Apua. Lauantaina (jos ei jo perjantaina) menee kuitenkin ryyppäämiseksi joten miten toimia. En vain voi syödä, kesä on niin pian täällä. Eikä ällän eksien upeus pienennä yhtään saappaita joissa lompsutan eteenpäin. Luen blogejanne ja puren hammasta. Keksin sääntöjä.

?

Nyt paino pyörii siinä 59 kinttaalla ja näyttää siltä että se on mulle se ominaispaino missä keho tahtoisi pysyä, vaan minä en ! Päätän taas aloittaa laihdutuksen oikein urakalla. Entinen paras ystäväni R on lihonut aika reippaasti ja myhäilen vahingoniloisena kun se äimistyneenä toteaa mun laihtuneen siitä kun ollaan viimeksi nähty ja haluan herättää sen reaktion kaikissa eniten itsessäni. Aion tehdä tämän vasten kaikkia taiteen sääntöjä, kaloreita maks tonni mitä vähempi sen parempi ja silmien välissä kimmeltää uusi lävistys. Syljen 4 suklaalevyä päivässä. Vaa'astani on patteri loppu ja ahdistaa.

Olen yhä yhdessä L;än kanssa näemme päivittäin ja seksimme on hyvää! Jotenkin niin intiimiä, sellaista ei ollut R;än kanssa. L tulee niin lähelle, huokailee ja kertoo kuinka haluaa minua kuinka olen täydellinen kuinka olen Jumala. Minä tärisen ja värisen ja nenäni puutuu. Kuinka jonkun läsnä ja lähellä olo voi tuntua niin hyvältä. L tuoksuu vienosti hajusteelleen ja tupakalle kun kääriydyn työpaikkansa takkiin ja katson sen parvekkeelta josta näkee miljoonan päähän. Katson kuinka sen tottuneet kädet pyörittää rattia tuunko hakee sut ja kuinka sen jalka jännittyy kun se painaa kaasua. Kuinka sen posket nousee ja hymykuopat kipristelee kun se hymyilee. Kuinka se nostaa olkapäät korviin ja virnistää. Kuinka se tuskaisena rypistää otsaansa ja kiroaa ääneen kun kaikki ei suju. Kuinka sen tukka huiskii. Ja kuinka mun kielellä kutittaa, rakastan sua. Haistan viinin ja humallun elämästä.

57.1

Olen tuosta lokakuisesta päivityksestä asti kamppaillut painoni kanssa. Se nousi jopa vituttavaan 59 kiloon eikä laskenut, ei sitten millään. Lisäsin jopa kaloreita noin kuukaudeksi 1800 ilmaan juurikaan minkäänlaista vaikutusta. Sitten tuli uusivuosi. Yhden viikonlopun aikana erosin R;stä ja tapasin L;än. Join alkoholia ja söin kuin pieni sieni ja maanantaina paino näytti 57.8 ?! Siitä lähtien paino on ollut laskusuunnassa, en tosin ole myöskään paljon yli tonnin syönyt. L on ihana. Olen viettänyt tänä vuonna kaksi yötä kotona, muuten olen ollut vain hänen luonaan. L on niin kaunis, en ikinä uskonut että joku hänen kaltaisensa voisi luoda silmänsä minuun päinkään. Hän on niin älykäs. R on todella murtunut erostamme, hän itkee yhä päivittäin ja rukoilee minua takaisin, se tuntuu todella ahdistavalta. Helmikuussa lähden kolmeksi kuukaudeksi maailmaani pakoon Intiaan. Pelkään että L unohtaa minut. Emme varmaan näe tänään ja huomenna kun hänen äitinsä on kylässä. Pelkään että L unohtaa minut. Olen rakastunut. Ja rakastuneena ei tee mieli syödä, ei sitten lainkaan. Jo siitä syystä välttelen ruokaa etten näyttäisi turvonneelta ja ettei masuni pömpöttäisi mutta ei myöskään tee mieli kun on niin hyvä olla pitkästä aikaa. Emme ole vielä harrastaneet seksiä. Eilen piti. Mutta jotenkin L;llä ei pysy pippeli pystyssä? En ymmärrä, hän selkeästi haluaa minua (mitä helvettiä?!) ja tekee aloitteita mutta jotenkin se vain lässähtää koko ajan. Suorituspaineita? en tiedä. Elämässäni on kivaa ja toivon että laihdun.

58.5

Paino on noussu eikä laske enää.
Olen väsynyt.
R:llä on jäätävä kasa ongelmia.
Rakastan opiskelemaani ainetta.
Olen pettynyt ihmisiin.
antaa toisten puutarhan kuolla ja oman kukkii.

56.9

Taaspa on viikko mennyt ja paino samassa tutussa. Noh eiköhän se tästä lähde.

Opiskelut on siis nyt alkaneet ja siitä tämä päivityshiljaisuuskin johtuu. On tosi mielenkiintoinen tuo ala kyllä ja odotan innolla ensi viikkoa jolloin kurssit alkavat kunnolla! Olen myös huomannut laihdutuksen kannalta jotain äärimmäisen positiivista! Olen joka päivä syönyt jossakin opiskelijaruokalassa ja ruoka on ollut paitsi huokeaa ja herkullista myös melko terveellistä ja täyttävää! Jaksan pitkälle iltaan sillä yhdellä todella hyvällä aterialla ja päivittäiset ruuasta tulleet kalorit ovat aivan todella romahtaneet samalla kun kylläisyysprosentti ja tyytyväisyys on noussut! Toivon että tällä olisi myös positiivinen vaikutus laihtumiseen. En kerta kaikkiaan enää keksi miten saisin karistettua nämä viimeiset kolme viheliäistä paunaa lanteiltani ja masusta! Vinkkejä kehiin kaverit! Vielä yksi positiivinen asia yliopistossa on se, että aion alkaa harrastamaan yliopistoliikuntaa! 20 euroa on koko vuodelta ja sillä saa monia lajeja harrastaa ilmaiseksi, itse ajattelin ainakin kokeilla spinningiä ja bodypumpia :) Illalla olisi uusien opiskelijoiden kaljat mutta en taida mennä kun on niin hyvin nyt menny tämän ruokailun kanssa ja kun huomenna kuitenkin ajattelin mennä S;än luo hieman maistelemaan ruokaa ja alkoholia.

Sain korvauspyynnön mieheltä jonka seinää päin ajoin, 800e nice! Eipä muuta kun makselemaan sitten ylioppilasrahoista :)) <3

56.9

Hoh, paino hiponut 57kg nyt jo kolme päivää. Ja tänään sitten repsahdinkin ahmiskelemaan :( Ostin hieman pähkinöitä (au naturell, terveellistä rasvaa hyvä minä!) tyydyttyneitä rasvoja pursuavan croissant- valmistaikinapurkin (niiiin hyvää) ja hieman irtokarkkeja. Tekisi mieli spitata nuo karkit edes niin päivä olisi vielä pelastettavissa.. En tiedä mikä tähän repsahdukseen johti, olen syönyt riittävästi (1300-1500 kcal päivässä) ja jopa suhteellisen tasapainoisesti mutta silti vaan tuli semmonen BED-olo ja teki mieli kaapata kaupan karkkiosasto kanssani kotiin. Noh ei se aina ole niin helppoa. Tästä noustaan taas ja huomenna on uusi päivä.

Siitä talosta johon törmäsin ei ole toistaiseksi kuulunut mitään, eilen odotin soittoa - turhaan. Varmaan tänään ottavat yhteyttä ja sovitaan noista korvauksista, en sitten tiedä että jääkö tilille mitään tämän episodin jälkeen. Nimittäin ensi viikolla pitäisi tatuointi käydä värityttämässä kun ei tämmösen keskeneräisen kanssa oo niin kiva tepastella ja sitten tämä kaaracrashskenaario tulee tilitettäväksi. Auto ilmeisesti kärsi pienesti kuitenkin eli ehkä pitää puskuri vaihtaa huoh. Raportoin.

Eilen tein todellisen löydön! Vein roskia R;än pakotettua ja kas kummaa joku mielenvikainen oli halunnut päästä hienosta tummasta puusta valmistetusta pöydästään eroon ja oli dumpannut sen roskisten viereen, juoksin oitis takaisin ja hain R;än kantoavuksi ja vihdoin meillä on oikea keittiönpöytä! Ollaan muutenkin saatu vähän sisustettua tätä paikkaa :) Ostin kirpparilta uuden ihanan pörheän, viininpunaisen maton ja sokokselta avaintaulun (vihdoin!).

JA! Meille tulee ehkä kissanpentu <3 Olen pahoillani jos kerroin jo edellisessä postauksessa. Kun sillä mun yläastekaverilla on niitä pentuja niin ehkä ostetaan yks niistä! Ah se olisi niin hauskaa vihdoin saada joku karvainen kaveri jonka kanssa voi olla vuorovaikutuksessa hieman enemmän kuin tuon kilpikonnan.. Aion opettaa sille paljon temppuja ja siitä tulee siistein kissa ikinä. R on vaan huolissaan siitä että kissasta tulee paljon menoja, mutta enpä sanoisi niinkään enemmän iloa kuitenkin! Ja R;kin on kamala kissahullu (minä enempi koirien perään) joten luulisi suostuvan. Otin jo selvää että taloyhtiössäkään ei tehdä mitään ilman laadun tarkastuksia, joten ketään ei saa tietää että meillä pieni maukusti elelee.

56.5

Huhuh, nyt ei enää muuta kun naurata toi talokolari, oon onneksi onnistunut kääntämään katseen positiivisempiin asioihin. Ainoa että niin hervottomasti hävettää kyllä sen auton puolesta, kun ei ollut oma. Mutta talon omistajien kanssa oli helppo keskustella ja arvion saan tosiaan loppuviikosta ja kun se on alta pois voin unohtaa koko jutun - niin paitsi sen auton. Huoh. Mutta eiköhän tämäkin aikanaan helpota. R;n pikkuveli veteli oman kaverinsa auton ryttyyn, peruuttamalla puuta päin ja sai siihen 500 euroa kulutettua. Joten eiköhän perhe M;llä riitä ymmärrystä :D Muutenkin kyllä parhaat appivanhemmat mitä voisin ikimaailmassa kuvitella. Kun vietiin autoa sinne ja tulen itkien ulos pyytämään anteeksi tuli heidän äitinsä heti halaamaan minua ja lohduttamaan ja samoin isä taputti olalle ja vakuutteli ettei siinä mitään. Onneksi ei sentään ole millään tavalla arvokas auto.

Tänään edessä kirpparikierros sen samaisen yläastekaverin S;än ja hänen poikaystävänsä kanssa joista kirjoittelin. Tilillä tosin on surkeat 30e mutta eiköhän sieltä jotain kuitenkin löydy :) Ja periaatteessa pärjäisin loppuviikon hyvin rahattakin, onhan mulla kaapit kuivaruokaa täynnä ja jääkaappikin ihan hyvässä lihassa.

Juttelin eilen myös sen irlantilaisen R;än kanssa jonka luona vierailin kesän alussa, ja hän tulee vastavisiitille syyskuun toisella viikolla ! Tosi hauskaa vaihtelua ja tulee varmaan hauskat pari päivää :) On niin eläväinen kaveri hän.

Muttamutta, blogin ytimeen eli laihdutukseen. Samassa suossa tarvotaan kuin ennenkin, pudottaminen on todella hidasta kun kerta olen normaalipainossa. Mutta taistella täytyy jaksaa, sitten se on tehty eikä ikinä enää! Tavoitehan on 50-53 kg riippuen ulkonäöstäni. En halua olla mallilaiha vaan sellainen laih ja naisellinen. Lihaksiahan minulla ei ole joten joudun ottamaan vähän alhaisemman painotavoitteen kuin muut pituiseni laihduttajat jotka taas harrastavat aktiivisesti lihaskuntoa mitä en voi sietää.

Olisi kiva saada jotain palautetta blogista, oletteko tyytyväisiä nykyiseen tyyliin ? Tylsityttääkö kun kerron tavallisesta joka päiväisestä elämästäni ? Pitäisikö olla enempi laihduttamisesta vai mitä ? Aktivoitukaa ystävät !

56.8

Ajoin eilen illalla kolarin.

Taloa päin.

Ykkösvaihteella.

Poikaystäväni perheen autolla.

Talosta irtosi muutama lauta ja ränni.

Itkin, itkin ja itkin.

Auto naarmuilla ja pieni klommo.

Korvausvaatimuksia odotellaan talon omistajalta viikon lopulla.

! VITTU !

56.5

Täällä menee oikein kivasti. Käytiin eilen R;än kanssa vanhan yläastekaverin ja hänen avokkinsa luona ja oli tosi mukava ilta! Heillä on neljä kissaa ja nyt oli kasa pentujakin putkahtanut maailmaan kuukausi sitten. Kyllä siinä tälläisen eläinrakkaan sydämestä tipahti kyynel ja huomasin kääntäväni katseeni R;ään ja anomaan "voidaaksme ottaa kissa". R on itse todellinen kissafani, joten ei kai muutoin sitä vastusta paitsi että hän pelkää että siitä koituu vaan lisää menoja samalla kun tulot laskee talven tullen ja töiden vähetessä. Mutta enköhän saa hänet pehmitettyä, ongelmana on tietysti myös se että elämme antilemmikki-talossa jossa ei saisi lemmikkejä olla laisinkaan, mutta kyllä meillä täällä on yksi salakuljetettu kilpikonna joten eiköhän kisulikin perheeseen mahtuisi huomaamattomasti :D Ystävälläni S;llä oli niin uskomattoman kaunis ja ihana koti! Nyt tekee kovasti mieli sisustaa ja tehdä jotain tälle meidän "opiskelijoitaollaanjaotettiinmitäsaatiin" -kämpälle. Olisi kiva ostaa ainakin parit uudet verhot, matto ja pikku koristetilpehööriä! Jospa aloittaisin huomenna avaintaulusta !

Olen syönyt tosi vähän R;än ollessa kotona kun en ole jaksanut itselleni alkaa vääntämään ruokaa kun se on syönyt jossain kotona tai kaverinsa kanssa niin minä olen sitten tyytynyt leipään. Mutta eipä tuo mitään, pianpa taas palaan normaaliin rytmiin ja tasoittuu.

Meidän hullu huutava esimies lähti toiseen firmaan. Ja kyllä on outo olo. Meillä oli oikea viha-rakkaussuhde sen vanhan mummon kanssa. Välillä se tuli mulle avautumaan joka asiasta ja kertoi lukuisia hullun hauskoja tarinoita ja juttuja joille sai aina nauraa. Seuraavana hetkenä se taas karjui ja huusi pää punaisena kuinka olemme maailman surkeimmat siivojat ja meistä ei ole mihinkään, tuhansilla kirosanoilla höystettynä. Uusi esimiehemme vaikuttaa hieman omituiselta, vanha esimies kutsui häntä kääpiösnautseriksi ! Se kertonee kaiken.. Huomenna nähdään miten hommat lähtee käyntiin ilman rakasta vankilamummoamme.

56.8

Tatuointi ei tullutkaan vielä valmiiksi, siinä on niin paljon yksityiskohtia että piti varata seuraava istunto väritykselle. Tällä hetkellä pidän tästä todella paljon, toivon vaan että värit tuosta vielä kirkastuvat (parilla beatelellä siis hiukan väriä päällä). Ei se oikeastaan sattunut kovinkaan paljon, lopussa alko kirveltää kun iho oli jo ihan hakattu ja nyt tuntuu kuin ois iso tosikipeä mustelma. Äiti ei tosiaan tiiä tästä, enkä tiedä miten voisin edes kertoa :D! Kävin tänään ostamassa yllätykseksi R;lle parisängyn! Ollaan tosi pitkään tarvittu semmosta kun kohta vuosi nukuttu 110cm leveässä sängyssä. Harmi vaan että niillä ei siellä ollu niitä joten vasta ensi viikolla saan sen kotio. Tänäänkin vihreä ruokasuora edessä, mutta huomasin juuri että olen jo syönyt suuuurimman osan kaloreista! Loppupäivä siis kärvistellään.