55.7

Hei toverit, ollut vähän taukoa tässä kun jostain syystä ei ole inspannut kirjoittaa. Asiat on alkanut menemään aina vain huonompaan suuntaan. En pysty enää hillitsemään syömistäni tai ajattelemaan ruokaa järkevästi ja romahdan ennen ja jälkeen jokaisen työpäivän hillittömään itkuun ja epätoivoon. Tämä oli jo niin pahaa että kävin eilen lääkärin vastaanotolla ja sain kolme ja puoli viikkoa sairaslomaa. Ei ole juurikaan helpottunut olo, se tässä pahinta on. En riemuitse edessä olevasta "palkallisesta" lomasta vaan ahdistus puristaa yhä rintaani eikä mikään tunnu miltään. Diagnoosina lukeekin F32.1, keskivaikea masennus. Minäkö masentunut? Minä, aina iloinen ja pirteä, tarmokas tyttö! Niin taitaa nyt vain olla käynyt, intiasta paluun jälkeen paineet täällä oikeassa elämässä ovat olleet liikaa. Ensi tiistaina pääsen juttelemaan psykologin kanssa. Henkilökohtaisesti toivon että saisin lisää lomaa tuon kolmen viikon jälkeen ja saisin vain olla rauhassa. Hassua kyllä että eilen jo ensimmäisenä vapaana päivänä syöminen oli täysin normaalia, ei työpäivien kaltaista pohjatonta ja jatkuvaa natustamista ja puputusta josta koittaa löytää helpotusta ahdistukseen.